Howard Wilkinson
Howard Wilkinson (s. 13. marraskuuta 1943 Sheffield) on entinen englantilainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja.
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Syntymäaika | 13. marraskuuta 1943 | |
| Syntymäpaikka | Sheffield, Englanti | |
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1962–1966 1966–1971 1971–1977 |
 Sheffield Wednesday Brighton & Hove Albion Boston United |
22(3) 129 (18) 219 (34) |
| Valmennusura | ||
| 1975–1977 1982–1983 1983–1988 1988–1996 1999–2001 1999 2000 2002–2003 2004 |
Boston United Notts County Sheffield Wednesday Leeds United Englanti U21 Englanti Englanti Sunderland  Shanghai Shenhua | |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Pelaajaura
Wilkinson pelasi urallaan keskikenttäpelaajana Sheffield Wednesdayssa, Brightonissa sekä Boston Unitedissa. Bostonissa hän toimi viimeisinä vuosinaan pelaaja-valmentajana.
Valmentajaura
Uran alku
Notts Countyssa Wilkinson toimi ensin täyspäiväisenä apulaisvalmentajana ja myöhemmin valmentajana.
Vuonna 1983 hän siirtyi Sheffield Wednesdayn valmentajaksi ja seura nousikin hänen ensimmäisenä työvuotenaan silloiseen ykkösdivisioonaan.
Menestyksen vuodet Leedissa
Wilkinsonin menestyksekkäimmät vuodet tulivat hänen toimiessaan Leeds Unitedin valmentajana vuosina 1988–1996. Wilkinsonin pelaajarinkiin tuoma kuri ja järjestys tuotti tuloksia nopeasti ja seura voitti kauden 1988–89 päätteeksi silloisen kakkosdivisioonan. Wilkinsonin hankintoihin kuuluivat muun muassa Gary McAllister, Chris Fairclough, Lee Chapman ja Gordon Strachan sekä nosti nuorista pelaajista ykkösjoukkueeseen nostetut Gary Speed ja David Batty.[1][2]
Myöhemmin Wilkinson osti joukkueen vahvistukseksi Rod Wallacen, Tony Dorigon ja Steve Hodgen. Wilkinson osti joukkueeseen myös Éric Cantonan. Näillä vahvistuksilla Leeds United oli viimeinen entisen ykkösdivisioonan mestarijoukkue vuonna 1992.[1] Myöhemmillä kausilla joukkueen esitykset eivät olleet yhtä hyvät ja Wilkinson erotettiin kauden 1996–97 surkean alun jälkeen.
Työ jalkapalloliitossa
Leedistä erottamisen jälkeen Wilkinson toimi Englannin jalkapalloliiton palveluksessa eräänlaisena teknisenä johtajana vastaten valmennus ja harjoitteluohjelmista.[2] Tässä tehtävässä ollessaan hän myös toimi Englannin jalkapallomaajoukkueen väliaikaisena valmentajana Glenn Hoddlen erottamisen jälkeen.[3] Tämän jälkeen hän toimi Englannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueen valmentajana. Kuuden tappiollisen ottelun jälkeen hänet korvattiin tehtävässä David Plattilla. Hän palasi Englannin maajoukkueen väliaikaiseksi valmentajaksi vuonna 2000 Kevin Keeganin jätettyä paikkansa.[3] Wilkinsonin ainoaksi otteluksi jäi maaliton tasapeli Suomea vastaan.
Myöhempi ura
Wilkinson jätti jalkapalloliiton tehtävät palatakseen seurajoukkuevalmentajaksi Sunderlandiin. Kausi oli suoranainen katastrofi ja Wilkinson sai potkut ennen kauden 2002–03 päättymistä.[4] Sunderlandin kausi päättyi ennätyksellisen pieneen pistemäärään. Seura sai kauden aikana vain 19 pistettä ja putosi sarjaporrasta alemmas.[5]
Hän toimi lyhyen aikaa valmentajana Kiinassa, mutta palasi Englantiin henkilökohtaisiin syihin vedoten.[6] Wilkinson on palannut Notts Countyyn ja toimii seuran johtotehtävissä.
Meriitit
- Englannin mestaruus: 1992
- Englannin 2. divisioona: 1990
- Englannin liigacupin hopeaa: 1996
- FA Youth Cup: 1993
- Englannin vuoden valmentaja: 1992
Lähteet
- Howard Wilkinson wafll.com. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- Howard Wilkinson League Managers Association. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- England's Coaches/Managers - Howard Wilkinson England Football Online. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- Sunderland sack Wilkinson 10.3.2003. BBC Sport. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- Sunderland Englannin valioliiga. Arkistoitu 19.4.2012. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- Wilkinson leaves Shanghai 4.5.2004. BBC Sport. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
| Edeltäjä: Billy Bremner |
Leeds Unitedin päävalmentaja 1988–1996 |
Seuraaja: George Graham |
| Edeltäjä: Peter Reid |
Englannin U21-maajoukkueen päävalmentaja 1999–2001 |
Seuraaja: David Platt |
Winterbottom (1946–62) • Ramsey (1963–74) • Mercer (1974) • Revie (1974–77) • Greenwood (1977–82) • Robson (1982–90) • G. Taylor (1990–93) • Venables (1994–96) • Hoddle (1996–99) • Keegan (1999–2000) • Wilkinson (väliaikainen) (2000) • P. Taylor (väliaikainen) (2000) • Eriksson (2001–06) • McClaren (2006–07) • Capello (2007–12) • Pearce (väliaikainen) (2012) • Hodgson (2012-16) • Allardyce (2016) • Southgate (2016–)