Homoseksuaalisuus

Homoseksuaalisuus (kreikan sanasta ὁμός ’sama’ ja latinan sanasta sexus ’sukupuoli’) tarkoittaa seksuaalista suuntautumista, jossa yksilön seksuaalinen kiinnostus, romanttiset ajatukset, tunteet tai molemmat kohdistuvat pelkästään tai ensisijaisesti hänen omaan sukupuoleensa.[1][2]

Henri de Toulouse-Lautrecin kahden miehen välistä suudelmaa kuvaava maalaus Suudelma.

Suomalaisten käyttämällä lyhenteellä homo tarkoitetaan yleensä homoseksuaalia miestä, ja naispuolista homoseksuaalia kutsutaan usein lesboksi. Kyseinen termi viittaa Kreikan Lesboksen saarella asuneeseen Sapfoon, antiikin runoilijaan, joka käsitteli runoissaan usein naisten välistä rakkautta[3].

Homoseksuaalisuus on kiellettyä useissa maissa ja homoseksuaalisista teoista voi saada jopa kuolemanrangaistuksen. Suomessa on kuitenkin laitonta syrjiä ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Homoseksuaalisuus on saanut useissa länsimaissa viime vuosina laajan hyväksynnän, mihin liittyen homoseksuaalisuuden leimaaminen mielenterveyden häiriöksi ja homoseksuaalisista teoista rankaiseminen on lopetettu. Homoseksuaalit voivat useissa maissa rekisteröidä parisuhteen tai solmia avioliiton, mutta monet uskonnot ja kirkot eivät silti hyväksy vieläkään homoseksuaalisuutta.

Homoseksuaalisuus ei ole valinta, vaan sillä on biologinen perusta. Biologisten syiden tutkimuksessa on löydetty homoseksuaaleilta aivojen rakenteellisia poikkeavuuksia[4] ja vallitseva homoseksuaalisuuden selitysmalli liittyy hormonialtistuksiin ennen syntymää. Eläinkokeiden avulla onkin todistettu, että yksilöiden seksuaalisuutta pystytään muokkaamaan altistamalla hormoneille tai estämällä hormonien vaikutusta.[5] Jean Bergeretin mukaan homoseksuaalisuus ei ole seksuaalisuutta laisinkaan, vaikka sosiaalinen media painostaa nimittämään sitä siksi. Bergeret kutsuisi sitä ennemmin homoeroottisuudeksi.[6]

Homoseksuaalien yhteiskunnallinen asema Suomessa

Mies- tai naisparien harjoittama seksi oli vuosina 1894–1971 rikoslain kieltämää toimintaa. Sakkorangaistus ei tullut kyseeseen, vaan tuomio oli joko ehdollista tai ehdotonta vankeutta, jonka pituus oli enimmillään kaksi vuotta. Suomessa ehdittiin tuomita yhteensä yli 1000 miestä ja noin 50 naista ennen homoseksuaalisuuden dekriminalisointia vuonna 1971. Lakiin säädettiin vuonna 1971 kuitenkin pykälä, jonka mukaan "julkinen kehottaminen haureuteen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa" tuli rangaistavaksi.[7] Homoseksuaalisen toiminnan paljastuminen työnantajalle saattoi myös johtaa työntekijän irtisanomiseen[7].

Homoseksuaalisuus oli listattu Suomessa psykiatriseksi sairaudeksi aina vuoteen 1981[8]. Psykiatrit saattoivat lähettää homoseksuaalisesti suuntautuneet ihmiset niin sanottuun eheytyspsykoanalyysiin, jonka pyrkimyksenä oli muuttaa potilaan sukupuolista suuntautumista. Intensiivistä, neljä kertaa viikossa tapahtuvaa terapiaa saatettiin jatkaa jopa viisi vuotta ilman että yhteiskunta olisi korvannut "potilaalle" tästä aiheutuneita erittäin suuria taloudellisia kuluja.[7] Eheytysterapian kohdetta saatettiin esimerkiksi painostaa pitkään selibaattiin, jonka ajateltiin johtavan "heteroseksualisuuden tukkeutuneen uoman" aukeamiseen. Terapoitaville saatettiin myös kertoa, että homoseksuaaliset suhteet ovat "narsistisia projektioita", eivätkä voi olla pitkäikäisiä.[9]

Seksuaalinen tasavertaisuus ry Seta lähetti lääkintöhallitukselle kirjelmän, jossa vaadittiin diagnoosinimekkeen poistamista tautiluokituksesta ja sitä että lääkintöhallituksen tulisi ”tehokkaasti työskennellä homoseksuaalisuuden sairausleiman synnyttämien vakavien haittavaikutuksien poistamiseksi”. Tämä johti homoseksuaalisuuden poistamiseen tautiluokituksen suomalaisesta versiosta vuonna 1981.[10]

Suomen psykoanalyyttinen yhdistys esitti vuonna 2022 julkisen anteeksipyynnön sen vuoksi, että se oli aiheuttanut homoseksuaaleille ja transsukupuolisille kärsimystä leimaamalla heidät sairaiksi, häiriintyneiksi tai "kehitykseltään pysähtyneiksi". Yhdistys pyysi anteeksi myös hoitoja, joiden tarkoituksena oli muuttaa hoidettavan seksuaalista suuntautumista ja sitä, että potilaiden kokemia ongelmia oli pyritty selittämään homoseksuaalisuudesta johtuviksi. Tämä johtui siitä, että monet psykoanalyytikot uskoivat kehitysteorioita, joiden mukaan terve ihminen oli yksiavioinen heteroseksuaali".[9]

Myös avioliitto oli pitkään kielletty homoseksuaalisesti suuntautuneilta ihmisiltä. Samaa sukupuolta olevat saivat Suomessa vuonna 2002 oikeuden rekisteröidä parisuhteensa[7], mutta avioliiton solmimisen oikeus astui voimaan vasta vuonna 2017 [11] Naispareille sallittiin vuonna 2007 mahdollisuus hakeutua koeputkihedelmöitykseen [7].

