Grigori Skovoroda

Hryhori (Grigori) Skovoroda, (ukr. Григорій Сковорода, (3. joulukuuta 1722 Tšornuhy, Lubnyn kuvernementti – 9. marraskuuta 1794 Pan-Ivanivka, Harkovan käskynhaltijakunta (nyk. Skovorodynivka, Harkovan alue) oli ukrainalainen runoilija ja filosofi.[1]

Grigori Skovoroda
Hryhorii Skovoroda
Grigori Skovoroda
Henkilötiedot
Syntynyt	3. joulukuuta 1722 Tšornuhy, Lubnyn kuvernementti
Kuollut	9. marraskuuta 1794 (71 vuotta) Pan-Ivanivka, Harkovan käskynhaltijakunta
Ammatti	runoilija, filosofi
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Skovoroda opiskeli Kiovan Mohyla-akatemiassa 1734–1753, välillä kahdesti keskeyttäen. Hän lauloi keisarinna Elisabetin hovikapellissa ja toimi musiikinjohtajana Unkarissa Tokaissa (1745–1750). Hän opetti vuonna 1751 Pereiaslavin kollegiumissa. Toimittuaan yksityisopettajana hän siirtyi Harkovan kollegiumiin, jossa hän opetti runoutta, lauseoppia ja kreikkaa sekä etiikkaa. Jouduttuaan erotetuksi kollegiumista hän kierteli ympäri Ukrainaa ilman vakituista toimeentuloa. Hän sai taloudellista tukea ystäviltä, ja heille hän omisti kirjoituksensa, jotka kiersivät käsikirjoituksina. Hän kirjoitti sekä kaunokirjallisia että filosofisia teoksia, joiden välinen ero ei ole kovin tarkkarajainen. Hän käänsi latinankielisiä klassikkoja. Hänen filosofisetkin tekstinsä ovat tyyliltään kaunokirjallisia, ja niiden luonteesta on tutkijoiden keskuudessa erimielisyyttä. Hän ei esitä ajatuksiaan järjestelmällisesti vaan on ripotellut niitä teksteihin sinne tänne. Ajatuksiaan hän ei esittänyt täsmällisin käsittein vaan käytti mielellään symboleja ja metaforia. Ilmaisun ristiriitaisuuksien vuoksi ei aina käy selväksi, mitä hän tosiasiassa tarkoitti sanoa.[1]

Filosofia on hänelle käytännöllinen väline. Se osoittaa tien onnellisuuteen. Tästä johtuu, että hänen kaksi keskeistä kysymystään ovat: mitä onnellisuus on ja miten sen voi saavuttaa. Jokainen voi saavuttaa onnellisuuden. Hän hahmottelee onnellisuuteen tarvittavat totuudet karkein vedoin. Koska maailmanjärjestys on Jumalan käsialaa, jokaisella luodulla on kaikki, mitä hän tarvitsee ollakseen onnellinen. Onnellisuuden saavuttamiseksi tarvittava on helposti käsillä, ja kaikki vaikea on tarpeetonta. Sama koskee aineellisia tarpeita. Tarvitsemme vain sen, mikä riittää terveyden ylläpitämiseen ja on kaikkien saatavilla. Ihminen on tyytyväinen suorittaessaan omaa tehtäväänsä ulkoisista palkkioista riippumatta, sen sijaan varallisuuden, kunnian ja mielihyvän tavoittelu vastenmielistä työtä tehden vie epätoivoon.[1]