Hugo Aattela

Hugo Emil Aattela (vuoteen 1921 Virtanen, 13. heinäkuuta 1897 Hollola – 7. joulukuuta 1959 Lahti) oli suomalainen SDP:n kansanedustaja. Aattela tuli kansanedustajaksi varasijalta kesken kauden syyskuussa 1929 Iida Vihurin kuoltua. Hän jatkoi Hämeen läänin pohjoisen vaalipiirin edustajana aina vuoteen 1945. Aattela nousi uudelleen kesken kauden eduskuntaan huhtikuussa 1949 kun Alpo Lumme siirtyi Mikkelin läänin maaherraksi. Kausi jatkui heinäkuuhun 1951. Presidentin valitsijamiehenä Aattela oli vuosina 1925, 1931, 1937, 1940, 1943 ja 1950.[1][2]

Aattela kävi kansakoulun jälkeen ylemmän käsityöläiskoulun ja opiskeli Työväen akatemiassa. Hän ehti työskennellä metallimiehenä kuusi vuotta ennen kuin siirtyi SDP:n palvelukseen. Puolueen piirisihteerinä hän oli vuosina 1920–1929. Puolueessa hän kuului Väinö Tannerin kannattajiin eli ns. tannerilaisiin. Jatkosodan aikana hänestä tuli Veturimiesten Yhdistyksen sihteeri sekä Veturimies-lehden päätoimittaja. Hän toimi tehtävissä aina vuoteen 1955. Aiemmin yhdistys oli lähinnä ammattikuntayhdistys, mutta sota-aikana siitä tuli osa ammattiyhdistysliikettä. Yhdistys liittyi SAK:hon ja Aattela valittiin SAK:n ammattiyhdistysjaostoon. Yhdistys vuodesta 1947 Suomen Veturimiesliitto lakkoili tai uhkaili lakolla useaan otteeseen 1940- ja 1950-luvuilla. Aattelalla oli näinä vuosina apunaan vankka toimitsijan ammattitaito ja kansanedustajana solmitut hyvät poliittiset ja yhteiskunnalliset suhteet.[1]

Aattela oli myös voimakas raittiusaatteen kannattaja. Hän kuului kieltolain kannattajiin ja toimi 1930-luvulla uutta kieltolakia ajaneen Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusyhdistyksen Pohjois-Hämeen piirissä. Hän piti raittiusaatteen lujittamista myös vastuullisen ammattiyhdistysliikkeen velvollisuutena. Hänen mielestään ammattiyhdistysliikkeellä, joka puolusti työntekijöiden oikeuksia, oli oikeus edellyttää, että työntekijät tekevät työnsä moitteettomasti. Hän toimi Sosialidemokraattisen Raittiusliiton (SDR) liittotoimikunnan puheenjohtajana ja kunniapuheenjohtajana ja Suomen Raittiusjärjestöjen Liiton hallituksessa. Hän oli puheenjohtajana myös SDR:n yhteyteen perustetussa Kansan Raittiusavussa.[1]