Punaisen huoneen uni

Xu Baozhuanin maalaama kohtaus tarinasta.

Teoksessa kuvataan Jian-suvun jäsenten kautta kiinalaisen yläluokan elämää 1700-luvun Pekingissä, mutta sitä voidaan lukea myös buddhalaisena tai taolaisena allegoriana elämän tyhjyydestä ja merkityksettömyydestä. Päähenkilöitä on useita, lähes 30.[1] Heistä tärkeimmät ovat perheen mahtava isoäiti, matriarkka Jia, komea ja lahjakas, mutta yleisiä normeja halveksiva pojanpoika Jia Baoyu (賈宝玉) sekä kaksi hänen naispuolista serkkuaan Lin Daiyu (林黛玉) ja Xue Baochai (薛宝钗). He vajoavat keisarin epäsuosioon ja köyhyyteen.[1] Sivuhenkilöitä kirjassa on yli 400.[1]

Teosta pidetään Qing-kauden kirjallisuuden ehkä suurimpana mestariteoksena. Se syrjäytti Jinpingmein aseman yhtenä Ming-dynastian ”neljästä loistavasta romaanista” ja on nyt Xiyoujin, Shui hu zhuanin ja Sanguo yanyin ohella yksi ”neljästä huomattavasta romaanista”.[1] Sen pohjalta on syntynyt kokonainen tutkimusala, josta käytetään englanniksi nimitystä ”redology”, joka voitaisiin kenties suomentaa ”punalogiaksi”.[1]

Teos käännettiin ensin saksaksi ja englanniksi. Englanninkielisessä laitoksessa on yli 2 500 sivua.[1] Suomenkielinen käännös ilmestyi 1957 Jorma Partasen kääntämänä ja Gummeruksen kustantamana.[2] Yli 600-sivuinen suomennos pohjautuu saksankieliseen Franz Kuhnin lyhennelmään, jossa Kuhn ei ole ryhtynyt parafroimaan tekstiä, vaan on suorittanut lyhentelyn jättämällä pois eräitä sivurooleja ja episodeja sekä supistamalla kehyskertomusta. Hän on myös jakanut kirjan uudelleen lukuihin, joita hänen käännöksessään on 50. Kuhnin teos sisältää noin 80% koko romaanista. Suomenkielisen laitoksen johdannon on kirjoittanut kääntäjä ja runoilija Pertti Nieminen.[1][2][3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Punaisen huoneen uni Wikimedia Commonsissa