Honda CB Hornet

Honda CB250F Hornet. Hondan best-selleriksi nousseen Hornet-malliston alkutahdit. Ensimmäinen Hornet-sarjan edustaja, vuonna 1996 esitelty 250-kuutioinen muunnos ei koskaan ollut myynnissä Suomessa.

Honda Hornet -sarja oli japanilaisen valmistajan suosittu katteeton ns. nakupyörä-mallisto. Hornet on monissa lähteissä kategorioitu myös streetfighter-luokkaan. Viralliset mallinimet olivat CB250F, CB600F ja CB900F. Suunnittelun painopiste oli kaupunkikäytössä, mutta se sai ajan myötä hyvän maineen monipuolisena yleismoottoripyöränä hyvinkin vaihtelevassa käytössä. Pyörä oli alusta alkaen tunnettu ketteryydestä ja helposta käsiteltävyydestä ja pyörämalli olikin erittäin suosittu mm. ajo-opetuskäytössä.

Mallisto sai alkunsa vuonna 1996, kun nelisylinteriseksi varsin pienellä 249-kuutioisella - Honda Jadesta peräisin olevalla - moottorilla varustettu ensimmäinen versio esiteltiin. Japanissa moottoripyörien vakuutusmaksut etenkin suuremmissa kuutiotilavuuksissa olivat tuolloin erittäin korkeat ja markkinoilla oli kysyntää pienemmille kuutiotilavuuksille. Malli olikin alkuun tarkoitettu vain lähinnä Japanin sisämarkkinoille ja esim. Suomeen 250-kuutioista mallia ei koskaan virallisesti tuotu. Honda iski kultasuoneen, kun vuonna 1998 esiteltiin mm. Eurooppalaisten motoristien suosiossa olevaan keskiluokkaan 599-kuutioinen versio. Mallista tuli hyvin suosittu nakupyörä-markkinoilla. 250-kuutioisesta poiketen 600-kuutioista mallia myytiin maailmanlaajuisesti ja lopulta siitä tuli yksi Hondan myydyimmistä "isoista" moottoripyörämalleista. Pyörä sai mainetta myös ammattikäytössä, mm. Britanniassa se oli suosittu mp-lähettien työkaluna, jossa se todettiin käytössä luotettavaksi ja vähävikaiseksi peruspyöräksi. Hornetina tunnettua nakupyörämallia valmistettiin vuodesta 1996 vuoteen 2013. Lopulta Hornet-nimestä luovuttiin ja edeltäjäänsä muistuttava, mutta täysin uusi seuraaja CB650F esiteltiin mallivuodeksi 2014. Yhdysvalloissa "Hornet" -mallinimi on rekisteröity AMC-autovalmistajalle ja siellä se myytiin alusta alkaen eri nimellä. Alkuun pyörää valmistettiin Japanissa, mutta vuonna 2002 tuotanto siirrettiin Italiaan. Moottorit tulivat Hornetin tuotannon loppuun asti Japanista, kunnes seuraajan myötä kustannussyistä Hondan isompikuutioisten voimalähteiden valmistusta siirrettiin saarivaltion ulkopuolelle.

Honda Hornet CB900F

Mallivuodeksi 2002 saataville tuli Hornet-malliston uudeksi lippulaivaksi, 919-kuutioisella, polttoaineensuihkutuksella varustetulla moottorilla varustettu tehokkaampi malli. Rungoltaan pyörä perustui pienemmän mallin konstruktioon, mutta esim. tankki oli suurempi. Myös jarrut vaihdettiin kasvaneen suorituskyvyn myötä tehokkaammiksi kuin 600-kuutioisessa Hornetissa. Tekniikka saatiin lainaamalla voimalähde CBR900RR Fireblade -sportista. Tehoa nelisylinterisessä rakenteellisesti vankkana tunnetussa 16-venttiilisessä vesijäähdytteisessä dohc-koneessa oli Hornetiin "kesytettynä" 110 hevosvoimaa, mutta nakupyörälle tärkeämpää alavääntöä isompi moottori toi pikkusisareensa nähden huipputehoa huomattavasti enemmän. Honda sai myös pidettyä painon kurissa, eikä "iso" Hornet painanut kuin 18 kiloa enemmän kuin vastaava 600-kuutioinen malli, joten Hornetin hyvänä tunnettu ketteryys ja helppo käsiteltävyys säilyi myös isomman moottorin yhteydessä. Tätä "isomoottorista" mallia valmistettiin vuoteen 2005 asti. Myynti jäi selvästi vähäisemmäksi kuin pienemmällä moottorilla varustetun sisarmallinsa.

