Hugo Evald Mansner

Hugo Evald Mansner (27. maaliskuuta 1840 Käkisalmi – 23. maaliskuuta 1895 Lomza, Veikselin kenraalikuvernementti) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]

Mansnerin vanhemmat olivat opettaja Raphael Fredrik Mansner ja Sofia Hedda Jack ja puoliso vuodesta 1868 vapaaherratar Ernestine Charlotta Erika Rehbinder, vapaaherra Otto Carl Rehbinderin tytär.[1]

Mansner tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1852 ja määrättiin sieltä 1860 valmistuttuaan vänrikkinä palvelukseen 22. tykistöprikaatiin. Vuonna 1866 hänet siirrettiin Henkivartioväen 3. krenatööritykistöprikaatiin ja ylennettiin luutnantiksi. Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin Pietarissa Mansner suoritti 1865–1867, minkä jälkeen 1868 hänet siirrettiin 33. jalkaväkidivisioonan esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi. Alikapteeniksi Mansner ylennettiin 1869. Vuonna 1873 hänet määrättiin ensin 7. jalkaväkidivisioonan esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi ja sitten kapteeniksi ylennettynä 29. jalkaväkidivisioonan esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi. Vuonna 1875 Mansner siirtyi everstiluutnanttina erikoistehtäviin Orenburgin joukkojen komentajan esikuntaan Kaakkois-Venäjälle. Everstiksi hänet ylennettiin Turkin sodan jälkeen ja nimitettiin 1878 Orenburgin kasakkajoukkojen esikuntapäälliköksi vuoteen 1886. Tuolloin hänet siirrettiin osastopäälliköksi kasakkajoukkojen pääesikuntaan. Kenraalimajuriksi Mansner ylennettiin 1888. Hän sai 1890 eron sotapalveluksesta Venäjän armeijan reserviin siirrettynä. Uudelleen hänet otettiin palvelukseen kesällä 1894 ja määrättiin 4. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi Puolan armeijan jalkaväessä, mitä tehtävää hoitaessaan hän kuoli maaliskuussa 1895.[1]