Hopeaperoksidi

Hopeaperoksidi
Tunnisteet
CAS-numero	25455-73-6
Ominaisuudet
Molekyylikaava	Ag2O2
Moolimassa	247,74
Ulkomuoto	Harmaata jauhemaista ainetta[1]
Sulamispiste	100 °C (hajoaa)[1]
Tiheys	7,44 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen	Ei liukene[1]
	Infobox OK

Hopeaperoksidi (Ag₂O₂) on hopean oksidi, jolla on suhdekaava AgO. Yhdistettä käytetään hopea-sinkkiparistoissa.

Hopeaperoksidin rakenteessa hopea esiintyy röntgendiffraktiotutkimuksien perusteella kahdella eri koordinaatiopiirillä ja kahdella eri hapetusluvulla ja kahdella eri koordinaatiopiirillä, joissa hapen ja hopean väliset sidospituudet ovat erilaiset. Hopealla on yhdisteessä sekä lineaarinen että tasoneliömäinen koordinaatiopiiri, joissa hopea-happi-sidospituudet ovat 218 pm ja 205 pm. Näin yhdiste voidaan tulkita hopea(I,III)oksidiksi (Ag^Iag^IIIO₂) Yhdiste on diamagneettinen.[2][3][4]

Hopeaperoksidia voidaan valmistaa hapettamalla hopeaa tai hopeayhdisteitä vahvojen hapettimien kuten peroksidirikkihapon, peroksidisulfaattien tai otsonin avulla.[2][5]

Hopeaperoksidia käytetään hopeaoksidi-sinkkiparistoissa, joissa se pelkistyy ensin hopeaoksidiksi ja sitten metalliseksi hopeaksi sinkin hapettuessa.[3][4] Yhdiste on myös vahva hapetin mihin tarkoitukseen sitä voidaan käyttää orgaanisen synteesin yhteydessä.[1]

Lähteet

E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 471. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1181. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
Alvin J. Salkind & Martin Klein :Batteries, Alkaline Secondary Cells, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 08.06.2011
Alvin J. Salkind, Martin Klein, Kathryn R. Bullock, John R. Pierson & Paul R. Gifford :Batteries, Secondary Cells, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 08.06.2011
Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 483, 558. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 08.06.2011). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[karamaki-1] E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 471. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.

[chemistry-2] N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1181. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)

[kirk-othmer-3] Alvin J. Salkind & Martin Klein :Batteries, Alkaline Secondary Cells, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 08.06.2011

[kirk-othmer2-4] Alvin J. Salkind, Martin Klein, Kathryn R. Bullock, John R. Pierson & Paul R. Gifford :Batteries, Secondary Cells, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 08.06.2011

[inorganic-5] Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 483, 558. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 08.06.2011). (englanniksi)