Hormonikorvaushoito

Estrogeenejä voidaan annostella tabletteina, geelinä tai laastareina, jolloin ne vaikuttavat kaikkialle elimistöön. Hormoneja voidaan annostella myös paikallisesti emätinvoiteina, -puikkoina tai – renkaina, jolloin vaikutuskin on vain paikallinen. Jos naisella on kohtu tallella, estrogeenihoitoon täytyy liittää keltarauhashormoni kohdun runko-osan syövän riskin torjumiseksi. Tätä kutsutaan yhdistelmähoidoksi. On olemassa sekä jaksoittaista että jatkuvaa yhdistelmähoitoa. Eri estrogeeniyhdistelmät ja annokset selittävät osittain ristiriitaisia tutkimustuloksia.

Keltarauhashormoni voi aiheuttaa vuotoja, rintojen arkuutta tai mielialamuutoksia. Näistä haitoista voidaan päästä eroon annostelemalla keltarauhashormonia paikallisesti. Pelkkää estrogeenia suositellaan vaihdevuosioireiden hoitoon naisille, joilta on poistettu kohtu.

Hormonikorvaushoitoa määrätään usein lyhytaikaiseksi (1–2 vuotta, yleensä alle 5 vuotta) helpotukseksi vaihdevuosioireisiin. Nuoremmat naiset, joilla on todettu ennenaikaista munasarjojen vajaatoimintaa tai joilta on munasarja poistettu, voivat käyttää hormonikorvaushoitoa useita vuosia, kunnes saavuttavat iän, jossa luonnollisen menopaussin odotetaan alkavan.

Jaksoittainen yhdistelmähoito Jatkuvasti käytettävässä jaksoittaisessa yhdistelmähoidossa estrogeenia ja keltarauhashormonia sisältäviä tabletteja otetaan 28 päivän jaksoissa. Tablettien hormonipitoisuudet vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä matala- tai korkeampiannoksinen valmiste. Molemmat lievittävät yhtä tehokkaasti vaihdevuosioireita sekä säännöllistävät epäsäännölliset kuukautiset. Jaksoittaisessa hoidossa kuukautisten kaltaiset vuodot tulevat keltarauhashormonijakson jälkeen.

Jatkuva yhdistelmähoito Useat vaihdevuosi-ikäiset naiset haluavat päästä eroon kuukautisista. Näille naisille jatkuva eli vuodoton yhdistelmähoito on ihanteellinen, sillä oireet lievittyvät ja kuukautiset jäävät pois yleensä puolen vuoden sisällä hoidon aloittamisesta. Jatkuvassa yhdistelmähoidossa päivittäin otettavat tabletit sisältävät kiinteät annokset sekä estrogeenia että keltarauhashormonia. Jatkuvaa yhdistelmähoitoa ei suositella vaihdevuosien alkuvaiheen oireisiin. Sitä kannattaa kokeilla aikaisintaan vuoden kuluttua kuukautisten loppumisesta tai jos hoito aloitetaan vasta vanhempana esimerkiksi osteoporoosin estoon.

Itse annosteltu estrogeenihoito Vaihdevuosioireiden häviämiseen tarvittava päivittäinen estrogeeniannos vaihtelee huomattavasti. Uusin kehitteillä oleva tapa hormonikorvaushoidon toteutukselle on itseannostelu. Tällöin vaihdevuosioireista kärsivät naiset annostelevat sopivat hoitoannokset sivelemällä estrogeenigeeliä iholle, kunnes oireet häviävät.

Itse annostelun ansiosta on mahdollista löytää kullekin naiselle pienin mahdollinen estrogeeniannos ja käyttää sitä vain oireiden mukaan. Tällöin vaihdevuosioireet helpottuvat ja estrogeenihoitoon liittyvät sivuvaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi.

Emättimeen annosteltava estrogeenihoito Kaikki naiset eivät tarvitse, halua tai voi käyttää koko elimistöön vaikuttavia hormonihoitoja. Tällöin paras vaihtoehto estrogeenin puutteen aiheuttamiin intiimivaivoihin on emättimeen annosteltava, vain paikallisesti vaikuttava estrogeenihoito. Se riittää poistamaan paikalliset oireet, mutta ei vaikuta muihin vaihdevuosioireisiin, kuten kuumiin aaltoihin.

Paikallisen estrogeenihoidon ei ole todettu lisäävän rintasyövän, sepelvaltimotaudin, aivohalvauksen tai keuhkoveritulpan riskiä. Tämän takia paikallista estrogeenihoitoa suositellaan erityisesti niille, joilla tavalliseen hormonikorvaushoitoon liittyy tavallista enemmän riskejä.

