Hr. Ms. Van Kinsbergen (1939)

Alus tilattiin 10. joulukuuta 1936 Rotterdamsche Drookdok Maatschappijilta Rotterdamista, missä köli laskettiin 11. syyskuuta 1937 telakkanumerolla 201. Alus laskettiin vesille 5. tammikuuta 1939 ja otettiin palvelukseen vielä samana vuonna 24. elokuuta. Alus nimettiin 1700-luvulla eläneen amiraalin Jan Hendrik van Kinsbergenin mukaan.[1]

Palvelukseen otettaessa aluksen päälliköksi tuli 24. elokuuta 1939 palveluksesta poistetun Hr. Ms. Gelderlandin päällikkö komentaja Hoeke. Alus lähti 26. elokuuta Den Helderistä kohdatakseen sukellusvene Hr. Ms. O 13:n, joka oli matkalla Länsi-Intiasta Alankomaihin. Alukset kohtasivat toisensa 28. elokuuta Kanaalissa ja saapuivat seuraavana päivänä Den Helderiin.[1]

Alus lähti 2. lokakuuta sukellusveneiden Hr. Ms. O 20 ja Hr. Ms. O 14 kanssa Den Helderistä Länsi-Intiaan. Aluksen tehtävänä oli kouluttaa laivastolle uusia tykkimiehiä ja vapauttaa Hr. Ms. Johan Maurits van Nassau Länsi-Intiasta. Alus saapui 31. lokakuuta Curacaoon. Seuraavana päivänä alus lähti merelle Britannian kuninkaallisen laivaston hävittäjän tunkeuduttua Alankomaiden hallinnoimalle merialueelle rikkoen puolueettomuusjulistusta. Hävittäjä poistui nopeasti alueelta.[1]

Toinen puolueettömuusrikkomus tapahtui 29. helmikuuta 1940, kun brittiläinen risteilijä tunkeutui alueelle. Ongelma ratkesi kuitenkin ilman ongelmia aluksen poistuessa. Van Kinsbergen vieraili 5. maaliskuuta Bonairella, josta se lähti 11. maaliskuuta. Matkustajalaiva Van Rensselaer toimitti uuden ryhmän koulutettavia Van Kinsbergerille.[1]

Sota Saksaa vastaan alkoi 10. toukokuuta. Alukselta lähetetyt valtausmiehistöt valtasivat seitsemän Curacaon satamassa ollutta saksalaista alusta: SS Este (7 915 gt), SS Vancouver (8 269 gt), MS Henry Horn (3 164 gt), MS Patricia (3 979 gt), MS Frisia (561 gt), MS Karibia (428 gt) ja SS Alemania (1 380 gt). Hollannin Länsi-Intian alueella olleet sotalaivat liitettiin 19. toukokuuta Bermudalla esikuntaansa pitävän Länsi-Intian ja Amerikan alueen komentajan alaisuuteen.[1]

Van Kinsbergen, joka oli matkalla Bermudaan, käväisi 24. toukokuuta Curacaolla. Alus siirrettiin 31. toukokuuta huollettavaksi Curacaon telakalle, mistä se vapautui 2. kesäkuuta. Telakalla alukselle asennettiin HMS Caradocilta kopioitu syvyyspommilaitteisto. Alus palautettiin palvelukseen 6. kesäkuuta.[1]

Alus aloitti 10. kesäkuuta partioinnin Venezuelan rannikolla, missä oli havaittu useita italialaisia tankkereita. Pelkona oli, että italialaiset pyrkivät sulkemaan pääsyn Maracaibon tärkeille öljyalueille. Onneksi näin ei tapahtunut, joten alus palasi Curacaoon 13. kesäkuuta.[1]

Alus määrättiin 5. heinäkuuta Aruballe, missä ranskalaiset siirsivät joukkojaan laivoihin, koska paikallinen kuvernööri pelkäsi öljynjalostamojen hävittämistä. Ranskan laivaston apuristeilijä Esterelin päällikkö vakuutti alankomaalaisille, ettei alueella ole häiriöitä ja ranskalaisjoukot poistuisivat Arubalta hyvässä järjestyksessä. Van Kinsbergen lähti 25. heinäkuuta Trinidadista partiomatkalle Guyanan alueelle vieraillen Surinamessa. Alus saapui 30. heinäkuuta Paramariboon.[1]

