Hoobastank

Hoobastank perustettiin Agoura Hillsissä vuonna 1994. Laulaja Doug Robb tapasi kitaristi Dan Estrinin lukion ”bändien taisto” -kilpailussa, ja he päättivät perustaa yhtyeen.[2] Heidän lisäkseen yhtyeeseen liittyivät Markku Lappalainen ja Chris Hesse.[3] Yhtye meinasi muuttaa nimeään, koska se oli vaikea lausua, mutta päättivät lopulta pitää sen, koska kaikki paremmalta kuulostavat nimet olivat jo käytössä.[4]

Alkuaikoina Hoobastank keikkaili yhdessä Incubusin ja 311:n kanssa.[4] Hoobastank nauhoitti ensimmäisen kokopitkän omakustanne-albuminsa They Sure Don't Make Basketball Shorts Like They Used To vuonna 1998. Tässä vaiheessa Hoobastank oli kovassa suosiossa eteläisessä Kaliforniassa. Tämä herätti kiinnostusta Island Recordsissa, joka myöhemmin teki levytyssopimuksen yhtyeen kanssa vuonna 2000.[5][6] Samaan aikaan yhtye oli saanut valmiiksi toisen pitkäsoiton, nimeltään Forward, jolla vierailee saksofonisti Jeremy Wasser. Levy-yhtiö kuitenkin sanoi, että kappaleet toimisivat paremmin ilman saksofonia, joten Jeremy jätti yhtyeen ja albumia ei julkaistu. Muutama kappale kuitenkin uudelleenäänitettiin tulevalle albumille vuonna 2001.

Hoobastank julkaisi debyyttialbuminsa Hoobastank marraskuussa 2001. Ensimmäinen single ”Crawling in the Dark” oli läpimurtohitti, joka nousi sijalle 68 Billboard Hot 100 -listalla. Modern Rock -listalla kappale oli sijalla kolme ja Mainstream Rock -listalla sijalla seitsemän[7] Toinen single ”Running Away” oli vielä suurempi hitti noustuaan sijalle 44 Hot 100 -listalla, toiseksi Modern Rock -listalla ja yhdeksänneksi Mainstream Rock -listalla. Hoobastankin albumia myytiin platinalevyyn oikeuttava määrä[8] ja se oli 25:s Billboardin albumilistalla.

Yhtye kävi kiertueilla pitkin Aasiaa ja Eurooppaa. Albumin kolmas single ”Remember Me” oli 23:s Modern Rock -listalla ja yhdeksäs Mainstream Rock -listalla. Vuoden 2001 lopulla Hoobastank oli kutsuttu soittamaan Rock and Roll Hall of Fameen albumin menestyksen johdosta.[9]

Yhtye siirtyi studioon vuonna 2003 tuottaja Howard Bensonin kanssa. Äänitykset keskeytyivät kuukaudeksi, kun Estrin loukkaantui vakavasti minibike-onnettomuudessa elokuussa.[10] Lokakuussa Estrin oli toipunut ja yhtye lähti Nokia Unwired Tour -nimiselle kiertueelle yhdessä The All-American Rejectsin ja Ozomatlin kanssa marraskuussa.[10]

Haastattelussa Chris Hesseltä kysyttiin taas, että mistä yhtyeen nimi tulee. Hän vastasi: "Dougin veli on varapuheenjohtajana BMW Motorcycles -yrityksessä ja asuu Saksassa. Hänen talonsa lähellä sijaitsee katu, jonka nimi on Hooba Street tai jokin sellainen ja ennen kuin Doug tiesi miten nimi äännetään, hän kutsui sitä Hoobastankiksi ja se oli mukavan oloinen nimi. Kun etsimme yhtyeelle nimeä, oli mahdoton löytää nimeä, joka ei vielä ollut varattu. En muista, kuinka nimi lopulta päätettiin ottaa, mutta joku sanoi että se otetaan ja tykkäämme siitä."[11]

Yhtyeen toinen albumi The Reason julkaistiin joulukuussa 2003. Ensimmäinen single ”Same Direction” sijoittui yhdeksänneksi US Modern Rock -listalla sekä kuudenneksitoista Mainstream Rock ja World Modern Rock -listoilla (sisältyy Yhdysvallat, Saksa, Ruotsi, Suomi, Kanada ja Australia). Vuotta myöhemmin Let It Out DVD:lle oli kerätty yhtyeen videoita. ”The Reason” oli suosituin musiikkivideo Tanglessa.[12] Toinen single ”The Reason” julkaistiin vuonna 2004. Se sijoittui toiseksi Billboard Hot 100 -listalla, ykköseksi Alternative Songs[13] -ja World Modern Rock -listoilla, kymmenenneksi Australiassa ja viidenneksitoista Saksassa. Kappale soitettiin myös Frendit-sarjan viimeisessä jaksossa. Albumi sijoittui kolmanneksi Billboardin albumilistalla. Yhtyeen kansainvälinen suosio lisääntyi, kun se esiintyi Linkin Parkin kanssa Meteora World Tourilla 2004.