Hormonikorvaushoidon vaikutuksista on tehty useita poikkileikkaus- ja joukkotutkimuksia, laajimmat niistä on suoritettu Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Kiinassa. Demograafisesti tarkasteltuna suurin osa tutkimustuloksista koskee amerikkalaisia, vaihdevuosi-ikäisiä naisia ja heidän sairastuvuuttaan ja suurin osa tutkituista naisista on yli 60-vuotiaita.

Valtaosa hormonikorvaushoitoa koskevista tutkimuksista on kuitenkin yli 10 vuotta vanhoja ja kohdistuu naisiin, jotka ovat jo ohittaneet menopaussin. Vuonna 2012 julkaistussa interventiotutkimuksessa tarkasteltiin hormonikorvaushoidon yhteyttä kuolleisuuteen, sydän- ja verisuonitapahtumiin sekä syöpiin. Tutkimukseen osallistuneet naiset olivat tutkimuksen alussa keskimäärin 50-vuotiaita. Heidät satunnaistettiin hormonikorvaushoito- (502 naista) ja kontrolliryhmään (504 naista). Tutkimusryhmän naiset nauttivat 11 vuoden ajan trifaasiestradiolia ja norethisterone asetaattia. Kuudentoista vuoden seuranta-ajan päättyessä hormonikorvausryhmässä olleilla naisilla oli ilmennyt lähes puolta vähemmän sydäninfarkteja ja sydämen vajaatoimintaa kuin kontrolliryhmässä olleilla. Myös kuolleisuus oli selvästi pienempää. Syövän, aivohalvausten ja laskimotukosten määrissä ei ollut eroja. Osa naisista keskeytti hoidon ennenaikaisesti. Tutkmuksen herkkyysanalyysit tehdiin niillä naisilla, jotka olivat saaneet korvaushoitoa vähintään viiden vuoden ajan.[1]

Hormonikorvaushoidon kliininen käyttö alkoi 1950-luvulla. Hoidossa annettu estrogeeni tuotettiin raskaana olevien tammojen virtsasta. Aina vuoteen 1975 asti estrogeeniä käytettiin ilman täydentävää progesteronia tai progestiinia. Tuolloin tohtori Harry Zielin tekemä tutkimus Kaiser Permanenten tutkimuslaitoksella osoitti, että ilman progesteronia potilaiden riski sairastua endometriumsyöpään kasvoi. Tämän jälkeen progestiini lisättiin niiden naisten hormonikorvaushoitoon, joilta ei ollut poistettu kohtua. Lisäyksen tavoitteena oli pienentää kohdun limakalvon liikakasvun (endometrial hyperpalasia) sekä syövän esiintyvyyttä. Tätä jatkettiin mm. Women’s Health Intiativen tutkimuksessa (WHI) vuonna 2002. Tosin WHI:n tutkimusryhmä, joka sai estrogeenin ja progesteronin yhdistelmähoitoa lopetettiin ennen aikojaan johtuen Data Monitoring Commiteen (DMC) havaitsemista terveydellisistä riskeistä. Myös vuonna 2004 DMC keskeytti WHI:n tutkimuksen, jossa hoidettiin estrogeenilla naisia, joiden kohtua on poistettu.

• Vaihdevuodet
• Estrogeeni
• Hormoni

• Shuster, Lynne T.; Rhodes, Deborah J.; Gostout, Bobbie S.; Grossardt, Brandon R.; Rocca, Walter A. (2010). "Premature menopause or early menopause: Long-term health consequences". Maturitas 65 (2): 161–166. doi:10.1016/j.maturitas.2009.08.003. ISSN 0378-5122. PMC 2815011. PMID 19733988.
• Vaihdevuodet – opas naisille. Abbott FIN/409/08.2011
• Duodecim, Terveyskirjasto, www.terveyskirjasto.fi; Vaihdevuodet, toim. Marika Javanainen, asiantuntijana Leena Anttila (2007)
• Rossouw JE, Anderson GL, Prentice RL, LaCroix AZ, Kooperberg C, Stefanick ML, Jackson RD, Beresford SA, Howard BV, Johnson KC, Kotchen JM, Ockene J; Writing Group for the Women's Health Initiative Investigators (2002). "Risks and benefits of estrogen plus progestin in healthy postmenopausal women: principal results from the Women's Health Initiative randomized controlled trial". JAMA: the Journal of the American Medical Association 288 (3): 321–333. doi:10.1001/jama.288.3.321. PMID 12117397
• Effect of hormone replacement therapy on cardiovascular events in recently postmenopausal women: randomized trial; Schierbeck LL, Rejnmark L, Tofteng CL et al. BMJ 2012; 345:e6409