Hugh Hefner

Hugh Marston Hefner (9. huhtikuuta 1926 Chicago, Illinois27. syyskuuta 2017 Los Angeles, Kalifornia)[1] oli yhdysvaltalainen Playboy-lehden perustaja, päätoimittaja ja Playboy Enterprises -yhtiön toimitusjohtaja.

Hugh Hefner
Hugh Hefner marraskuussa 2010
Hugh Hefner marraskuussa 2010
Henkilötiedot
Syntynyt9. huhtikuuta 1926
Chicago, Illinois, Yhdysvallat
Kuollut27. syyskuuta 2017 (91 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti päätoimittaja, toimitusjohtaja
Puoliso Mildred Williams (1949–1959)
Kimberley Conrad (1989–2009)
Crystal Harris (2012–2017)
Lapset Christie Ann (s. 1952)
David Paul (s. 1955)
Marston Glenn (s. 1990)
Cooper Bradford, (s. 1991)
Muut tiedot
Aktiivisena 1953–2017
Merkittävät teoksetPlayboy
Aiheesta muualla
Kotisivu

Nuoruus

Hefner syntyi Chicagossa opettajavanhemmilleen Grace Carolinelle (o.s. Swanson, 1895–1987) ja Glenn Lucius Hefnerille (1896–1976). Hänen äitinsä oli ruotsalaista syntyperää, ja hänen isällään oli saksalais-englantilaiset juuret. Isänsä puolelta Hefner oli Plymouthin kuvernöörin William Bradfordin jälkeläinen. Hugh oli kahdesta pojasta vanhempi[2], ja hänen veljensä Keith Hefner (1929–2016) loi uran sanoittajana, kirjailijana, säveltäjänä ja näyttelijänä. Keith Hefner kuoli syöpään vain päivää ennen Hugh Hefnerin 90-vuotissyntymäpäivää.[3]

Hefner kävi peruskoulunsa Sayre Elementary Schoolissa ja suoritti lukion Steinmetz High Schoolissa. Tämän jälkeen hän kirjoitti Yhdysvaltain armeijan lehteen vuosina 1944–1946. Vuonna 1949 hän suoritti bachelor-tutkinnon Illinois’n yliopistosta erikoistuneena psykologiaan,[2] sivuaineinaan taide ja luova kirjoittaminen. Myöhemmin hän aloitti sosiologian opinnot Northwestern-yliopistossa, mutta keskeytti ne pian.[4]

Ura

Hefner lopetti työnsä mainostekstien laatijana Esquiressa tammikuussa 1952, sillä häneltä evättiin viiden dollarin palkankorotus. Vuonna 1953 hän kiinnitti huonekalunsa saadakseen noin 600 dollarin lainan pankista, ja kohotti summan sitten 8 000 dollariin 45 eri rahoittajan avulla. Myös äidiltään hän sai 1 000 dollaria, ja vuoden 2006 E!ssä Hefner mainitsi, ettei kyse ollut äidin uskosta hänen liiketoimiinsa vaan äidin uskosta poikaansa.[5] Lainaamillaan rahoilla Hefner perusti Playboyn, jota alun perin kutsuttiin nimellä StagParty. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin joulukuussa 1953, ja sen keskiaukeamalla oli värillinen alastonkuva Marilyn Monroesta.[2]

Hugh Hefner vuonna 1979.

Esquiren hylättyä Playboyn vuonna 1955, päätti Hefner alkaa julkaista lehdessään Charles Beaumountin scifitarinaa ”The Crooked Man”, jossa heteromies joutuu syrjinnän kohteeksi homoseksuaalisessa maailmassa. Saatuaan lukuisia vihaisia palautekirjeitä tarinan vuoksi, Hefner vastasi kritiikkiin kirjoittamalla: ”Jos on väärin syrjiä heteromiehiä homoseksuaalisessa yhteiskunnassa, niin on sen oltava väärin myös toisinpäin.” Hefneriä kuvaillaankin homojen oikeuksien uudisraivaajaksi dokumentissa Hugh Hefner: Playboy, Activist and Rebel.lähde?