Yhtyeen kolmas albumi Every Man for Himself julkaistiin toukokuussa 2006 ja se debytoi sijalla 12 Billboardin listalla. Kolme singleä ”If I Were You”, ”Inside of You” ja ”Born to Lead” julkaistiin, kaikki varsin huonoilla sijoituksilla listoilla. Tästä huolimatta albumi myi kultaa Yhdysvalloissa.

Vuonna 2005 se oli yhteiskiertueella pääesiintyjä Velvet Revolverin kanssa. Yhtye sai varsin viileän vastaanoton joissakin kohderyhmissä ja netissä liikkui huhuja vihanpidosta Robbin ja Velvet Revolver -yhtyeen johtohahmon Scott Weilandin välillä.[14] Doug sanoi myöhemmin MTV News onlinen haastattelussa, että hän ei vastusta Weilandia tai muita Velvet Revorverin jäseniä.[15]

Lokakuussa 2007 Robb kertoi Hoobastankin virallisella foorumilla, että "rima on asetettu todella korkealle seuraavalle albumille" ja heillä on "enemmän ideoita albumille kuin koskaan ennen". 2. kesäkuuta 2008 Robb kertoi kotisivuilla, että äänitykset on tehty ja heidän tulevan albumin julkaisupäivä tiedetään muutaman viikon sisällä. 19. syyskuuta Robb kirjoitti MySpacessa, että "uusi Hoobastank-albumi on lähes valmis".

Hoobastank julkaisi For(N)ever-nimisen albuminsa 27. tammikuuta 2009.[16] Albumin ensimmäinen single ”My Turn” sai ensisoiton radiossa 13. lokakuuta 2008. For(N)ever julkaistiin Australiassa 3. heinäkuuta 2009.[1] Australiassa ensimmäinen single oli ”The Letter”, jossa Hoobastankin kanssa duetoi australialainen Vanessa Amorosi.[1]

Yhtye julkaisi vuonna 2009 myös kokoelma-albumin, joka sisältää parhaimmat kappaleet yhtyeeltä.

2. syyskuuta 2009 Hoobastank kirjoitti Twitterissä, että he ovat äänittämässä akustista albumia.[17] 30. lokakuuta 2009, Hoobastank julkaisi cover-version kappaleesta ”Ghostbusters” ja musiikkivideo julkaistiin Hoobastankin virallisella YouTube-kanavalla. 8. joulukuuta 2009 Hoobastank julkaisi livealbumin Live from the Wiltern.

19. tammikuuta 2010 Hoobastank julkaisi uuden kappaleen nimeltä ”We Are One” osana Music for Reliefin tukea Haitin maanjäristyksen uhreille. 12. helmikuuta 2010 Hoobastank julkaisi uuden kappaleen ”Never Be Here Again” osana Yhdysvaltain olympiajoukkueen soundtrackia.

Kesäkuussa 2010 yhtye kertoi julkaisevansa akustisen albumin Is This the Day? elokuussa. Albumi julkaistiin 4. elokuuta 2010 Japanissa.[18]

• Douglas Robb – laulu
• Dan Estrin – kitara
• Jesse Charland – basso
• Chris Hesse – rummut

• Markku Lappalainen – basso (vuoteen 2005 saakka)
• Jeremy Wasser – saksofoni (vain Basketball Shorts -albumilla)
• Derek Kwan – saksofoni (1997–1999)
• Josef Sy – bassokitara (1997–1999)
• Josh Moreau – bassokitara (2006–2008)

• Muffins (demo, 1997)
• They Sure Don't Make Basketball Shorts Like They Used To (demo, 1998)
• Hoobastank (2001)
• The Target (EP, 2002)
• The Reason (2003)
• Every Man for Himself (2006)
• For(n)ever (2009)
• Fight or Flight (2012)

• Crawling in the Dark (2001)
• Running Away (2002)
• Remember Me (2002)
• Out of Control (2003)
• The Reason (2004)
• Same Direction (2004)
• Disappear (2005)
• If I Were You (2006)
• Born to Lead (2006)
• My Turn (2008)
• So Close, So Far (2009)
• The Letter (2009)
• Never Be Here Again (2010)
• Is This the Day? (2010)
• This Is Gonna Hurt (2012)