Suomessa homot ja lesbot kokevat syrjintää yhä työpaikoilla ja kouluissa, vaikka laki syrjinnän tiukasti kieltääkin. Tutkimusten mukaan homojen ja lesbojen työsyrjinnästä on näyttöä.[12][13], ja syrjintää voi ilmetä esimerkiksi työhönottotilanteessa, työehdoissa sekä kohtelussa työpaikoilla.[14] Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset voivat esimerkiksi joutua kuulemaan epäasiallista ja loukkaavaa puhetta, kuten homottelua tai loukkaavia vitsejä, sekä osaan heistä voi kohdistua suoranaista seksuaalisuuteen tai sukupuoleen liittyvää halventavaa nimittelyä, tai jopa seksuaalista häirintää.[15] Jotkut homoseksuaalit pitävät työpaikoillaan seksuaalisen suuntautumisensa mieluummin salassa.[16] Kyselyjen perusteella, suuntautumisestaan avoimet olivat kohdanneet työsyrjintää sitä salaavia useammin. Toisaalta, ne jotka salaavat seksuaalisen suuntautumisensa, näkevät syrjintää tapahtuvan useammin omalla työpaikallaan.[15] Viimeisinä vuosikymmeninä yleinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut paljon suvaitsevaisemmaksi.lähde?

Homoseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden kohtaamisen historiaa
Édouard-Henri Avril, noin 1860.
Gustave Courbet, 1866.

Juutalaisuuden ja katolisen kirkon sekä myöhempien kristillisten kirkkokuntien suhtautuminen homoseksuaalisiin tekoihin ei tule ainoastaan pyhistä kirjoituksista, vaan stoalaisuuden filosofiasta. Homoseksuaalisissa teoissa kuten myös masturboinnissa siemen menee hukkaan, mutta sitäkin suurempi on sen merkitys, että stoalaisilla oli vahva näkemys siitä että ihmisellä on voima hillitä itsensä ja että on tavoiteltava mielenrauhan saavuttamista tällä tavalla. Esimerkiksi Musonius Rufus on argumentoinut, että ihmisen tulee suojella itseään seksuaalisilta kiusauksilta ja seksuaaliselta liiallisuudelta. Stoalaiset asettivat seksuaaliset teot laajempaan ihmiselämän merkitykseen, jossa seksuaaliset teot voivat olla moraalisia vain kun niitä käytetään lisääntymiseen. Varhaiset kristilliset teologit omaksuivat tämän stoalaisten näkemyksen ja kirkkoisä Augustinuksen aikaan seksi lisääntymismielessä oli ainoa normaali seksi.[17]. Toisaalta myös Raamattu suhtautuu homoseksuaalisuuteen penseästi, mitä on tulkittu myös siten, että Raamatun kertomukset eivät kuvaisi nykyistä käsitystä homoseksuaalisuudesta. [18]

Suomalaisten seksitapoja vanhojen oikeudenkäyntipöytäkirjojen avulla tutkinut Teemu Keskisarja löysi vain kolme homoseksuaalisuuteen liittynyttä tapausta 1600-1700-lukujen oikeudenkäynneistä.[19] Rikosnimikkeenä saattoi olla esimerkiksi avioliiton ulkopolinen "luonnoton" seksuaalinen kanssakäyminen.[20]

1900-luvun alun tieteellinen kirjallisuus käsitteli homoseksuaalisuutta kahtena erillisenä ilmiönä: inversiona ja perversiona. Inversiossa henkilöllä on synnynnäinen ja pysyvä sukupuolisesti kääntynyt seksuaali-impulssi, eli miehen seksuaali-impulssi kohdistuu sukupuolellisesti käänteisesti mieheen kuten naisella. Sen sijaan perversio oli epämoraalinen ja perverssi seksuaaliteko. Jako olemisen muotona (inversio) ja käyttäytymisen muotona (perversio) monimutkaistui, kun lääketieteessä ja psykiatriassa pyrittiin käsitteellistämään homoseksuaalisuus nimenomaan seksuaalisen halun muotona, joka sopisi yhteen seksuaalisen suuntautumisen ja objektivalinnan kanssa.[21] Psykologi Sigmund Freud uskoi ihmisen olevan luonnollisesti biseksuaalinen. Freudin näkemyksen mukaan heteroseksuaalisuus on normaalin libidon kehityksen lopputulos, ja psykoanalyyttisessä koulukunnassa homoseksuaalisuus edusti normaalin libidon kehityksen häiriötä. Freudin mukaan heteroseksuaaleilla on kyky tulla kiinnostuneeksi samasta sukupuolesta, jota Freud nimitti latentiksi homoseksuaalisuudeksi.[22] Behavioristinen koulukunta saavutti valta-aseman 1930- ja 1940-luvuilla yhdysvaltalaisessa ja brittiläisessä psykologiassa. Behaviorismi kiinnitti mielentilojen sijaan huomiota käyttäytymisen kategorisointiin, ja homoseksuaalisuus liitettiin tiettyihin liiallisen seksuaalikäyttäytymisen muotoihin. Sen jälkeen homoseksuaalisuutta on yritetty määritellä pysyvänä suuntautumisena. Tutkija Alfred Kinseyn tutkimustulokset siitä, että ihmisiä ei voi jaotella hetero- ja homoseksuaaleihin aiheutti määritelmäkriisin, sillä homoseksuaalisuutta pidettiin pienen ja määritellyn kategorian patologiana. Tieteilijät päättivät säilyttää heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden erilliset kategoriat, ja lisäksi erottivat toisistaan homoseksuaaliset teot ja homoseksuaalisen henkilön, mikä mahdollisti homoseksuaalisuuden säilyttämisen olemisen muotona.[23]

Homoseksuaalisuuteen alettiin suhtautua 1950-luvun lopulta ja 1960-luvulla monissa maissa enemmän sairautena kuin rikoksena.[24]

Homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta poistamista alettiin ajamaan Philadelphiassa, Yhdysvalloissa vuonna 1965[25]. Vuonna 1969 New Yorkissa oli Stonewallin mellakoiksi kutsuttu tapahtuma, jossa homot ja lesbot nousivat homoseksuaaleja vainoavaa järjestelmää vastaan. Mellakoista tuli ratkaiseva tapahtuma, joka käynnisti homojen oikeuksien liikkeen Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa.[26]

Homoseksuaalisuus poistettiin Yhdysvalloissa sairausluokituksesta vuonna 1973.[10]