4. kesäkuuta 1963 Hefner pidätettiin loukkaavan materiaalin myymisestä sen jälkeen, kun Jayne Mansfieldin alastonkuvat oli julkistettu Playboyssa. Valamiehistö ei päässyt yksimielisyyteen eikä Hefner saanut rangaistusta.[2]

Hefnerin entinen sihteeri Bobbie Arnstein löydettiin kuolleena huumeiden yliannostukseen chicagolaisesta hotellihuoneesta tammikuussa 1975.[6] Hefner piti lehdistötilaisuuden vannoakseen, että huumeagentit ja liittovaltion poliisi olivat ajaneet Arnsteinin itsemurhaan.[5]

Hefner oli puhunut elokuvasta, joka käsittelisi hänen elämäänsä. Hänellä on tähti Hollywoodin Walk of Famella, ja hän on tehnyt useita elokuvaesiintymisiä omana itsenään. Birgitte Bermanin dokumentti Hugh Hefner: Playboy, Activist and Rebel julkaistiin 30. heinäkuuta 2010.[7] Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun Hefner myönsi täydet oikeudet dokumentin tekoon.

Hefnerin poika Cooper Hefner tulee jatkamaan isänsä uraa toimien Playboy Enteprisesin operatiivisena johtajana. Hän on myös mediayhtiö HOP:n perustaja ja entinen toimitusjohtaja. Cooper tulee perimään suuren osan isänsä miljoonaomaisuudesta.[8]

Yksityiselämä

Hefner oli naimisissa kolmesti. Ensimmäisen kerran hän avioitui yliopisto-opiskelija Mildred Williamsin kanssa vuonna 1949. Ennen häitä Williams tunnusti pettäneensä Hefneriä tämän ollessa armeijassa, ja Hefner on kuvaillut tunnustuksen olleen ”hänen elämänsä tuhoavin hetki”. He erosivat vuonna 1959.[5] Vuonna 2006 Hefner paljasti Mildredin sallineen hänen maata muiden naisten kanssa päästäkseen oman uskottomuutensa aiheuttamasta syyllisyydestä ja suojellakseen avioliittoa. Tästä liitosta Hefnerillä oli kaksi lasta, Christie (s. 1952) ja David (s. 1955).

Hefner loi itsestään kuvan bon vivantina ja pelimiehenä lehtensä ja kahden televisiosarjansa, Playboy’s Penthouse (1959–1960) ja Playboy After Dark (1969–1970), välityksellä. Hefnerin tiedetään olleen suhteessa muun muassa seuraaviin ”playmateihin”: Donna Michelle, Marilyn Cole, Lillian Muller, Patti McGuire ja Terri Welles. Vuonna 1971 Hefner tunnusti kokemuksensa biseksuaalisuudesta. Hän myös muutti Chicagosta Los Angelesiin.

Holly Madison, Hugh Hefner ja Bridget Marquardt.

Vuonna 1985 Hefner sai pienimuotoisen halvauskohtauksen 59 vuoden iässä. Arvioituaan elämäntapansa uudelleen hän teki monia muutoksia. Villit viikonloput jäivät vähemmälle, ja hänen tyttärensä Christie alkoi pyörittää Playboy-imperiumia.[2]

Vuonna 1988 Hefner avioitui Kimberley Conradin kanssa. Conrad oli esiintynyt Playboy-lehdessä ”playmatena”, ja vuonna 1989 hänestä tuli vuoden ”playmate”. Liitto päättyi asumuseroon vuonna 1998, ja Conrad muutti Hefnerin naapuriin.[2] 25. huhtikuuta 2010 Hefner päivitti Twitteriinsä, että Conrad on aikeissa muuttaa äitinsä kanssa Renoon ollakseen lähempänä perhettään. Tästä avioliitosta Hefnerillä oli kaksi lasta: Marston Glenn (s. 1990) sekä Cooper Bradford (s. 1991).

Hefner seurusteli ja asui enimmillään seitsemän tytön kanssa samaan aikaan, ja heitä olivat Brande Roderick, Izabella St. James, Tina Marie Jordan, Holly Madison, Bridget Marquardt, Rachael O’Neill ja Kendra Wilkinson. Realitysarja Playboy-talon tytöt käsitteli Madisonin, Wilkinsonin ja Marquardtin elämää Playboy-talossa. Hefnerin ja Madisonin suhde oli muita vakavampi, ja Madison olikin jonkin aikaa Hefnerin ainoa tyttöystävä. Pariskunta erosi vuonna 2008. Pian tämän jälkeen Hefner alkoi tapailla uutta ”ykköstyttöystäväänsä”, Crystal Harrisia ja 20-vuotiaita identtisiä mallikaksosia, Karissa ja Kristina Shannonia.[5] Suhde kaksostyttöihin päättyi tammikuussa 2010. 11 vuoden asumuseron jälkeen Hefner haki avioeroa Conradista vedoten heidän sovittamattomiin ristiriitoihinsa, ja sanoi olleensa liitossa niin pitkään vain lastensa vuoksi – hänen nuorin lapsensa oli juuri täyttänyt 18. Avioero astui voimaan maaliskuussa 2010, ja saman vuoden jouluaattona Hefner kosi Harrisia. Heidän oli määrä avioitua 18. kesäkuuta 2011, mutta yllättäen Harris jätti Hefnerin vain neljä päivää ennen häitä. Tämän jälkeen Hefner seurusteli kanadalaisen Playmaten Shera Bechardin kanssalähde?, mutta vuonna 2012 hänen uutisoitiin palanneen yhteen Harrisin kanssa ja he menivät naimisiin uudenvuoden aattona.[2] Heillä oli avioehtosopimus, jonka mukaan Harris sai viisi miljoonaa dollaria ja Hollywood Hillsissä sijaitsevan neljän makuuhuoneen talon hallinnan, mutta ei peri enää mitään Hefnerin kuoltua.[9]

