Hormeesi

Hormeesi on biologinen ilmiö, jossa haitallinen ulkoinen ärsyke, kuten myrkky tai fysiologinen stressi, onkin pienenä annoksena hyödyllinen eliölle. Hyöty perustuu elimistön suojareaktioon, joka antaa eliölle pitkäaikaisen suojan.[1]

Kohtuullinen kemikaaliannos voi synnyttää eliössä päinvastaisen vaikutuksen kuin erittäin alhainen tai erittäin korkea annos (dose).

Hormeesia ja sitä kautta joillain koe-eläimillä eliniän pitenemistä riittävän pieninä annoksina aiheuttavia stressitekijöitä ovat tutkimusten mukaan esimerkiksi ravinnon puute, hapenpuute, lämpötilan muutos, radioaktiivinen säteily, ultraviolettisäteily, otsoni, raskasmetallit, reaktiiviset happiyhdisteet ja fyysinen rasitus.[1]

Vaikka radioaktiivinen säteily aiheuttaakin syöpää, hyvin pienet säteilyannokset ovat kokeissa stimuloineet DNA:n korjautumista ja viivyttäneet syövän ilmenemistä hiirillä. Vaikutuksesta on näyttöä myös ihmisten kohdalla.[2] Lievästi radioaktiivisessa kerrostalossa Taiwanissa 1980-luvulla asuneet ihmiset saivat myöhemmin vähemmän syöpiä kuin muut taiwanilaiset. Ydinsukellusveneiden parissa työskennelleillä amerikkalaisilla telakkamiehillä on havaittu pienempi kuolleisuus kuin muiden telakoiden työntekijöillä. Englantilaiset radiologit saavat vähemmän syöpiä kuin muut lääkärit. Myös tavallista voimakkaamman radioaktiivisen luonnon taustasäteilyn alueella asumisen on havaittu pidentäneen elämää.[3]

Pieniä annoksia myrkyllisiä dioksiineja nauttineille koe-eläimille kehittyi vähemmän maksakasvaimia kuin vertailuryhmälle.[2] Pieniä annoksia myrkyllistä arseenia saaneet madot elivät muita matoja pidempään.[3]

Vapaat radikaalit, joita syntyy paljon muun muassa liikunnassa, ovat pieninä määrinä hyödyllisiä, ja niitä torjuvia antioksidanttilisiä käyttävät ihmiset kuolevat nuorempina kuin muut.[3]

Hedelmien ja vihannesten sisältämät fytokemikaalit, joilla kasvi torjuu vihollisiaan, voivat aiheuttaa ihmisessä hormeesia ja sitä kautta torjua syöpää, tulehdusta, sydän- ja verisuonitauteja, Parkinsonin tautia ja Alzheimerin tautia.[4]

Puilla hormeesia aiheuttaa muun muassa tuuli, jonka aiheuttamaa rasitusta puut tarvitsevat kasvaakseen vahvoiksi.[3]

Hormeesia välittävät monimuotoiset mekanismit tunnetaan puutteellisesti. Lämpösokkiproteiinit suojaavat proteiineja osittaiselta denaturoitumiselta termisessä stressissä. Insuliini/IGF-1-signaalireitti vaikuttaa kalorirajoituksessa. Fyysisen rasituksen yhteydessä vahvistuvat antioksidanttimekanismit. Mitokondrioiden fosforylaatiomekanismit toimivat iskeemisessä stressissä. Hormeettiset mekanismit osallistuvat yleisimmin geeniekspression ohjaukseen ja näin vahvistavat solujen kasvun ja ylläpidon mekanismeja. Keskeistä tässä on solulimakalvoston merkitys.[1]

Lähteet
  1. Reijo Tilvis: Hormeesi gerontologiassa Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2011. Viitattu 20.10.2022.
  2. Joe Schwarcz: What is "Hormesis"? 24.1.2020. McGill University Office for Science and Society. Viitattu 20.10.2022.
  3. Brendborg, Nicklas: Iätön meduusa ja ikuisen nuoruuden ihme: mitä tiede kertoo meille pitkästä iästä, s. 82–91. Gummerus, 2021. ISBN 978-951-24-2758-1.
  4. Tae Gen Son, Simonetta Camandola, Mark P. Mattson: Hormetic Dietary Phytochemicals 4.2.2009. National Library of Medicine. Viitattu 20.10.2022.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.