Yhdysvaltojen psykiatriyhdistys APA poisti homoseksuaalisuuden mielenterveyden häiriöiden sairausluokituksesta vuonna 1973. Yhdysvallat oli maailman ensimmäinen maa, joka teki uudistuksen sairausluokitukseen. Tämä johti kahden eri koulukunnan kehittymiseen: toiset pitivät homoseksuaalisuutta edelleen patologiana, toiset normaalina.[26] Sairausluokituksesta poistamiseen vaikuttivat aktivistit[27]. Sairausluokituksesta poistamista perusteltiin sillä, että homoseksuaalit kärsivät stigmasta, jonka homoseksuaalisuuden määritteleminen sairaudeksi luo. Aktivistien tavoitteena oli tehdä homoseksuaalisuudesta normaalia, kun taas lääketiede pyrki määrittelemään homoseksuaalisuutta epänormaaliksi, poikkeavaksi.[28]

1960- ja 1970-luvuilla homoseksuaalisuus ilmeni seksuaali-identiteettinä. Ihmiset alkoivat julistaa identiteettinsä olevan homoseksuaali. Se liittyi miespuolisilla homoseksuaaleilla tehtyihin sosiologisiin tutkimuksiin ja homoseksuaaliksi leimautumisen sosiaalisiin vaikutuksiin. Seksuaali-identiteetin ajatus kiteytyy kaapista ulos tulemisessa. Homoseksuaalisuus seksuaali-identiteettinä muutti kysymyksen siitä, mikä saa ihmisen kehittymään homoseksuaaliksi muotoon mikä saa ihmisen kehittymään henkilöksi, joka identifioituu homoseksuaaliksi. Tällöin homoseksuaalisuuden tutkimus kohdistui identiteetin muotoutumisen tutkimiseen. Plummerin (1981) mukaan tällöin ei ole tarkoituksena löytää homoseksuaalisuuden kausaalisia syitä, vaan kehtysprosesseja jotka saavat yksilön rakentamaan ja pitämään yllä tiettyä seksuaali-identiteettiä. Seksuaali-identiteetti tarkoittaa, että yksilö kategorisoi itsensä tietynlaiseksi henkilöksi kokemusten ja tunteiden valossa.[29] Richardsonin ja Hartin (1981) mukaan homoseksuaaliset tunteet ja homoseksuaaliset teot voivat olla seurausta siitä, että yksilö määrittelee itsensä homoseksuaaliksi.

1980-luvulla puhkesi Yhdysvalloissa HI-viruksen leviämisestä johtuva AIDS-epidemia. Tämä pääasiassa homomiesten keskuudessa levinnyt sairaus kovensi ihmisten suhtautumista homoseksuaalisuutta kohtaan, koska sairauden leviäminen uhkasi kansanterveyttä.[30][31]

Erilaiset homoseksuaalien tyypit

Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että luultavasti esiintyy erilaisia homoseksuaalisuuden tyyppejä. Tämä tarkoittaa, että homoseksuaalisuus ei ole vain yhdenlainen asia ja sitä että kaikki homoseksuaalit eivät ole homoseksuaaleja samoista syistä.[32] Aivan samalla tavalla kuin heterotkin, homot ovat kaikki erilaisia.

Homoseksuaaliset miehet käyttävät täsmällisiä nimikkeitä itseidentifiointiin. Yleisen käsityksen mukaan on rooleiltaan kahdenlaisia homomiehiä: antavia (homoslangissa top) ja vastaanottavia (bottom). Näihin on tarjottu selitykseksi sitä, kumpi rooleista tuntuu henkilölle luontevammalta. Mutta monet homomiehet identifioituvat molemmiksi, josta käytetään sanaa versatile. Toisaalta kaikkia homomiehiä anaaliyhdyntä ei edes kiinnosta ja suosivat muita seksin muotoja. Osa miehistä ei identifioidu topeiksi, bottomeiksi, eikä versatileiksi ollenkaan. Osa ei edes identifioidu homoiksi, vaikka harrastaisivat anaaliyhdyntää miesten kanssa. Nämä identifioituvat men that have sex with men (MSM) -kategoriaan ja ovat usein myös heteroseksuaalissa suhteissa eli ovat biseksuaaleja. Tutkimusten mukaan top-miehet ovat useammin antava osapuoli myös suuseksissä ja top-miehet identifioituvat harvimmiten homoiksi ja heillä on myös eniten sisäistettyä homofobiaa, itseinhoa homoseksuaalisia halujaan kohtaan.[33] Bottomit ovat myös useammin empatisoijia kuin topit ja topit useammin systematisoijia kuin bottomit, eli topeilla on maskuliinisempi aivojen rakenne, joka näkyy muun muassa parempana liikenneverkostojen tai kolmiulotteisten kappaleiden hahmottamisena.[34]

Vastaavasti homoseksuaalisilla naisilla esiintyy toisistaan poikkeavat butch- ja femme-roolit. On olemassa myös biseksuaalisia femmejä.[35]

Todisteita ilmiön olemassaolosta

Ympäristötekijöistä homoseksuaalisuuden esiintymiseen vaikuttavat ei-jaetut tekijät, joskin naispuolisten homoseksuaalien kohdalla myös jaettu ympäristö saattaa olla merkittävässä roolissa.[36] Toisissa tutkimuksissa on saatu pienempiä ja hyvin vaihtelevia yhdenmukaisuuksia välillä 5–60 %.[37]

Miesten ja naisten homoseksuaalisuuden etiologia näyttää olevan erilainen, sillä erimunaisten kaksosten osalta yhden kaksosen homoseksuaalisuus on yhteydessä toisen kaksosen kohonneeseen homoseksuaalisuuden todennäköisyyteen ainoastaan silloin, kun he ovat samaa sukupuolta.[36]

Olsonin teorian mukaan homoseksuaalisuus johtuisi aivopuoliskojen dominanssista. Heteronaisilla ja homomiehillä yleensä oikea aivopuolisko on dominoiva. Sen sijaan heteromiehillä ja lesboilla yleensä vasen aivopuolisko on dominoiva. Olson arvelee, että geeni tai hormoni säätelee sitä, kumpi aivopuolisko dominoi.[38] Aivojen kuvausten perusteella tiedetään, että homomiesten ja heteronaisten aivojen rakenteet muistuttavat toisiaan; vastaavasti lesbojen ja heteromiesten aivojen rakenteet muistuttavat toisiaan.[39][40] Homomiesten ja heteronaisten kumpikin aivopuolisko on samankokoinen ja heillä on vasemmassa mantelitumakkeessa enemmän hermoyhteyksiä kuin oikeassa. Lesbojen ja heteromiesten oikea aivopuolisko on vasempaa suurempi, ja hermoyhteyksiä on enemmän oikeassa mantelitumakkeessa.[41]