Alus kohtasi 20. elokuuta Yhdysvaltain laivaston raskaan risteilijän USS Tuscaloosan esitelläkseen kehittynyttä kolmiakselista Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntatykin asennusta. Tykillä ammuttiin risteilijän kellukekoneen hinaamaa maalia. Esittelyn tulokset ja tykillä muuten saadut kokemukset johtivat tykin käyttöönottoon Yhdysvaltain laivastossa. Van Kinsbergen vieraili 6. lokakuuta Bermudalla, mistä se lähti 13. lokakuuta.[1]

Alus vastaanotti 29. lokakuuta radioviestin, jonka mukaan Hapagin höyrylaiva SS Helgoland (2 947 gt) lähti Puerto Colombiasta edellisenä päivänä. Van Kinsbergen partioi Panaman kanavan suulla 30. lokakuuta, mistä se lähti tuulensuunnan saaristoon. Helgolandia ei kuitenkaan löytynyt ja etsinnöistä huolimatta rahtialus pääsi Saksaan.[1]

Van Kinsbergen saapui 3. marraskuuta Kingstoniin Jamaikalla, missä se tankattiin. Alus sai määräyksen etsiä Vichyn Ranskan lipun alla purjehtivaa SS Charles L.D.:tä (5 267 gt) yhdessä Britannian kuninkaallisen laivaston risteilijän HMS Diomeden kanssa. Alukset partioivat Martiniquen alueella tuloksetta aina 11. marraskuuta saakka.[1]

Alus osallistui Saksaan pyrkivien Hapagin alusten Iderwaldin (5 033 gt) ja Rhein (6 049 gt) etsintään. Van Kinsbergen pysäytti Rheinin varhain aamulla 11. joulukuuta, mutta miehistö sytytti aluksensa tuleen. Caradoc upotti palaneen hylyn myöhemmin. Van Kinsbergen pelasti Rheinin miehistön. Alus vieraili 14. joulukuuta Curacaossa pikaisessa huollossa.[1]

Alus saapui 30. tammikuuta 1941 Trinidadiin. Helmikuussa se osallistui operaatio Baconiin, jossa vallattaisiin tanskalaiset tankkerit Scandian (8 571 gt) ja Christian Holmin (9 919 gt). Vallattujen alusten päälliköt olivat ilmoittaneet antautumisesta jo ennen operaation aloittamista. He kuitenkin pelkäsivät saksalaisten mahdollisia kostotoimia omaisilleen vallatussa Tanskassa. Kanadan laivaston aseistetut jahdit HMCS Husky ja HMCS Vison valtasivat tankkerit 5. helmikuuta, minkä jälkeen tankkerit saatettiin Port Spainiin Trinidadiin.[1]

Alus siirrettiin huhtikuun lopulla Curacaossa kuivatelakalle huollettavaksi. Se saapui 7. toukokuuta Bermudalle, missä sen kattilat puhdistettiin. Alus vapautui huollosta 20. toukokuuta ja se lähti merelle seuraavana päivänä saapuen Ranskan Antillien itäpuoliselle partiointialueelleen 23. toukokuuta vapauttaen samalla tehtävästä Caradocin.[1]

Alus valtasi 26. toukokuuta Vichyn Ranskan lipun alla purjehtineen SS Winnipegin (8 379 gt), jokak oli matkalla Casablancasta Guadeloupeen. Ranskalaisalus, jolla oli 750 matkustajaa, kuljetettiin Port of Spainiin, jossa se luovutettiin seuraavana päivänä paikallisille viranomaisille. Alus lähti takaisin partioalueelleen 28. toukokuuta.[1]

Alus vastaanotti 29. toukokuuta viestin, jonka mukaan SS Arica saattajanaan apuristeilijä Barfleur lähtisivät Dakarista seuraavana päivänä. Van Kinsbergen sai määräyksen seurata aluksia ja vallata rahtialus, kunhan apuristeilijä jättäisi sen. Arica vallattiin Atlantilla 1. kesäkuuta miehistön yrittäessä tuloksetta sabotoida alustaan. Van Kinsbergen palasi partiointialueelleen, jossa se viipyi pari seuraavaa viikkoa.[1]

