Homs

Homsin eli tuolloisen Emesan perusti ehkäpä jo Seleukos I Nikator, mutta se ilmaantui historiallisiin lähteisiin vasta ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Tuolloin Strabon puhui emesani-nimisestä heimosta, joiden pääkaupunki oli Arethusa eli nykyinen Rastan. Emesanit liittoutuivat Rooman valtakunnan kanssa ja hallitsivat jonkin aikaa omaa kuningaskuntaansa, kunnes heidät liitettiin suoraan Rooman alaisuuteen 70-luvun paikkeilla jaa. Itse kaupungin varhaisen kehityksen vaiheista tiedetään vain vähän, mutta heimon nimi liitettiin lopulta kaupunkiin ja se sai tyypilliset kreikkalaisen kaupunkivaltion piirteet. Antoninus Piuksen valtakaudella kaupunki alkoi lyödä omia kolikoitaan. Septimius Severus nai paikalliseen yläluokkaan kuuluneen suvun tyttären ja kaupunki sai arvostetun colonian statuksen. Kaksi viimeistä Severuksen suvun keisari kasvoivat Emesassa. Emesa oli pakanallisuuden keskus ja kaupungissa oli auringolle omistettu temppeli. Kristinusko levisi sinne hitaasti 400-luvun aikana. Johannes Kastajan pään sanottiin löytyneen kaupungista vuonna 452, jonka jälkeen paikasta tehtiin metropoliitan keskus. Arabiheimot alkoivat muuttaa kaupunkiin jo ennen alueen muslimivalloitusta. Keisari Herakleios hylkäsi kaupungin muslimeille vuonna 637 Jarmukin taistelun jälkeen ja se valloitettiin ilman yhteenottoa.[2]

Kaupungin uudet muslimihallitsijat muuttivat paikallisen alun perin todennäköisesti aurinkotemppelin paikalle rakennetun Johannes Kastajan kirkon perjantaimoskeijaksi. Kalifi Jazid I teki kaupungista osan vastaperustettua Syyrian maakuntaa vuonna 647. Siitä tuli Pohjois-Syyrian kattaneen sotilasalueen pääkaupunki. Myöhemmin kaupungin asukkaat alkoivat kannattaa Husain ibn Alia ja paikasta kehkeytyi šiialaisuuden varhainen keskus, jollaisena se säilyi pitkän aikaa. Kaupunki kapinoi useaan otteeseen Umaijadeja ja sittemmin Abbasideja vastaan. Abbasidien heikennyttyä Homsin hallinnasta taistelivat useat eri Syyriassa vaikuttaneet muslimidynastiat. Kaupunki kiinnosti edelleen myös kristittyjä ja Bysantin valtakunta järjesti sitä vastaan sotaretkiä. Bysantin uhka heikkeni 1000-luvulla, mutta heitä seurasivat ristiretkeläiset ensimmäisen ristiretken myötä vuonna 1096. Ristiretkeläiset piirittivät kaupunkia, mutteivät onnistuneet valloittamaan sitä. Sittemmin kaupungista muodostui muslimien ristiretkeläisiä vastaan suuntaamien sotaretkien keskus. Kaupungin sotilaallinen merkitys väheni lopulta, kun mamelukkien onnistui voittaa ristiretkeläisten ja mongolien muodostaman uhan.[2]

Khalid ibn al-Walidin moskeija.

Osmanit nousivat valtaan alueella vuonna 1516 ja tuolloin Homsista tuli sen vanhan kilpailijan Tripolin hallinnollisessa alaisuudessa oleva kaupunki. Kaupungin poliittinen merkitys oli vähentynyt, mutta siitä tuli joksikin aikaa taloudellinen keskus. Kaupunki tunnettiin erityisesti silkin ja villan kudonnasta. Taloudellinenkin toiminta taantui pikkuhiljaa ja etenkin 1600- ja 1700-luvuilla beduiinit ryöstelivät sitä useaan otteeseen. Vuonna 1785 ranskalainen matkailija kuvaili kaupunkia suhteellisen suureksi rauniokyläksi, jossa oli noin 2 000 asukasta, joista osa oli muslimeja ja osa ortodokseja.[2]

Kaupungin kasvu kääntyi nousuun 1800-luvulla. Vuosisadan alussa halvat eurooppalaiset tekstiilit uhkasivat ensin paikallista tuotantoa, mutta Osmanien valtakunnan kasvava kysyntä ja Euroopan tekstiiliteollisuuden lama nostivat kaupungin vanhat vientituotteet jälleen arvoonsa. Paikalliset tekstiilien tuottajat alkoivat tuoda tekniikkaa Euroopasta ja eräs kaupungissa käynyt brittimatkailija kuvaili Homsia "Syyrian Manchesteriksi" viitaten sen teolliseen kehitykseen. Rautatie tuli kaupunkiin vuonna 1906 ensin Aleppon kautta ja vuonna 1911 se liitettiin rautatiellä myös Tripoliin. 1930-luvun alussa Kirkukin ja Tripolin välinen öljyputki vedettiin Homsin kautta. Vuonna 1959 kaupunkiin perustettiin öljynjalostamo, joka tuotti öljyä Syyrian tarpeisiin.[2]

Bašar al-Assadin vastainen mielenosoitus Homsissa.

Vuonna 2011 puhjenneissa Syyrian levottomuuksissa Homsia pidettiin kapinan pääkaupunkina, ja Syyrian hallitus sanoi kapinallisia aseistautuneiksi rikollisjoukoiksi ja terroristeiksi. Siksi hallituksen joukot toimivat alueella kovaa aseellista voimaa käyttäen ja surmaten kapinallisia, kapinallisiksi epäiltyjä ja tielle osuneita siviilejä. Syyrian opposition mukaan 2 700 henkilöä oli kuollut 1. helmikuuta 2012 mennessä. Aktivistien mukaan Syyrian hallituksen joukot tappoivat ainakin 200 siviiliä tulittamalla kapinallisten aluetta Homsissa.[3]

Syyrian ortodoksisen kirkon ja Vatikaanin mukaan kapinalliset ovat ajaneet pakosalle 90 % kaupungin kristityistä ja vieneet heidän omaisuutensa. Osaa vangituista on käytetty myös sodan sääntöjen vastaisesti ihmiskilpinä.[4][5]

Toukokuussa 2014 kapinalliset vetäytyivät suurimmasta osasta Homsia Syyrian hallituksen kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti.[6] Joulukuussa 2015 kapinalliset vetäytyivät saman tapaisen sopimuksen mukaan viimeisistä kaupungissa hallitsemistaan alueista jättäen koko kaupunginhallituksen joukkojen valvontaan.[7] Kapinalliset hallitsevat edelleen alueita kaupungista pohjoiseen.[8]