Homoseksuaalisuutta pidettiin aiemmin psykiatrisena sairautena, mutta psykiatrian kyky selittää homoseksuaalisuutta ilmeni heikoksi.milloin? Biologisia selityksiä homoseksuaalisuudelle alettiin etsiä, kun psykiatriassa käytetyt ympäristöön liittyvät sosiaaliset ja kulttuuriset selitykset olivat pieniä kiinteiltä vaikutuksiltaan ja kausaatioiltaan epämääräisiä.[42]

Vuonna 1981 Kinsey-instituutin tekemässä tutkimuksessa todettiin, että vanhempien vaikutusta homoseksuaalisuuden kehittymiseen on liioiteltu ja tutkimuksessa myös todettiin, että heteroseksuaalisten mahdollisuuksien puutetta sekä traumaattisia heteroseksuaalisia kokemuksia on myös liioiteltu.[43] Vuonna 1986 Kinsey-instituutin tekemän tutkimuksen mukaan sukupuoli-nonkonformistisuus lapsuudessa on homoseksuaalisuuden tärkein ennusmerkki.[44]

Hormonien vaikutus

Ensimmäiseksi biologit etsivät homoseksuaalisuuden selitystä aikuisten ihmisten hormoneista. Homomiesten ja heteromiesten testosteroni- ja estrogeenipitoisuudet kuitenkin havaittiin keskimäärin samantasoiksi ja aikuisten poikkeavien hormonipitoisuuksien hypoteesi kaatui.[42] Myöhemmin on löydetty viitteitä siitä, että sekä korkea että matala mieshormonipitoisuus lisäisivät suuntautumista miehiin.[45]

Tämän jälkeen homoseksuaalisen syytä on etsitty syntymää edeltävistä sikiön kohdussa kokemista hormonialtistuksista. Hypoteesiä tukee se fakta, että testosteronille altistavaa CAH-sairautta sairastavista naisista 37 prosenttia on lesboja tai biseksuaaleja. Toisaalta hypoteesiä vastaan puhuu se, että hormonaalisista ongelmista sikiövaiheessa kärsineet, joille on tullut hormonaalisista poikkeavuuksista sukupuolielinten tai sukurauhasten epämuodostumia, eivät ole homoseksuaaleja.[42]

Mieshormonien vaikutus miesten bi- ja homoseksuaalisuuteen

Jyrsijöiden tavoin myös ihmisillä on viitteitä siihen, että androfiliaa (seksuaalista suuntautumista miehiin) on eniten niillä uroksilla, joilla on erityisen paljon tai erityisen vähän androgeeneja. Bottom-rooli on yleisintä niillä, joilla sormien pituuksien suhteet toisiinsa (digit ratio) ovat naistyypillisempiä ja jotka kokevat miehen sukupuoliroolin epämukavaksi. Sen sijaan topit ovat pidempiä ja karvaisempia ja heillä murrosikä alkaa aiemmin.[45]

Sukupuolihormonien vaikutus naisten bi- ja homoseksuaalisuuteen

Archives of Sexual Behavior -tiedelehden julkaiseman kolmen tutkijan tekemän selvityksen mukaan äidiltään poikkeuksellisen paljon testosteronia saavasta tyttösikiöstä tulee enemmän maskuliinisina pidettyjä piirteitä omaava butch-lesbo ja paljon estrogeenia saavasta enemmän feminiinisinä pidettyjä piirteitä omaava femme-lesbo. Butch-tyypin lesbojen aivoissa on havaittu maskuliinisia piirteitä, mikä ilmenee käytännössä muun muassa suurempana riskinottona, runsaampana seksikumppaneiden määränä ja hyvänä avaruudellisena hahmotuskykynä. Femme-lesbot kehittyvät keholtaan ja mieleltään tavanomaista feminiinisemmiksi, poikkeuksena kuitenkin aivojen inah3-alueen poikkeuksellisen suuri koko, joka saa heidät tuntemaan seksuaalista vetoa naisiin.[46]tarvitaan parempi lähde

Maskuliiniset ominaisuudet selittyvät hyvin sikiöaikaisella testosteroninsaannilla. Myös 1950-70-luvuilla keskenmenojen ehkäisyyn käytetty synteettinen estrogeeni tuotti saajilleen ylimäärän bi- ja lesbotyttäriä (mitattuna suuntautumisella, ei seksikokemuksilla) ja tavallista naisellisempia tyttäriä. Vastaavasti sikiöajan estrogeenilla tai testosteronilla saatiin naarashiiret kiinnostumaan naarashiiristä.[46] Estrogeeneista estradioli vastaa aivojen maskulinisaatiosta. Uroksilla sitä aromatisoituu kivesten tuottamasta testosteronista.[47].

Aivojen rakenteelliset erot

Aivokuvissa ja ruumiinavauksissa on havaittu, että aivojen hypotalamuksen inah3-alueen koko korreloi yleensä sukupuolisen suuntautumisen kanssa siten, että se on suuri naisista kiinnostuneiden miesten ja naisten kohdalla ja pieni miehistä kiinnostuneiden naisten ja miesten kohdalla. Inah3-alue kehittyy 6–8 viikon sikiöiässä testosteronin vaikutuksesta.