Maaliskuussa 2016 Playboyn kannessa oli ensimmäistä kertaa bikineihin pukeutunut malli (eikä täysin alaston). Kesäkuussa samana vuonna kerrottiin, että Hefner myi hulppean talonsa mutta jättänyt itselleen ja vaimolleen oikeuden asua siellä kuolemaansa asti.[2]

Hefner osti vuonna 1992 hautaholvin Westwood Village Memorial Parkin hautausmaalta Los Angelesin Westwoodista, Kaliforniasta. Hautaholvi sijaitsee Marilyn Monroen hautaholvin vieressä, ja Hefner on ilmoittanut haluavansa että hänet haudataan Monroen viereen.[10]

Yhteiskunnallisia näkemyksiä

Hefner oli aktiivinen afroamerikkalaisten kansalaisoikeustaistelun tukija. Playboyssa julkaistiin mustien kirjoittajien tekstejä 1960-luvun alusta lähtien ja esimerkiksi viimeinen Martin Luther Kingin ennen murhaansa kirjoittama artikkeli ilmestyi lehdessä. Lehti julkaisi myös muun muassa pitkän Malcolm X:n haastattelun. Hefnerin televisio-ohjelmissa esiintyi mustia artisteja jo vuonna 1959, eli viisi vuotta ennen rotuerottelun lakkauttamista Yhdysvalloissa. Playboyn ensimmäinen tummaihoinen ”playmate of the month” nähtiin vuonna 1965 ja lehden kannessa afroamerikkalainen malli esiintyi ensimmäistä kertaa vuonna 1971.[11] Hän tuki aktiivisesti myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.[12]

Muuta

Yhdysvaltain kaakkoisosassa elävän jäniksen suokaniinin alalaji Sylvilagus palustris hefneri on saanut nimensä Hugh Hefnerin mukaan.[13]

Katso myös

Lähteet

  1. Schudel, Matt: Hugh Hefner, visionary editor who founded Playboy magazine, dies at 91 The Washington Post. 27.9.2017. Viitattu 28.9.2017. (englanniksi)
  2. Hugh Hefner The Biography.com website. 7.6.2016. A&E Television Networks. Viitattu 31.10.2016.
  3. Hugh Hefner's brother dead aged 87: Keith Hefner 'passes away following battle with cancer' Daily Mirror. 2016. Viitattu 31.10.2016.
  4. Hugh Hefner Fast Facts CNN. 17.8.2016. Viitattu 31.10.2016.
  5. Hugh Hefner: Bunny Guy The Independent. 2009. Viitattu 31.10.2016.
  6. Stephen Galloway: Hugh Hefner: The Playboy Interview Hollywood Reporter. 2011. Viitattu 31.10.2016.
  7. THE DOC DAYS OF SUMMER: “Hugh Hefner: Playboy, Activist and Rebel” IFC. Viitattu 31.10.2016.
  8. Playboy-perijä Cooper Hefnerin elämä on isänsä tavoin luksusta - kihloissa Harry Potter -tähden kanssa iltalehti.fi. Viitattu 29.9.2017.
  9. Hugh Hefner ei jättänytkään vaimoaan pulaan - huolehti tämän toimeentulosta jo vuosia ennen kuolemaansa iltalehti.fi. Viitattu 1.10.2017.
  10. For sale: eternity with Marilyn Monroe LA Times. 2009. Viitattu 31.10.2016.
  11. Leah, Rachel: Hugh Hefner’s real progressive legacy isn’t sexual, it’s racial Salon. 29.9.2017. Viitattu 1.10.2017. (englanniksi)
  12. Sanchez, Ray: Hugh Hefner's complicated civil rights and pro-LBGT legacy CNN. 28.9.2017. Viitattu 1.10.2017. (englanniksi)
  13. http://www.curioustaxonomy.net/etym/people.html

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.