Hryggjarstykki

Hryggjarstykki (suom. 'selkärankapala') on keskiaikainen islantilainen saaga. Se on yksi varhaisimpia Norjan kuninkaista ja historiasta kertovia kuningassaagoja. Hryggjarstykkin kirjoittaja Eiríkr Oddsson laati sen 1100-luvun jälkipuoliskolla, arvioiden mukaan joko vuoden 1150 tai 1165 paikkeilla. Se on ensimmäinen Norjan kuninkaista kertova kansankielinen teksti, minkä vuoksi sitä on kutsuttu myös ”ensimmäiseksi saagaksi” (isl. fyrsta sagan). Hryggjarstykki on sittemmin kadonnut, mutta teos ja sen kirjoittaja on mainittu ja sitä on käytetty lähteenä Snorri Sturlusonin Heimskringlassa ja Morkinskinnassa. Myös Fagrskinnan kirjoittaja on käyttänyt Hryggjarstykkiä lähteenä, mutta ei mainitse sitä nimeltä. Heimskringla ja Morkinskinna ovat lainanneet siitä pitempiäkin osia tekemättä tekstiin mitään suurempia muokkauksia.[1]

Sisältö

Siitä ajanjaksosta, jonka Hryggjarstykki on kattanut, ei ole täyttä varmuutta. On oletettu, että teos jatkoi suunnilleen siitä, mihin islantilainen oppinut Ari Viisas oli todennäköisesti päättänyt oman kuninkaiden elämästä kertovan tekstinsä (konunga ævi), joka sekään ei ole säilynyt. On oletettu, että Arin teos olisi päättynyt noin vuoteen 1120. Hryggjarstykki on mahdollisesti aloittanut kerrontansa kuningas Sigurðr I Magnússon Jórsalafarin (”Jerusaleminkävijä”) kuolemasta ja Haraldr gillin valtaannousun aatosta (1130). Morkinskinna ja Heimskringla viittaavat ajoittain Eiríkr Oddsoniin lähteenään. Näiden viittausten perusteella on oletettu, että Hryggjarstykkissä olisi kuvattu tapahtumia vuoteen 1139 eli Maunu Sokean (isl. blindi) kuolemaan saakka. Toisen näkemyksen mukaan kerronta on jatkunut jopa vuoteen 1161 ja Haraldr gillin poikien kuolemaan saakka.[2] On myös esitetty sellainen mahdollisuus, että Eiríkr olisi keskittynyt vallantavoittelijana tunnettuun Sigurðr slembiriin ja tämän marttyyriuteen eli vuosiin 1136–1139.[3]

Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että teoksen nimi ”selkärankapala” olisi viitannut yksittäiseen pergamenttiin, jolle Hryggjarstykki olisi kirjoitettu. Nimen perusteella on siksi oletettu, että Hryggjarstykki olisi ollut melko lyhyt teksti.[4]

Kirjoittaja ja hänen lähteensä

Eiríkr Oddssonista tiedetään hyvin vähän. Snorri Sturluson kirjoittaa teoksessaan Heimskringla hänestä näin:

»Eiríkr kirjoitti sen kirjan, jonka nimi on Hryggjarstykki. Siinä kirjassa kerrotaan Haraldr gillistä ja hänen kahdesta pojastaan, ja Maunu Sokeasta ja Sigurðr slembiristä, ja kaikkien heidän kuolemasta. Eiríkr oli viisas mies, ja hän vietti tuolloin pitkiä aikoja Norjassa. Osan kertomastaan hän kirjoitti Hákon Vatsan, Haraldrin [gilli] poikien läänitysmiehen, kertomuksen perusteella. Hákon ja hänen poikansa olivat mukana kaikissa näissä kiistoissa ja neuvotteluissa. Eiríkr nimeää muitakin miehiä, jotka kertoivat hänelle näistä tapahtumista, järkeviä ja rehellisiä miehiä, jotka olivat lähistöllä, niin että kuulivat tai näkivät tapaukset. Ja osan hän kirjoitti sen perusteella, mitä itse oli nähnyt tai kuullut.[5] Eiríkr reit bók þá, er kölluð er Hryggjarstykki. Í þeirri bók er sagt frá Haraldi gilla ok tveimr sonum hans, ok frá Magnúsi blinda, ok frá Sigurði slembi, ok alt til dauða þeirra. Eiríkr var vitr maðr, ok var í þenna tíma löngum í Noregi. Suma frásögn reit hann eptir fyrirsögn Hákonar maga, lends manns þeirra Haraldssona. Hákon ok synir hans váru í öllum þessum deilum ok ráðagerðum. Enn nefnir Eiríkr fleiri menn, er honum sögðu frá þessum tíðindum, vitrir ok sannreyndir, ok váru nær, svá at þeir heyrðu eða sá atburðina; en sumt reit hann eptir sjálfs sín sýn eða heyrn.[6]»

On katsottu, että Eiríkr seurasi Ari Viisaan esimerkkiä ja pyrki esittämään teoksessaan tarkkoja tietoja ja viittasi usein lähteeseen, jolta tietonsa oli kuullut. 1100-puolivälissä Eiríkr vietti jonkin aikaa Norjassa. Käytännössä Eiríkr kuvasi teoksessaan aikalaistapahtumia ja kertoi aikakaudesta, jota muissa lähteissä on kuvattu väkivaltaisena. Hän käytti lähteenään henkilöitä, jotka olivat mahdollisesti olleet jopa osallisina niissä tapahtumista, joista tekstissä kerrottiin.[7] Lisäksi pidetään mahdollisena, että Eiríkr olisi käyttänyt lähteenään myös skaldirunoutta.[8]

Katso myös

Lähteet
  • Ármann Jakobsson. 2005. Royal Biography. Teoksessa Rory McTurk (toim.), A Companion to Old Norse-Icelandic Literature and Culture. Blackwell Companions to Literature and Culture 31. Malden: Blackwell, 388–402.
  • Bjarni Guðnason. 1978. Fyrsta sagan. Studia Islandica 37. Reykjavík: Rannsóknastofnun í Bókmenntafræđi viđ Háskóla Íslands.
  • Finlay, Alison. 2004. Introduction. Teoksessa Fagrskinna: A Catalogue of the Kings of Norway, käänt. & toim. Alison Finlay. Leiden & Boston: Brill, 1–39.
  • Jónas Kristjánsson. 1988. Eddas and Sagas. Iceland’s Medieval Literature. Käänt. Peter Foote. Reykjavík: Hið íslenska bókmenntafélag.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet
  1. Jónas Kristjánsson 1988, s. 150, 152; Finlay 2004, 10; Ármann Jakobsson 2005, s. 389; Simek & Hermann Pálsson 2007, s. 197.
  2. Jónas Kristjánsson 1988, 150–151; Simek & Hermann Pálsson 2007, s. 197.
  3. Finlay 2004, s. 10; Bjarni Guðnason 1978.
  4. Ármann Jakobsson 2005, s. 389; Simek & Hermann Pálsson 2007, s. 197.
  5. Suom. Kirsi Kanerva.
  6. Saga Inga Haraldssonar ok brœðra hans, luku 11.
  7. Jónas Kristjánsson 1988, 151; Simek & Hermann Pálsson 2007, s. 75, 197.
  8. Finlay 2004, s. 34.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.