Poikasikiöillä testosteronin tuottavat yleensä kivekset, mutta geenit tai äidin terveydentila ja jopa äidin stressi voivat vaikuttaa sikiön tuottamiin testosteronin määriin. Tyttösikiöt eivät tuota lainkaan testosteronia tai estrogeenia, vaan heidän mahdollisesti saamansa ylimääräinen testosteroni- tai estrogeenialtistus on yleensä peräisin äidin elimistöstä. Selityksenä saattaa olla raskaudenaikainen stressi tai kemikaalien sisältämät estrogeeni- tai testosteronimatkijat, jotka voivat johtaa äidin hormonitoiminnan heilahteluihin.[46]

Veljesten syntymäjärjestys

Blanchardin veljesten syntymäjärjestykseen (engl. fraternal birth order, FBO) liittyvä selitys on varmin ja tieteellisesti todistettu miesten homoseksuaalisuuden aiheuttaja. Siinä jokaisen nuoremman veljen todennäköisyys olla homoseksuaali kasvaa 33 prosentilla. Selityksessä on kyse raskaana olevan äidin immuunireaktiosta, jossa on vasta-aineita Y-kromosomiin liittyvää neurologiselle kehitykselle tärkeää neuroligiini 4 (NLGN4Y) -proteiinia vastaan.[48][49] Blanchardin arvion mukaan 15–29 prosenttia miespuolisista homoseksuaaleista on homoseksuaaleja tämän selityksen vuoksi. Vaikutus on silti pieni vaikka miehellä olisi useampi isoveli.[50]

Geeneihin liittyvät selitykset

Baileyn ja Pillardin homomiehillä vuonna 1991 tekemässä geenitutkimuksessa on tutkittu miesten homoseksuaalisuuden periytyvyyttä. Homoseksuaalisuus ei ole 100-prosenttisesti periytyvää, mikä tekee siitä multifaktoriaalisesti periytyvää, mikä tarkoittaa että homoseksuaalisuuden ilmenemiseen vaikuttavat muutkin tekijät kuin vain geenit.[42] Bailey ja Pillard ovat tehneet lesboilla vuonna 1993 vastaavan tutkimuksen, jossa geenien vaikutus naisten homoseksuaalisuuteen (lesbouteen) on yhtä suuri kuin miehillä. Tutkimusten mukaan kuitenkin jopa identtisten kaksosten joilla on ollut sama kasvuympäristö, seksuaaliset suuntautumiset voivat olla toisistaan poikkeavia. Geenit selittävät identtisten kaksosten homoseksuaalisuudesta vain 52 prosenttia.[51] Identtisistä kaksosista kummatkin ovat vain 20 prosentin todennäköisyydellä homoseksuaaleja.[52]

Vuonna 1993 Hamer löysi homomiesten X-kromosomeista yhteneviä kohtia.[53] Homoveljeksien perimää tutkittaessa on havaittu 8-kromosomissa ja X-kromosomissa sijaitsevien 8q12- ja Xq28-geenialueiden vaikuttavan miesten seksuaaliseen suuntautumiseen.[54] Geenit selittävät miesten homoseksuaalisuudesta 30-40 prosenttia[53].

Kaksostutkimuksia on arvosteltu vinoutuneisuudesta, sillä ne ovat perustuneet vapaaehtoisuuteen. Todennäköisesti ne kaksosparit, joissa molemmat osapuolet ovat homoseksuaaleja, ovat olleet halukkaampia ilmoittautumaan kuin sellaiset, joissa vain toinen osapuoli on homoseksuaalinen.[37]

Vuonna 2017 on löydetty kaksi miesten homoseksuaalisuuteen liittyvää geeniä. Kromosomissa 13 sijaitseva SLITRK6 on aivojen kehitykseen liittyvä geeni, joka vaikuttaa erityisesti väliaivoissa ja kromosomissa 14 sijaitseva TSHR on geeni joka koodaa tyreotropiinia (TSH) vastaanottavaa reseptoria.[55]

Tutkijat ovat yrittäneet löytää homoseksuaalisuuden aiheuttavaa "homogeeniä" sitä löytämättä. Homogeeniä etsittiin, koska homoseksuaalisuutta pidettiin synnynnäisenä ja geeni olisi ollut yksinkertainen selitys sille, mikä aiheuttaa homoseksuaalisuuden ennen syntymää[56]. Geenitutkimusten pohjalta voidaan sanoa, että yhtä yksittäistä homogeeniä ei ole olemassa. Geenitutkimuksessa hyödynnetään nykyään epigenetiikkaa ja on kehitetty epigeneettisiä selitysmalleja, joissa keskitytään hormoneille herkkyyteen. Hormoneihin keskitytään CAH-sairaudesta tiedetyn pohjalta.[57][52]

Kilpirauhaseen liittyvät selitykset

Alustavien tutkimusten mukaan kilpirauhasen toiminta ja kilpirauhashormonit äidin raskausaikana saattavat olla yhteydessä lapsen homoseksuaalisuuteen.[55][58][59][60]

Tanskalaisen tutkimuksen mukaan lesboilla esiintyy 2,92-kertaisesti Hashimoton tautia ja homomiehillä 1,88-kertaisesti Gravesin tautia.[61]

Eräässä nuorisopsykiatrian potilaita koskeneessa tutkimuksessa 15 lapsen äideillä oli kilpirauhasongelmia raskausaikana. Nuorisopsykiatrian potilaista löytyi 16 homoseksuaalista nuorta. 12 tapauksessa homoseksuaalinen nuori oli kilpirauhasongelmista raskausaikana kärsineen naisen lapsi. Yhteys oli merkitsevä molemmilla sukupuolilla.[62] Väestötasolla homoseksuaalisuuden ja kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintyvyys ovat samaa luokkaa[63].

Hypotyreoosiin liittyvässä selitysmallissa epäillään äidin raskausajan aikaista kilpirauhasen vajaatoimintaa ja äidin kilpirauhasen autoimmuunisairautta. Tähän liittyvät kilpisrauhashormonien puute ja Hashimoton tauti.[60] Raskaus vaatii äidin kilpirauhaselta tavallista suurempaa ponnistelua, mihin se tavanomaisesti vastaa kasvattamalla hormonituotantoa[63]. Äidin kilpirauhasen toiminnalla on vaikutusta sikiön neurologiseen kehitykseen[64]. Tässä selitysmallissa kilpirauhasen hormonitoiminta on riittämätön ja tietyt aivojen alueet jäävät kehittymättä[62].

