QF 3 naulan Hotchkiss

QF 3 naulan Hotchkiss tai Canon Hotchkiss à tir rapide de 47 mm oli kevyt 47 millimetrin laivatykki, joka esiteltiin 1886 torjumaan keveiden ja nopeiden alusten kuten torpedoveneiden hyökkäykset raskaampia pinta-aluksia vastaan. Myöhemmin tykkiä käytettiin sukellusveneiden torjuntaan. Tykkimallia käytettiin myös rannikkotykkinä ja ensimmäisen maailmansodan lopulla myös ilmatorjunta-aseena.

QF 3 naulan Hotchkiss

Tyypillinen Britannian kuninkaallisen laivaston tykin asennustapa ensimmäisen maailmansodan aikana
Aseen tyyppi yksiputkinen laiva- ja rannikkotykki
Alkuperämaa  Ranska
Palvelushistoria
Palvelusvuodet vuodesta 1886 aina 1950-luvulle saakka
Valtion käytössä  Ranska
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Yhdysvallat
 Venäjä
Sodissa Ensimmäinen maailmansota
Valmistushistoria
Suunnittelijat Hotchkiss et Cie
Suunniteltu 1885
Valmistajat Hotchkiss
Elswick Ordnance Company
Vickers
Valmistusmäärä 2950 kpl Britteinsaarilla
Tekniset tiedot
Piipun pituus 1,88 m (40 pituuskaliiperia)
Patruuna kranaatti
Kaliiperi 47 mm
Tulinopeus 30 laukausta minuutissa
Lähtönopeus 571 m/s
Maksimikantama 3657 m

Yhdistynyt kuningaskunta

Amiraliteetti tilasi ensimmäiset tykit huhtikuussa 1895 Hotchkissilta. Tykki otettiin laivasto käyttöön 1886 nimettynä Ordnance QF 3 pounder Hotchkissiksi. Elswick Ordnance Company aloitti tykin lisenssivalmistuksen ja yhtiö vastaanotti ensimmäisen tilauksensa Amiraliteetilta tammikuussa 1898.[1]

Tykin Mk I mallia valmistettiin 3133 kappaletta, joista 209 oli alikaliiperisia koulutusaseita. Mk II oli maavoimille tarkoitettu pyörälavetille asennettu malli. Tätä mallia toimitettiin laivastolle 17 kappaletta. Mk III ja Mk IV olivat Japaniin ja Venäjälle toimitettuja aseita.[1]

Ensimmäisessä maailmansodassa tykkimalli oli jo vanhentunut ja pääosin se oli korvattu tehokkaammalla Vickersin suunnittelemalla 3 naulan tykillä. Runsaasti tykkejä kuitenkin palautettiin palvelukseen vielä toisessa maailmansodassa ja ne asennettiin apualuksina käytettyihin kauppalaivoihin. Lisäksi tykkejä asennettiin suojaamaan satamia nopeilta mereltä tulleilta iskuilta ennen uuden 6 naulan 10 cwt tykin käyttöön ottoa. Pieni määrä oli käytössä vielä 1950-luvulla ampumakoulutusaseina.[1]

Venäjän keisarikunta

Tykkimallia tilattiin ensimmäisen kerran 1888 ja 1. tammikuuta 1901 mennessä laivasto oli vastaanottanut kaikkiaan 963 tykkiä, joista suuri osa oli valmistettu lisenssillä Obuhovin tehtaalla. Jalustana käytettiin Hotchkissin jalustaa ja olkatukea suuntaamiseen. Tykkiä käytettiin Venäjän–Japanin sodassa 1905, jossa se osoittautui tehottomaksi keisarillisen Japanin laivaston torpedoveneiden torjunnassa. Tykki korvattiin Canetin 75 millimetrin M1891 tykillä, joita valmistettiin myös Obuhovin tehtaalla lisenssillä.[2]

Yhdysvallat

Yhdysvalloilla oli käytössään tykki, joka nimettiin 3 pdr Mk I Mod 1:ksi, joka oli alkuperäinen Hotchkissin toimittama tykkimalli. Sama tykki teräsvalmisteisena sai merkinnän Mod 2. Mod 0 oli koekäytössä ollut tykkimalli. Yhdysvaltain mallinumerointi oli Mk I:stä eteenpäin seuraava[3]:

  • Mk II Driggs-Schroederin Mk I

Lähteet
  • Friedman, Norman: Naval Weapons of World War One - Guns, Torpedoes, Mines and ASW Weapons of All Nations. Barnsley: Seaforth Publishing, 2011. ISBN 978-1-84832-100-7. (englanniksi)

Viitteet
  1. Friedman, Norman s. 118
  2. Friedman, Norman s. 265
  3. Friedman, Norman s. 197
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.