Honda Hornet CB600F, vuoden 2005 malli

Hornetin maailmanlaajuiseen suosioon nostanut ensimmäisen sukupolven 600-kuutioinen muunnos oli tuotannossa vuosina 1998-2006. Tuon välin vuosimalleille ominaista oli suuri tunnistettava pyöreä ajovalo, joka antoi "retro"-vaikutelmaa. Perinteistä näköä antoivat alkupään malleissa myös pyöreät analogiset "kahvikuppi"-mittaristot, jotka muuttuivat vähitellen osin digitaalisiksi. Vesijäähdytteinen, kaasuttimilla varustettu 599-kuutioinen 4-sylinterinen 16-venttiilinen dohc-moottori oli suoraan lainattu katteellisesta CBR-sporttimallista. Kone oli korkeilla kierroksilla hyvinkin terhakka, mutta alavääntö jäi ohueksi. Runko oli teräksinen palkkirunko. Takahaarukka oli kaksipuolinen teräksestä valmistettu. Takana oli yksi iskunvaimennin, edessä teleskooppi, joka muuttui 2005 face-liftissä USD-tyyppiseksi. Jarruina edessä oli hydrauliset kaksoislevyjarrut, takana yksi levy. Sukupolven kahdeksan valmistusvuoden varrelle mahtui monia pienempiä ja suurempia uudistuksia, sekä face-liftejä. Ensimmäinen huomattavampi kasvojen kohotus tehtiin mallivuodeksi 2000, toinen mallivuodeksi 2005. Mallivuosi 2007 toi mukanaan uuden sukupolven mallin, joka oli kaikilta osin täysin uusi pyörä. Ensimmäisen sukupolven mallivuosien 1998-2006 välillä huomattavimpia uudistuksia tapahtui mm. etupyöräkoossa, mittaristossa, tankissa, etujousituksessa, jarruissa ja monissa muissa pienemmissä yksityiskohdissa. Myös moottoria ja pakoputkistoa hienosäädettiin ja teho nousi ajan myötä 94 hevosvoimasta 97 hevosvoimaan face-liftien yhteydessä. Ajan myötä Hornet sai myös Hondan isommista pyöristä tutun HISS-varkaudenestolaitteen. Vaikka pyörä pysyi liki kymmenen vuoden ajan ulkoisesti hyvin samannäköisenä, yhdennäköisyydestä huolimatta esim. vuosimallit 1998 -ja 2006 eivät kuitenkaan tekniikkaa ja perusrakennetta lukuun ottamatta omaa montaa suoraan vaihtokelpoista osaa. Perustaltaan ja teknisesti pyörä kuitenkin säilyi melko muuttumattomina tuotannon alusta vuoteen 2006 asti. Muutokset olivat muutamaa suurempaa poikkeusta lukuun ottamatta enimmäkseen kosmetiikkaan ja ergonomiaan liittyviä. Mallit tunnettiin tyyppikoodeilla PC34 (1998-2001) ja PC36 (2002-2006).

Pyörään on ollut saatavilla myös erilaisia kuristussarjoja, joilla 600-kuutioisen Hornetin tehot on saatu mahtumaan alempiin ajokorttiluokkiin. Vuosituhannen alussa saatavilla oli myös paremmin matka-ajoon soveltuva ns. varttikatteella varustettu S-malli.

Täysin uudistunut Hornet vm. 2007.

