Hugo Capet

Hugo Capet (ransk. Hugues Capet) (940, Pariisi – 24. lokakuuta 996) oli Pariisin kreivi ja frankkien kuningas (987–996). Hän perusti Ranskaa 1800-luvulle saakka lähes yhtäjaksoisesti hallinneen kapetingien dynastian.

Tausta
Hugo Capet, Versaillesin museossa oleva Charles de Steubenin maalaus vuodelta 1837.[1]

Hugo Capet oli Hugo Suuren ja Saksin Hedwigin poika. Hugo Suuri oli frankkien herttua ja Hedwig Henrik I Linnustajan, Frankkien valtakunnan itäisten osien kuninkaan poika. Hugo Capet avioitui Aquitainian Adélaiden (945–1004), Poitiersin kreivin Vilhelm III:n tyttären kanssa, ja heillä oli liitostaan seuraavat lapset:

  • Gisèle (969–1000), avioitui Ponthieun kreivin Hugues I d’Abbevillen kanssa,
  • Edwige (970–1013), avioitui Hainaut’n kreivin Regnier IV:n kanssa ja uudelleen Dasbourgin kreivin Hugues III:n kanssa,
  • Robert II (973–1068).

Hugo Capet oli Robertien dynastiaan kuuluneiden ja frankkien kuninkaina toimineiden Eudesin sukulainen ja Robert I:n lapsenlapsi.

Isä Hugo Suuri kuoli 16. kesäkuuta 956, ja hänen kolmesta pojastaan vanhin, Hugo, oli vielä tuolloin alaikäinen. Pojat siirrettiin Kölnin arkkipiispan Brunon holhoukseen ja heidän kasvatuksensa kunniallinen hoitaminen tuli Welf-sukuun kuuluvan apotti Huguesin tehtäväksi.

Frankkien herttua

Hugo Capet nousi frankkien herttuaksi vuonna 960 ja samalla myös Orléansin, Senlisin ja Dreux’n kreiviksi, jotka myöhemmin muodostivat Ile-de-Francen maakunnan, sekä Saint-Martin de Toursin, Saint-Germain-des-Prés’n ja Saint-Denis’n luostarien maalliseksi johtajaksi (abbé laïc). Viimeksi mainitut antoivat paitsi taloudellista myös statuksellista lisäarvoa.

Frankkien herttuana Hugo kuului frankkiylimystön terävimpään kärkeen: vuoteen 985 mennessä hän oli liittoutumien myötä kohonnut kuninkaan asemaan. Hänellä ei ollut mitään viimeisen karolingin, Ludvig V:n, kuninkaaksi kruunaamista vastaan 986. Ludvigin kruunajaisissa Reimsissä hän oli mukana kaikkien muiden valtakunnan feodaalisten ylimysaristokraattien tavoin. Hän jopa antoi Ludvig V:lle tukea tämän taistelussa kapinoivaa Reimsin arkkipiispa-herttua Adalbéronia vastaan.

Frankkien kuningas
Hugo Capet’n hallitusaikana lyöty raha.

Kruunaus

Frankkien karolingisukuinen kuningas Ludvig V kuoli äkillisesti toukokuussa vuonna 987 ilman rintaperillistä. Ludvigin lähin miespuolinen sukulainen oli hänen setänsä, Ala-Lothringenin Kaarle, joka ei ollut mitenkään osallistunut aikoinaan veljensä hallitustoimiin. Frankkien ylimykset kokoontuivat Senlisin kaupunkiin keskustelemaan valtaistuimen täyttämisestä. Hugo Capet oli jo aiemmin – ehkä tietoisesti – hankkinut itselleen ystäviä ja tukijoita, sillä vaalikokouksen enemmistö ratkaisi, kuka pääsee valtaistuimelle. Eräiden näkemysten mukaan hankkiessaan kannattajia Hugo käytti apunaan mm. voimakasta ja tehokasta demagogiaa, jonka avulla hän tavallaan teki vaalilupauksia sekä maallisille että kirkollisille ylimyksille.

Ylimysten kokouksessa Reimsin arkkipiispa-herttua Adalbéron, jota sekä edesmennyt kuningas Ludvig V että tämän isä, kuningas Lothar, olivat syyttäneet petoksesta, piti merkittävän puheenvuoron, joka oli mahdollisimman epäedullinen Karolingidynastialle. Samalla hän puheessaan esiintyi Hugo Capet’n, frankkien herttuan ja Robertien dynastian jäsenen, valinnan puolestapuhujana. Ylimykset valitsivat kuninkaakseen Hugo Capet’n, ja hänet voideltiin frankkien kuninkaaksi muutamaa päivää myöhemmin 3. heinäkuuta 987 Noyonin katedraalissa. Näin valtakunta sai kasukkakuninkaan, jolla viitattiin hänen lukuisiin kirkollisiin apotin (abbé) arvoihinsa. Samalla Hugo perusti Kapetingien dynastian, joka hallitsi Ranskaa aina vuoteen 1848 saakka.

Hallinto

Vuonna 988 Karolingien dynastian kruununtavoittelija Ala-Lothringenin Kaarle sai haltuunsa Laonin kaupungin ja alueen. Laonin piispa-herttua Adalbéronin petoksen avulla Kaarle joutui Hugo Capet’n vangiksi Orléansissa vuonna 991 ja kuoli myöhemmin vankeudessa.

Muutaman sadan vuoden mittainen traditio sai alkunsa, kun vaalikuninkuudella tehtäväänsä tullut Hugo kruunautti vanhimman poikansa Robertin kuninkaaksi vanhan roomalaisen perinteen mukaisesti joulupäivänä vuonna 987. Tapa vanhimman pojan kruunaamisesta kuninkaaksi kesti aina Filip II:n hallituskauteen saakka, jolloin vaalikuninkuudesta oli tullut pysyvästi perinnöllinen kuninkuus. Kummassakin kuninkuuden mallissa kuitenkin vanhin miespuolinen jälkeläinen omi perimysoikeuden.

Yleisesti tunnustetaan, ettei Hugo ollut kovin vahva persoonallisuus, ja hänen todetaan olleen ns. heikko hallitsija. Hänen aikanaan ylimystön valta kasvoi, ja kuninkaan hallussa ja hallinnassa oli lähinnä hänen oma läänitysalueensa, joka käsitti Pariisin ympäristöineen. Hugon voidaan todeta hallinneen eräänlaista feodaaliherttuakuntien federaatiota, olihan hänen oma kuninkaallinen alueensa vain pieni osa siitä.

Katso myös

Lähteet
  • Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l’Histoire, 1997.
  • Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
  • Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sekä Mémoires de Commines. 1996.

Viitteet
  1. Culture.fr [vanhentunut linkki]
    		 Edeltäjä:
    Ludvig V    		 Ranskan kuningas
         		 Seuraaja:
    Robert II Hurskas
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.