Alus sai määräyksen 24. kesäkuuta lähteä Britteinsaarille vierailtuaan Paramaribossa 27.-29. kesäkuuta. Se saapui 3. heinäkuuta Curacaoon, mistä se lähti 7. heinäkuuta Liverpooliin. Alus vieraili 11. heinäkuuta Bermudalla, mistä se lähti 15. heinäkuuta merelle. Alus saapui 25. heinäkuuta Liverpooliin.[1]

Alus siirrettiin 4. elokuuta kuivatelakalle korjaus- ja muutostöitä varten. Telakalla olon aikana aluksen miehistö vaihdettiin uuteen. Alus poistui telakalta 23. elokuuta aloittaen uuden miehistön koulutuksen Greenockissa. Muutostyöt ja koulutus saatiin päätökseen 6. syyskuuta ja alus oli valmis lähtemään Länsi-Intiaan mukanaan 60 sotilasta Princess Irene-Brigadesta.[1]

Alus saapui 14. syyskuuta Bermudalle, mistä se jatkoi matkaansa Paramariboon. Alus laski sotilaat maihin Paramaribossa 30. syyskuuta. Alus lähti paluumatkalle 8. lokakuuta. Alus liitettiin 4. tammikuuta 1942 Karibianmeren valvontaosastoon, jonka esikunta oli San Juanissa. Aluksen päätehtävänä oli saattueiden suojaaminen Trindidadista, Curacaosta ja Arubasta Venezuelan satamiin ja Floridaan Yhdysvaltoihin.[1]

Saksan sukellusveneiden operaatio Neuland alkoi 16. helmikuuta ja Van Kinsbergen saapui seuraavana päivänä Curacaoon. Alukselta siirrettiin yksi 75 millimetrin tykki rannikkolinnakkeeseen Arubaan. Seuraavana päivänä alus siirrettiin huollettavaksi, jolloin sille asennettiin kahdeksantoista syvyyspommin järjestelmä.[1]

Huhtikuun puolivälissä alus osallistui 18.-19. huhtikuuta rannikon kohteita tulittaneen sukellusvene U-130 metsästykseen. Van Kinsbergen avusti 26. huhtikuuta alankomaalaista tankkeria Rebeccaa (3 176 gt), joka oli ajanut matalikolle Anuraybayssa lähellä Paraquanaa. Tankkeri saatiin irrotettua matalikolta.[1]

Alus ankkuroitui 25. kesäkuuta Islas los Roquesin edustalle, jota Britannian ja Yhdysvaltain laivastot epäilivät saksalaisten sukellusveneiden huoltopisteeksi. Etsintä saarella ja sen lähisaarilla ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Alus lähti 18. elokuuta Curacaosta huollettavaksi Norfolkiin, jonne se saapui 30. elokuuta. Telakalle alukselle asnnettiin tyypin 271 tutka, tyypin 128C kaikuluotain sekä kiskot 52 syvyyspommille. Lisäksi alukselle asennettiin kahdeksan syvyyspomminheitintä.[1]

Alus lähti 28. lokakuuta Norfolkista suojaten Yhdysvaltain laivaston uutta tankkeria USS Monongahelaa. Van Kinsbergen saapui 4. marraskuuta Willemstadiin Curacaolla. Seuraavana päivänä Saksan laivaston sukellusvene U-129 upotti 10 merimailia Curacaosta länteen saattueesta TAG-18 yhdysvaltalaisen tankkerin Metonin (7 027 gt) ja norjalaisen tankkerin Astrellin (7 595 gt). Van Kinsbergen lähti merelle avustamaan eloonjääneiden pelastamisessa ja metsästämään sukellusvenettä. Alueelle saavuttuaan alus upotti kahtia katkenneen Astrellin tykkitulella. Se jatkoi metsästystä tuloksetta iltaan saakka.[1]

Alus oli saattueen TAG-20 suojana, kun se pelasti sukellusvene U-163:n upottaman Yhdysvaltain laivaston sluupin USS Erien miehistön.[1]

Tammikuussa 1943 alus osallistui tuloksetta kahden sukellusveneen metsästykseen. Alus saapui 16. huhtikuuta 1944 huollettavaksi Norfolkiin, mistä se poistui 9.toukokuuta.[1]