Syksyllä 2006 paljastettiin mallivuodeksi 2007 täysin uusi CB600F Hornet. Valmistajan tyyppikoodi uudelle pyörälle oli PC41. Pyörä oli nyt kokoonpanon lisäksi myös kokonaan muotoiltu Hondan tehtailla Italiassa. Ulkonäkö muuttui nykyaikaisemmaksi, entistä urheilullisemmaksi ja mm. Hornetin aiemmasta tavaramerkistä, eli pyöreästä etuvalosta lopulta luovuttiin. Tehtaan upouusi 599-kuutioinen moottori lainattiin Hornetin kanssa samana vuonna myös täysin uusiutuneesta CBR600rr-sportista. Moottoria viilattiin tehoalueiltaan paremmin nakupyörään sopivaksi ja se täytti tuolloin juuri voimaan tulleet kireämmät euro 3 -päästövaatimukset. Tehoa uusi vesijäähdytteinen nelisylinterinen 16-venttiilinen dohc-moottori antoi Hornetissa 102 hv - eli 18 hevosvoimaa vähemmän kuin CBR600rr:ssä, mutta etenkin ala -ja keskialueen vääntö oli tanakampaa kuin sporttisisaressaan. Hornetissa männät olivat valetut, vastoin kuin CBR600rr:ssä jossa männät olivat taotut. Myös kampiakseli oli Hornetissa painavampi paremman kestävyyden saavuttamiseksi. Lisäksi nokkien ajoitus oli eri -ja ruiskurungot hieman pienemmät kuin CBR600rr:ssä. Uuden mallin myötä siirryttiin lopulta myös 600-kuutioisessa Hornetissa CV-kaasuttimista elektronisesti ohjattuun PGM-FI polttoaineen suihkutukseen. Runko oli entistä vääntöjäykempi, mutta materiaalin vaihduttua alumiiniin aiempaa teräksistä kevyempi. Viisipuolaiset kevytmetallivanteet olivat täysin uudet, samankaltaiset kuin CBR600rr:ssä. Myös takahaarukassa siirryttiin teräksestä alumiiniin ja pakoputkisto siirtyi ylhäältä satulan tienoilta alas pyörän alle paremman painopisteen luomiseksi. Uusien materiaalien myötä pyörä oli aiempaa mallia hieman kevyempi. Pakoputkisto sai em. kiristyneiden päästömääräysten seurauksena katalysaattorin, jossa oli seoksen muodostusta ohjaava lambda-anturi. Suihkutuksen myötä polttoainetalous parani ja yhdessä tankin koon kasvun kanssa pyörällä kykeni ajamaan tankillisella pidemmälle kuin aiemmilla malleilla. Malliuudistuksen yhteydessä Hornetiin tuli saataville lisävarusteeksi myös lukkiutumattomat ABS-yhdistelmäjarrut kolmimäntäisillä etujarrusatuloilla. 2007 tulleen suuren malliuudistuksen jälkeen Hornet säilyi tekniikan osalta muuttumattomana tuotannon loppuun asti. Mallivuonna 2011 tullut lievähkö face-liftaus muutti mittariston kokonaan digitaaliseksi (aiemmassa kierroslukumittari oli analoginen) ja etuvalo muutti jälleen hieman muotoaan. Muuten muutokset vuosien 2007-2013 välillä olivat enimmäkseen väritykseen ja pieniä ulkonäköön liittyviä viilauksia. Viimeistely Horneteissa oli ollut aina hyvällä tasolla ja luotettavuuden osoituksena Suomessa pyörään sai 4 vuoden takuun. Jo ensimmäisistä malleista lähtien Hornetiin on ollut saatavilla paljon erilaisia after-market lisävarusteita ja varustepaketteja, joilla pyörää on voinut muokata mieleisekseen. Honda tarjosi uusiin pyöriin alkuperäistä RTG-sarjaa, jonka mukana pyörään tuli pyörän väriin sävytetty takalokasuoja eli ns. hugger, mittariston päälle pieni tuuliohjain, tankin suojatarra, "ducktail" takaistuimen suojus sekä naarmusuojat moottorin kylkiin. Yleinen modaus Horneteihin on ollut ohjaustangon vaihto leveämpään, jolloin tehtaan jäljiltä kapeahko ajoasento on kokenut usean käyttäjän mielestä selvän parannuksen.

Hornetin seuraaja CB650F

Mallivuodeksi 2014 Hornet mallinimenä siirtyi vihdoin 17 vuoden jälkeen eläkkeelle, kun lyhyesti ja ytimekkäästi vain CB650F:ksi nimetty uuden sukupolven nakupyörä esiteltiin Hornetin seuraajaksi. Vaikka manttelinperijä hieman muistuttikin viimeisintä Hornetia, uudessa mallissa ei valmistajan mukaan ollut yhtään vaihtokelpoista osaa edeltäjän kanssa. Tämän julkistamalla valmistaja ilmeisesti halusi tehdä selväksi, että Hornet on lopulta siirretty historiaan. Uuden mallin täysin uutta moottoria oli suurennettu Hornetin vastaavasta ja sitä oli kehitetty mm. parempaa vääntöä, polttoainetaloutta ja päästöjä silmällä pitäen. Mm. uuden moottorin sisäisiä kitkoja oli saatu pienennettyä. Huipputeho kuitenkin putosi viimeisempään Hornettiin nähden ja mm. keula vaihtui USD-mallisesta takaisin perinteisempään ratkaisuun.