Myös hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta vaikuttaa hormonitasoihin. Naisilla kilpirauhasen liikatoiminta, kuten Gravesin tauti, johtaa korkeampaan testosteronipitoisuuteen.[65] Miehillä kilpirauhasen liikatoiminnan on todettu kasvattavan dihydrotestosteronin pitoisuutta 8–10-kertaiseksi normaaliin verrattuna.[65]

Kilpirauhasen toimintaan liittyvää selitystä tukee löytö, jossa äidin ottama kilpirauhaslääkitys on yhteydessä tyttären lesbouteen.[66] Kilpirauhasen vajaatoimintaa lääkitään levotyroksiinilla[62], joka oli vuonna 2015 Yhdysvalloissa kaikkein eniten määrätty reseptilääke, sekä kuivatulla sian kilpirauhasella.[67][68] Lääkitystä käytetään kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon myös raskausaikana ja imetysaikana[69]. Eläinperäisissä valmisteissa hormonien suhteet ovat erilaisia kuin terveellä ihmisellä, mistä seuraa että T3:n pitoisuus nousee tavallista korkeammaksi ja voi kehittyä kilpirauhasen liikatoiminnan kaltainen oireisto.[68]

Hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit

Eläimillä on havaittu homoseksuaalisuutta liittyen ympäristön hormonitoimintaa häiritseviin kemikaaleihin. Eläinlajeja joilla on tehty kyseisenlaisia havaintoja ovat linnut, sammakot, hylkeet, jääkarhut, merinilviäiset ja tusinoittain muita. Myös joillain kalojen populaatioilla on havaittu sukupuolisen kehittymisen erikoisuuksia, lähellä sellu- ja paperitehtaita sekä jätevesien käsittelylaitoksia. Yksi esimerkki eläinlajeilla havaitusta sukupuolisen kehityksestä on floridalaiset alligaattorit saastuneella Apopkajärvellä, jonka ympäristössä on ekstensiivisesti maanviljelyä, jätevedenpuhdistamo ja jonne on päätynyt DDT:tä ja DDE:tä. Luonnossa on havaittu myös vaikutuksia naisten käyttämien ehkäisypillerien jäämistä.[70] Urospuolisilla iibislinnuilla on havaittu esiintyvän homoseksuaalisuutta, kun ne ovat altistuneet metyylielohopealle.[71][72]

Tanskalaisen hiirillä tehdyn tutkimuksen mukaan yleinen raskausaikana käytetty kipulääke parasetamoli vähentää hiirten urostyypillistä käyttäytymistä. Aikaisempien tutkimusten mukaan parasetamoli voi estää poikasikiön testosteronituotannon ja aiheuttaa kivesten epämuodostumisen. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota testosteronituotannon merkittävään alenemaan. Raskaana oleville naarashiirille annettiin parasetamoliannoksia jotka ovat suhteessa ihmisnaaraan annoksiin. Homoseksuaalisuutta tutkittaessa on havaittu, että homomiesten SDN (engl. sexual dimorphic nucleus) on poikkeava, ja tutkimuksessa löydettiin että parasetamolille raskausaikana altistuneiden uroshiirten SDN:ssä oli puolet vähemmän neuroneita. Näillä uroshiirillä myös aivotoiminnan vilkkaus SDN:ssä oli puolet vähäisempää.[73]

Homoseksuaalien osuus väestöstä

Homoseksuaalien osuuden selvittäminen väestöstä ei ole helppoa. Osuuden selvittämisessä on otettava huomioon kriteerit joita käytetään, rajat ja aikajakso jonka sisällä seksuaalinen suuntautuminen määritellään.[74] Monet ihmiset, huolimatta siitä että heillä on omaan sukupuoleen kohdistuvaa kiinnostusta, voivat epäröidä määritellä itseään homo- tai biseksuaaleiksi. Niitten ihmisten määrä, joilla on tunteita samaa sukupuolta kohtaan voi olla suurempi kuin niiden määrä, jotka myös toteuttavat käytännössä näitä tunteita. Toisaalta taas tunteita toteuttavien ihmisten määrä voi olla suurempi kuin ihmisten, jotka varsinaisesti määrittelevät itsensä homoksi, lesboiksi tai bi-seksuaaliksi.[75]

Merkittävimpien tutkimusten mukaan 2–11 %:lla ihmisistä on ollut jonkinlaisia samaan sukupuoleen kohdistuvia seksuaalisia kontakteja elämänsä aikana.[76][77][78][79][80][81][82][83] Tämä osuus nousee 16–21 %:iin kun raportoidaan joko samaan sukupuoleen kohdistuva kiinnostus tai käyttäytyminen, tai molemmat niistä.[84] Vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa, 20 % anonyymisti tutkimukseen vastanneista ilmoitti, että heillä on joitain homoseksuaalisia tunteita – tosin vain 2–3 % heistä määritteli itsensä homoseksuaaliksi.[85] Vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa 6,1 %:lla Britanniassa asuvista miehistä oli ollut homoseksuaalisia kokemuksia, kun taas Ranskassa vastaava luku oli 4,1 %.[86] Vastaavasti Yhdysvalloissa, William Instituten vuonna 2011 tekemän raportin mukaan 3,5 %, eli suunnilleen 9 miljoonaa ihmistä aikuisväestöstä, on joko lesboja, homoja tai biseksuaaleja.[87] Yhdysvalloissa vuonna 2000 tehdyssä väestönlaskennassa maassa oli noin 600 000 samaa sukupuolta olevaa naimatonta kotitaloutta.[88]

Sateenkaarilippu on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tunnus.

Suomi

Seksuaalista identiteettiä on Suomessa tutkittu satunnaisotoksiin perustuvilla kysely- ja haastattelututkimuksilla 1971 ja 1992. 18–54-vuotiaista suomalaisista piti itseään homoseksuaalina vuonna 1971 tehdyssä tutkimuksessa 0,8 % ja vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa 0,6 %.[89]

Ruotsi

Ruotsissa Forskningsgruppen för Samhälls- och Informationsstudier (FSI) ja Folkhälsoinsitutet tekivät vuonna 1998 satunnaisotokseen perustuvan kyselytutkimuksen, jonka mukaan homoseksuaaleja on 1–2 % 16–79-vuotiaista.[90]

Norja

Norjassa vuonna 2008 tehdyn 6 465 henkilön haastattelututkimuksen mukaan yli 16-vuotiaista 0,6 % miehistä ja 0,7 % naisista pitää itseään homoseksuaalina.[91]

Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 2009–2010 tehdyn 247 623 haastateltavaa sisältäneen laajan kyselytutkimuksen mukaan 0,9 % yli 16-vuotiaista pitää itseään homoseksuaalina.tarvitaan parempi lähde[92]

