Hosuli

»Hosuli on pieni eläin joka hosuu, siis poukkoilee ympäriinsä kovaa vauhtia ja umpimähkään, kaataa kumoon ja hukkaa kaikkea mahdollista.»
(Kuvaus Hosulista Muumipapan urotöissä[3])

Hosuli esiintyy Tove Janssonin Muumi-kirjoissa pelkästään Muumipapan nuoruudesta kertovassa Muumipapan urotyöt -kirjassa. Hän on ulkonäöltään resuinen, ja hänen päässään on kattila.[4] Hän on Muumipapan nuoruudenystävä yhdessä Fredriksonin ja Juksun kanssa. Lisäksi hän on Fredriksonin veljenpoika.[3] He seikkailevat Fredriksonin rakentamalla Merenhuiske-aluksella. Hosuli asuu alun perin sinisessä kahvipurkissa, jossa on runsaasti hänen keräämiään esineitä, kuten nappeja.[3] Purkki värjäytyy kuitenkin punaiseksi, kun Hosuli maalaa innoissaan Merenhuisketta punaiseksi.[5] Hosuli on mukana perustamassa siirtokuntaa Muumipapan, Juksun ja Mymmelin tyttären kanssa.[6]

Hosulin vanhempien kerrotaan kadonneen suursiivouksessa, ja hänen isästään ei tiedetä muuta kuin että hän oli runoilija.[3] Hän menee naimisiin Sosulin kanssa niin kiireesti, etteivät häävieraat ehdi häihin.[4] Myös Sosuli keräilee nappeja.[1] Hosulin ja Sosulin lapsi on Nipsu, jonka he kuitenkin kadottavat tämän ollessa pieni, jolloin Muumimamma ottaa Nipsun hoitaakseen.[4] Kirjan lopussa Hosuli ja Sosuli tapaavat jälleen Nipsun, kun he saapuvat Muumitaloon vierailulle.[7]

Hosulia ja hänen poikaansa Nipsua yhdistää hosumisen ohella taipumus pahoinvointiin.[8]

Hosuli esiintyy Tove Janssonin vuonna 1949 Svenska Teaternille kirjoittamassa näytelmässä Mumintrollet och kometen,[9] joka sai ensi-iltansa jo ennen Muumipapan urotöiden ilmestymistä. Hosuli esiintyy myös Tove ja Lars Janssonin vuonna 1969 käsikirjoittamassa televisiosarjassa Muumipeikko, joka on vuonna 2008 sovitettu teatterinäytelmäksi nimellä Kungen i Mumindalen.[10]

Hosuli esiintyy Muumilaakson tarinoita -televisiosarjan jaksoissa Muumipapan muistelmat I, II ja III, joissa Muumipappa kertoo nuoruuden seikkailuistaan. Jaksot mukailevat melko tarkasti Muumipapan urotyöt -kirjaa. Hosulin roolissa ääninäyttelijänä toimi Yleisradion dubbauksessa Eero Ahre ja MTV:n dubbauksessa Jukka Nylund. Kummassakin versiossa ääninäyttelijä oli sama kuin Nipsulla. Sarjan ruotsinkielisessä versiossa äänenä on Riko Eklundh. Sarjassa Muumipappa kertoo Hosulin olleen Nipsun kaltainen, vaikkakaan ei samannäköinen.[11] Hosuli on myös Muumien maailma -sarjan jaksoissa, jotka kertovat Muumipapan nuoruudesta. Niissä hänen äänenään toimi Ilpo Mikkonen.[12]

Myös eräissä Muumipeikko-sarjakuvissa esiintyy Hosuli-niminen hahmo, jonka nimi on tosin ruotsiksi Klåttdjuret eikä Rådd-djuret. Varhaisemmissa suomennoksissa nimi onkin käännetty Sottuliksi, mutta myöhemmissä käännöksissä se on hämäävästi Hosuli.[13] Sarjakuvan alkuperäisellä ilmestymiskielellä eli englanniksi hahmon nimi on Fuddler, kun taas Muumipapan urotöiden Hosuli on englanniksi Muddler.

Hahmo esiintyy ensi kerran Tove Janssonin piirtämässä ja Lars Janssonin kirjoittamassa tarinassa ”Hosulin kosinta” eli ”Sottulin kosiopuuhat” (1959)[14], jossa hän esittäytyy Muumipapan nuoruudessaan tunteman Hosulin pojaksi.[15] Nuorempi Hosuli (eli Sottuli) on siis Nipsun veli tai velipuoli. Muumipapan urotöiden ja sarjakuvien Hosuli ovat joka tapauksessa hyvin samanlaisia: molemmat pitävät kattilaa päässä, asuvat kahvipurkissa ja keräävät nappeja.[8] Lars Janssonin piirtämässä tarinassa ”Nappeja ja avioliittoja” eli ”Napit ja avioliitto” (1962) Hosuli menee naimisiin Suska-nimisen otuksen kanssa (nimen varhaisempi suomennos Ruttana). He rakentavat yhteisen talon, johon he muuttavat asumaan. Louska kuitenkin paheksuu aviottoman parin yhdessä asumista, minkä takia Hosuli ja Suska menevät kiireellä naimisiin. Heille tulee aviokriisi. He löytävät portailtaan vauvan, jonka vanhemmiksi he ryhtyvät. Pariskunta päättää palata yhteen, kun vauvan äiti noutaa lapsensa. [16]

Tove Janssonin vuosina 1947–1948 piirtämässä ”Muumipeikko ja maailmanloppu” -sarjakuvassa Nipsu esiintyy nimellä Rådd-djuret, joka on sama kuin Hosulin nimi myöhemmin. Sarjakuvan vuonna 2007 ilmestyneessä suomennoksessa nimi oli käännettykin Hosuliksi.[8][17]

• Tove Jansson: Muumipapan urotyöt. 22. painos (suom. Laila Järvinen, tark. Päivi Kivelä). WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-37218-0.
• Sirke Happonen: Muumiopas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2012. ISBN 978-952-222-363-0