Hugo Preuss

Hugo Preuss (Preuß; 28. lokakuuta 1860 Berliini – 9. lokakuuta 1925 Berliini) oli saksalainen oikeus- ja valtiotieteilijä sekä poliitikko, jonka johdolla laadittiin vuonna 1919 Weimarin perustuslaki.[1]

Hugo Preuss vuonna 1919.

Preussin isä oli juutalainen kauppias.[2] Preuss oli vuodesta 1889 valtio-oikeuden dosentti Berliinin yliopistossa, vuodesta 1906 Berliinin kauppakorkeakoulun professori ja vuodesta 1918 jälkimmäisen oppilaitoksen rehtori. Hän kuului vuodesta 1895 Berliinin Charlottenburgin kaupunginvaltuustoon ja tuli tunnetuksi liberaalina sosiaalisten reformien kannattajana.[3][2] Keisarikunnan aikana hän kuului edistykselliseen kansanpuolueeseen (FVP) ja kirjoitteli liberaaleihin Die Nation- ja Die Hilfe -lehtiin.[1] Vuoden 1918 vallankumouksen jälkeen hän julkaisi Berliner Tageblatt -lehdessä 14. marraskuuta 1918 kirjoituksen, jossa vaati Saksan porvaristoa hyväksymään tasavallan. Seuraavana päivänä Friedrich Ebert nimitti hänet Saksan sisäministeriön valtiosihteeriksi. Preuss oli helmikuusta kesäkuuhun 1919 sisäministerinä Philipp Scheidemannin hallituksessa, mutta erosi muiden ministerien tavoin vastalauseena Versailles’n rauhansopimukselle.[3][2]

Ebertin johtama kansanvaltuutettujen neuvosto pyysi marraskuussa 1918 Hugo Preussia laatiman luonnoksen Saksan uudeksi tasavaltaiseksi perustuslaiksi. Hänen laatimansa perustuslakiluonnos perustui sekä saksalaisiin että ulkomaisiin esikuviin ja se painotti aiempaa voimakkaammin liberaaleja periaatteita ja keskitettyä hallintoa.[1] Valmistelutyöhön osallistuivat myös muun muassa Max Weber, Walter Simons, Kurt Riezler ja Ludo Moritz Hartmann.[3] Gustav Bauerin hallitus nimitti Preussin kesäkuussa 1919 perustuslakiasioiden valtakunnankomissaariksi ja hän sai näin valvoa hankkeen loppuunsaattamista.[1][2] Weimarin kansalliskokous hyväksyi uuden perustuslain tehtyään siihen muutoksia, jotka vähensivät Preussin kaavailemaa keskusjohtoisuutta, ja se astui voimaan elokuussa 1919. Vuodesta 1919 Preuss oli edustajana Preussin osavaltion kansalliskokouksessa ja sen jälkeen Preussin maapäivillä.[3] Hän osallistui vuonna 1919 liberaalin Saksan demokraattisen puolueen (DDP)[1] ja vuonna 1924 tasavaltaa puolustaneen Reichsbanner Schwarz-Rot-Gold -kansalaisjärjestön perustamiseen.[2]

Preussin tieteellinen tuotanto käsittelee pääasiassa Saksan valtio-oikeutta.[3] Opillisesti hän oli oikeusfilosofi Otto von Gierken seuraaja. Preussin tärkein teos oli vuonna 1906 julkaistu Die Entwicklung des deutschen Städtewesens I (”Saksan kaupunkilaitoksen kehitys I”).[1]