Hovhannes Baghramjan

Baghramjanin isä oli armenialainen rautatieläinen. Baghramjan työskenteli nuorena rautateillä ja opiskeli vuosina 1912–1915 teknisessä koulussa.[3] Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Venäjän keisarillisessa armeijassa vuodesta 1915.[4] Vallankumouksen jälkeen hän liittyi vuonna 1918 Venäjästä irtautuneen Armenian armeijaan, joka soti tuolloin turkkilaisia vastaan, ja hän osallistui Sardarapatin taisteluun.[5] Neuvosto-Venäjän miehitettyä Armenian Baghramjan asettui tukemaan neuvostohallintoa ja liittyi puna-armeijaan joulukuussa 1920. Hänestä tuli eskadroonan ja vuonna 1923 ratsuväkirykmentin komentaja.[4] Hän suoritti ratsuväkiopiston Leningradissa vuonna 1924, Frunzen sotilasakatemian vuosina 1931–1934 ja yleisesikunta-akatemian vuonna 1938.[4][3] Hän sai 1935 everstin arvon.[1]

Baghramjanista tuli vuonna 1940 ensin 12. armeijan ja sitten Kiovan sotilaspiirin esikunnan operatiivisen osaston päällikkö. Saksan hyökkäyksen alkaessa vuonna 1941 hänet nimitettiin aluksi lounaan rintaman esikunnan operatiivisen osaston päälliköksi, mistä hän siirtyi saman rintaman operatiivisen ryhmän päälliköksi.[4][1] Hän suunnitteli puolustusoperaatioita ja vastahyökkäyksiä Ukrainassa, ja pakeni syyskuussa 1941 viime hetkellä miehineen saarretusta Kiovasta. Joulukuussa 1941 Baghramjan nimitettiin Semjon Timošenkon komentaman lounaisryhmän esikuntapäälliköksi ja hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Huhtikuusta 1942 alkaen hän oli samalla lounaan rintaman esikuntapäällikkönä. Kesäkuusta 1942 alkaen Baghramjan komensi 16. armeijaa, joka huhtikuussa 1943 muutettiin 11. kaartinarmeijaksi.[1] Hän osallistui kesällä 1943 Kurskin taisteluun liittyneisiin operaatioihin Orjolin luona.[5][1]

Marraskuussa 1943 Baghramjan ylennettiin armeijakenraaliksi ja hänet nimitettiin 1. Baltian rintaman komentajaksi. Baghramjanin joukot etenivät joulukuusta 1943 alkaen Valko-Venäjälle.[1][5] Vuonna 1944 hänen joukkonsa osallistuivat Vitebskin–Oršan offensiiviin, jossa Vitebskin alueen saksalaisjoukot saarrettiin ja tuhottiin. Syksyllä 1944 Baghramjan määrättiin hyökkäämään Baltiaan. Hänen joukkonsa saavuttivat lokakuussa 1944 Itämeren rannikon valtaamalla Memelin, ja eristivät siten Saksan pohjoisen armeijaryhmän Baltian pohjoisosaan. Puna-armeijan edetessä Itä-Preussiin hän sai helmikuussa 1945 komentoonsa uuden Zemlandin sotaryhmän ja huhtikuussa 1945 3. Valko-Venäjän rintaman. Baghramjan sai valmistella ja johtaa Königsbergin valtausta, joka päättyi 9. huhtikuuta kaupungin antautumiseen.[1]

Kenraali Baghramjan vastaanottamassa sotilasparaatia Riiassa vuonna 1953.

Toisen maailmansodan jälkeen Baghramjan oli vuosina 1945–1954 Baltian sotilaspiirin komentajana. Sen jälkeen hän toimi vuosina 1954–1956 Neuvostoliiton puolustusministeriön päätarkastajana, vuosina 1956–1958 yleisesikunta-akatemian johtajana ja vuodesta 1958 Neuvostoliiton apulaispuolustusministerinä sekä huoltojoukkojen komentajana. Hän sai Neuvostoliiton marsalkan arvon vuonna 1955.[4][1] Baghramjan oli vastuussa vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisiin johtaneesta operaatio Anadyristä, jossa suuri määrä neuvostojoukkoja ja aseita laivattiin Kuubaan.[3][1] Huhtikuussa 1968 hän siirtyi eläkevirkaan puolustusministeriön alaiseksi joukkojen ylitarkastajaksi.[4][1]

Baghramjan liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (NKP) vuonna 1941 ja hänet valittiin sen keskuskomiteaan vuonna 1961. Hän sai Neuvostoliiton sankarin arvonimen kahdesti, 1944 ja 1977.[4] Leninin kunniamerkki hänelle myönnettiin seitsemän kertaa. Baghramjanin kuoltua vuonna 1982 hänen tuhkansa haudattiin Kremlin muuriin.[1]

Baghramjanin patsas Jerevanissa, kuvanveistäjä Norajr Karganjan.

Baghramjan on ollut hyvin arvostettu uudelleenitsenäistyneessä Armeniassa. Hänelle pystytettiin vuonna 2003 ratsastajapatsas maan pääkaupunkiin Jerevaniin.[5] Hänellä on patsas myös Orjolissa ja hänen mukaansa on nimetty katuja Moskovassa ja useissa muissa kaupungeissa.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hovhannes Baghramjan Wikimedia Commonsissa