Honky-tonk

Honky-tonk-termin alkuperä on epäselvä. Se liitetään usein William Tonk & Bros of Chicago and New York -nimiseen yritykseen, joka alkoi valmistaa Ernest A. Tonk -merkkisiä pystypianoja vuonna 1889. Yhtä usein väitetään, että honky-tonk liittyy newyorkilaiseen Tin Pan Alleyhin, jonka sanotaan ottaneen käyttöönsä Tonkin pianoja 1890-luvulla. Tätä oletettua yhteyttä on käytetty selityksenä sille, miksi honky-tonkista tuli ragtime-tyylisen pianomusiikin nimitys. Kuitenkin honky-tonkia levytettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1889. Termi oli selvästi jo riittävän tunnettu, joten sitä ei tarvinnut selittää. Se tarkoitti halpaa viihdettä.[2]

”Variety show” oli kiertoilmaus, jonka huvittelupaikkojen omistajat ottivat käyttöön esitelläkseen niitä hyvämaineisina. Villissä lännessä honky-tonkit olivat rivon varieteen, kasinon, saluunan, halvan tanssihallin ja bordellin sekoituksia, jotka usein liitettiin laittomuuteen ja väkivaltaan. Ne olivat työväenluokan miehille tarkoitettuja halpoja kapakoita, jotka saivat mainetta asiakkaiden kynimisestä. Tästä johtuen honky-tonk tuli myöhemmin tarkoittamaan huonomaineista ja alhaista. Honky-tonk-sanan alkuperää ei tiedetä, mutta se perustuu todennäköisimmin kapakoiden remuisaan olemukseen.[2]

Mahdollisesti ensimmäinen merkittävä honky-tonk-muusikko oli Ernest Tubb, joka julkaisi hitiksi muodostuneen ”Walking the Floor Over You” -kappaleensa vuonna 1941. Myöhemmin Tubbin innoittamana mm. Hank Williams, Lefty Frizzell, George Jones, Jerry Lee Lewis, Justin Tubb ja Merle Haggard nousivat erittäin suureen suosioon 1940-, 1950- ja 1960-luvuilla.

Tunnettuihin honky-tonk-kappaleisiin lukeutuvat ”Walking the Floor Over You”, ”Your Cheatin’ Heart”, ”Thanks a Lot”, ”Old Black Joe”, ”A Hard Act to Follow”, ”Sleepy Eyed John”, ”Jackson”, ”I Walk Alone”, ”Sugar Bee” ja ”Half a Man”.[1]