Alus suojasi 17. kesäkuuta Yhdysvaltain laivaston joukkojenkuljetusalus USS George Washingtonia (23 788 gt) Trinidadista Barbadokselle ja edelleen Miamiin, jonne alukset saapuivat 22. kesäkuuta. Seuraavana päivänä matkaa jatkettiin New Yorkiin. Van Kinsbergen liitettiin huollon ja tykkimiesten harjoittelun jälkeen Länsi-Atlantin sukellusveneiden metsästysosastoon, jossa se sai lempinimen lentävä hollantilainen.[1]

Heinä-elokuun vaihteessa alus oli huollettavana, jolloin sille asennettiin alusten välinen viestintäjärjestelmä TBS. Syyskuussa alus oli Tompkinsvillen laivastontelakalla Staten Islandilla huollettavana, jolloin sille asennettiin SB-tutka. Alus vapautui telakalta 20. syyskuuta. Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä alus saapui Willemstadiin Curacaoon.[1]

Alus lähti 10. tammikuuta 1945 Britteinsaarille, jonne se saapui 23. tammikuuta. Alus siirtyi 26. tammikuuta Shadwell New Basiniin Lontooseen, missä se makasi ankkurissa 29. elokuuta asti. Alus palasi elokuun lopulla Alankomaihin Merwedehaveniin Rotterdamiin, jossa se siirrettiin telakalle huollettavaksi.[1]

Van Kinsbergen lähti 24. lokakuuta Hollannin Itä-Intiaan palauttaakseen rauhan siirtomaahan. Alus tuki elokuussa 1946 tykistöllään maajoukkoja Semarangin alueella.[1]

Alus aloitti 12. helmikuuta 1952 maapallon ympäripurjehduksen Uuteen-Guineaan. Matkan aikana se vieraili muun muassa Australiassa. Alus palasi Alankomaihin 4. helmikuuta 1954. Se päätettiin muuttaa majoitusalukseksi ja muutostyöt saatiin päätökseen 1. marraskuuta 1955.[1]

Alus poistettiin palveluksesta 29. toukokuuta 1959, minkä jälkeen se oli harjoittelukohteena Amsterdamissa teknisessä koulussa. Alus myytiin 19. toukokuuta 1974 romutettavaksi Van Heyghenille Gentiin Belgiaan 515 500 guldenilla.[1]

Aluksen päällikköinä toisen maailmansodan aikana olivat[2]:

• kapitein-luitenant ter zee John Louis Karel Hoeke 29. elokuuta 1939 - 18. elokuuta 1941
• kapitein-luitenant ter zee Cornelis Hellingman 18. elokuuta 1941 - 26. huhtikuuta 1943
• kapitein-luitenant ter zee Johannes Jacobus Lukas Willinge 26. huhtikuuta - 19. elokuuta 1943
• kapitein ter zee Jan August Gauw 19. elokuuta 1943 - 20. syyskuuta 1945

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet

1. netherlandsnavy.nl
2. uboat.net

Edeltäjä: Hr. Ms. Johan Maurits van Nassau

Alankomaiden laivaston tykkiveneet

Seuraaja: K-luokka

Alankomaiden kuninkaallisen laivaston alusluokat II maailmansodassa

Rannikkotaistelulaivat	Koningin Regentes • Hr. Ms. Jacob van Heemskerck• Hr. Ms. De Zeven Provinciën
Risteilijät	Holland • Java • Hr. Ms. De Ruyter • Tromp • De Zeven Provinciën
Hävittäjät	Admiralen • Gerard Callenburgh • Hr. Ms. Campbeltown • N
Fregatit	Hr. Ms. Johan Maurits van Nassau
Tykkiveneet ja sluupit	Gruno • Flores • Hr. Ms. Johan Maurits van Nassau • Hr. Ms. Van Kinsbergen • K
Torpedoveneet	Hr. Ms. Christiaan Cornelis • G 13 • Hr. Ms. Z 3 • Z 5
Miinalaivat	Hydra • Douwe Aukes • Prins van Oranje
Miinanraivaajat	M • A • Jan van Amstel • MMS-luokka
Sukellusveneet	O 9 • O 12 • Hr. Ms. O 16 • O 19 • O 21 • Hr. Ms. K VII • K VIII • K XI • K XIV
Muut