Yhdysvallat

Viiteen laajaan kyselytutkimukseen perustuen on arvioitu, että 1,7 % yhdysvaltalaisista aikuisista pitää itseään homoseksuaalina.[93]

Kanada

Vuonna 2003 Kanadassa tehtiin 135 000 ihmisille kyselytutkimus, jonka mukaan 18–59-vuotiaista miehistä 1,3 % ja naisista 0,7 % piti itseään homoseksuaalina.[94]

Australia

Australiassa tehtiin 19 307 ihmisen kyselytutkimus, jonka mukaan 1,6 % miehistä ja 0,8 % naisista piti itseään homoseksuaalina.[95] [96]

Lainsäädäntö
Pääartikkeli: Homoseksuaalisuus ja laki

Homoseksuaalisuuden juridisissa historioissa länsimaissa on nähtävissä jako kahteen perinteeseen: toisaalta Ranskan vallankumouksen vaikuttamat lakijärjestelmät ja toisaalta protestanttinen traditio. Ranskan vallankumouksen vaikutus lakijärjestelmiin näkyy erityisesti lakien suhteessa yksityisyyteen. Ranskan vallankumouksen traditiossa yksityiset käytännöt, esimerkiksi homoseksuaaliset teot, eivät olleet rangaistavia, elleivät ne sisältäneet väkivaltaa tai seksiä alaikäisten kumppaneiden kanssa, mutta poliisi ja juridinen järjestelmä puuttuivat säännöllisesti julkisuudessa tapahtuneisiin tekoihin. Toinen lakijärjestelmä, joka oli yleisempi protestanttisissa maissa, sisälsi erilaisen käsityksen siitä, mitä valtion tulee kontrolloida. Tässä traditiossa katsottiin olemassa olevan itsessään moraalittomia tekoja, joista tulisi rangaista sellaisina myös sekulaarisen lain edessä.[97]

Hollanti (vuodesta 2001), Belgia (2003) ja Espanja olivat edelläkävijöitä homoseksuaalisen kansalaisoikeuksien suhteen, sillä samaa sukupuolta olevien parien avioliitot hyväksyttiin niissä jo vuosina 2001, 2003 ja 2005[98].

Yhteiskunnan asenteet
2013 Pew Global Research Poll: Pitäisikö homoseksuaalisuus hyväksyä yhteiskunnassa? "Kyllä"-vastanneiden prosentit:
  81% – 90%
  71% – 80%
  61% – 70%
  51% – 60%
  41% – 50%
  31% – 40%
  21% – 30%
  11% – 20%
  1% – 10%
  Ei dataa

Ei-heteroseksuaalisuuden hyväksyntä on alhaisinta Aasiassa ja Afrikassa ja korkeinta Euroopassa, Australiassa ja Amerikoissa. Länsimainen yhteiskunta on muuttunut viime vuosikymmeninä yhä hyväksyvämmäksi homoseksuaalisuutta kohtaan. Professori Amy Adamczyk totesi maiden erojen selittyvän pitkälti kolmella tekijällä: demokraattisten instituutioiden vahvuus, taloudellisen kehityksen taso (kansantuote) ja uskonnollisuus.[99]

Asenteet homoseksuaalisuuden hyväksyttävyydestä vaihtelevat suuresti maittain. Yhdysvaltalaisen Pew Research Centerin kyselytutkimuksessa vuonna 2013 asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan olivat myönteisimmät länsimaissa ja etenkin Euroopan unionin maissa, joista useimmissa yli kolme neljäsosaa oli sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi hyväksyä homoseksuaalisuus. Yhdysvalloissa hyväksyjiä oli 60 prosenttia, Japanissa 54 prosenttia, Israelissa 40 prosenttia, Venäjällä 16 prosenttia ja latinalaisessa Amerikassa keskimäärin hieman yli puolet. Afrikassa ja muslimimaissa homoseksuaalisuuden hyväksyntää kannatti useimmiten alle 10 prosenttia väestöstä. Homoseksuaalisuus hyväksyttiin yleisesti sitä harvemmin, mitä suurempi merkitys uskonnolla on yhteiskunnassa. Nuoret vastaajat olivat useissa maissa hyväksyvämpiä kuin vanhat.[100]

Asenteet homomiehiä ja lesboja kohtaan ovat suurelti riippuvaisia siitä onko homoseksuaalisuus synnynnäistä vai valinta. Ihmiset suhtautuvat homoseksuaalisuuteen hyväksyvämmin jos sen etiologia on synnynnäinen, kun taas jos ihminen ajattelee sen olevan valinta, suhtautuminen on vähemmän hyväksyvää. Ajatukseen siitä, että homoseksuaalisuus on valinta, liittyy usein ajatus homoseksuaalisuuden syntisyydestä ja epäluonnollisuudesta.[101]

Vuonna 2015 julkaistun syrjintää selvittävän Eurobarometrin mukaan Euroopan unionin maitten vastaajista 71 prosenttia on sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet kuin heteroseksuaaleilla. Vastaajista 61 prosenttia tukee samaa sukupuolta olevien avioliittojen sallimista kaikkialla Euroopassa. Suomessa asenteet samaisen Eurobarometrin mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat myönteisempiä kuin Euroopan unionissa keskimäärin: barometrin mukaan suomalaisista 74 prosenttia on samaa mieltä siitä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet kuin heteroseksuaaleilla, ja 66 prosenttia on samaa mieltä siitä, että samaa sukupuolta olevien avioliitot pitäisi sallia kaikkialla Euroopassa.[102]

Sosiopoliittisesti homoseksuaalisuuden etiologian selvittäminen saattaa tuoda homoseksuaaleille hyötyä sen myötä, että homoseksuaalisuus voidaan tieteellisesti todistaa synnynnäiseksi eikä se olisi enää joidenkin ihmisten mielestä valinta. Toisaalta, etiologian selviäminen saattaa johtaa siihen, että homoseksuaalisuus osoitetaan geneettiseksi anomaliaksi, viaksi tai puutteellisuudeksi, joka voidaan ehkäistä tai joka jonain päivänä osataan jopa parantaa.[101]

Homoseksuaalien kohtelu
Helsinki Pride vuonna 2013.

Monille uskonnoille on ollut ominaista kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Monien uskontokuntien piirissä seksuaalivähemmistöt ovat muodostaneet itsenäisiä ryhmiä, joissa homoseksuaalisuus on sallittua.[103] Kristinuskossa homoseksuaalisuuden harjoittamista on vanhastaan pidetty syntinä.[104] Vanhassa Testamentissa Jumala antaa lain, jonka mukaan ”jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.”[105] Samassa lainkohdassa tuomitaan myös kuolemaan monista muista rikkomuksista kuten esimerkiksi äidin tai isän herjaamisesta.[106] Islamilaisissa maissa homoseksuaalisuudesta on määrätty kuolemantuomioita.[107]

Vuonna 1869 unkarilainen kirjailija Károly Mária Kertbeny käytti dokumentoidusti ensimmäisen kerran käsitettä homoseksuaali avoimessa kirjeessä Preussin oikeusministerille vaatien ’luonnonvastaisen käyttäytymisen’ kieltävien lakien kumoamista. Homoseksuaali yleistyi käsitteenä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sekä korvasi aikaisemmin käytössä olleet sanat, joista sodomiitti lienee tunnetuin. Lääketieteessä käytettiin pitkään rinnakkain lukuisia sanoja kuvaamaan samaa ilmiötä, mutta sanat olivat osin ristiriitaisia keskenään. Tällaisia sanoja olivat esimerkiksi inversio, uranismi, uniseksuaalisuus, biseksuaalisuus ja psyykkinen hermafrodismi. Käsite homofilia pyrki korostamaan rakkauden ja ihmissuhteen merkityksen tärkeyttä pelkän seksuaalisen mieltymyksen lisäksi.[108] Käsite homoseksuaali kuului sekä oikeudelliseen että medikaaliseen terminologiaan. Michel Foucault kirjoittaa, että ennen kuin termi homoseksuaali stabiloi seksuaalisen erilaisuuden, sodomiitti oli ollut vain sarja tekoja siinä missä homoseksuaalisuus nyt nimesi ihmisryhmän.[109]

Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen 1971 asti. Entisen lain mukaan samaan sukupuolen kanssa harjoitetusta haureudesta voitiin tuomita ankarimmillaan kahden vuoden vankeusrangaistukseen.[110] Vielä 1980-luvulla homoseksuaalisuus miellettiin omaksi valinnaksi, seksuaaliseksi preferenssiksi ja henkilön valisemaksi elämäntavaksi, mutta se on korvautunut biologiaan perustuvalla seksuaalisen suuntautumisen käsitteellä[42].

Vanhemmuus

Naisparien adoptoimat ei-sukulaislapset ovat seksuaalikäyttäytymiseltään samanlaisia kuin heteroparien lapset. Kasvatus ei näytä vaikuttavan suuntautumiseen vaan synnynnäiset tekijät.[46]

Lesbo- ja homovanhemmat ovat tieteellisen tutkimuksen mukaan yhtä sopivia kuin heteroseksuaalit ja heidän lapsensa yhtä terveitä ja sopeutuvia kuin heteroperheiden lapset.[111][112][113] Tutkimuskatsausten mukaan päinvastaisesta ei ole mitään näyttöä.[113][114][115][116][117]

Eläinten homoseksuaalisuus

Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu noin 1 500 lajilla, joista 500:lla se on hyvin dokumentoitua.[118] Homoseksuaalisuutta esiintyy eläinkunnassa etenkin sosiaalisten eläinten, kuten vesilintujen ja -nisäkkäiden, apinoiden ja ihmisapinoiden keskuudessa. Yleisintä se on Australiassa elävillä mustajoutsenilla, joiden pariskunnista noin neljännes on keskenään samaa sukupuolta, useimmat koiraspareja. Useimmat näistä pariskunnista hoivaavat yhdessä joko omaa tai muilta ryöstettyä jälkikasvua, ja koirasparien hoivaamilla poikasilla on jopa suurempi eloonjäämisprosentti kuin heteroparien hoivaamilla.[119][120]

Tutkimuksissa on havaittu ympäristömyrkkynä esiintyvän metyylielohopean aiheuttavan iibislinnuissa homoseksuaalista käytöstä. Elohopea muuttaa koiraiden sukupuolihormonien, testosteronin ja estradiolin tasoja.[121]

Georgetownin yliopiston professori Janet Mann on esittänyt teorian, jonka mukaan ainakin delfiinien homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi evolutiivisesti eduksi, koska se vähentäisi lajinsisäistä, erityisesti urosten välistä, aggressiota.[122]

Urospingviiniparien on havaittu kestäneen eliniän,lähde? niiden rakentaneen pesiä yhdessälähde? ja hautoneen kiveä sijaismunana. Vuonna 2004 Central Park Zoo -eläintarhassa Yhdysvalloissa erään samasukupuolisen parin kivi korvattiin hedelmöittyneellä munalla, jota pari hautoi ja josta kuoriutuneen poikasen se kasvatti omanaan.[123][124]

Orangeilla on havaittu homoseksuaalista käytöstä.[125] Banaanikärpäsillä ei ole geeniä, jonka avulla ne kykenisivät erottamaan sukupuolet toisistaan.[126]

Vuonna 2006 Oslon yliopiston luonnonhistoriallisessa museossa avattiin Against Nature? -niminen näyttely. Museossa esiteltiin näytekappalein ja kuvin joitakin eläinlajeja, joilla homoseksuaalisuutta väitetään esiintyvän. Lajit vaihtelevat pienistä hyönteisistä kaskelotteihin.[127]

Eläinten käyttäytymisen luonnehtimista homoseksuaalisuudeksi on arvosteltu antropomorfismista eli ihmisen ominaisuuksien sijoittamisesta eläimiin.[128] Seksologiassa erotetaan toisistaan genitaalisuus eli hetkellinen ulkoinen käyttäytyminen ja seksuaalisuus eli kohtuullisen pysyvä persoonallisuuden ominaisuus.[129] Tieteellisessä tutkimuksessa persoonallisuus liitetään ainoastaan ihmislajin edustajiin eli persooniin.[130]

Homoseksuaalien mielenterveysongelmat ja lieveilmiöt

Masennuksen esiintyvyys on homomiehillä kolminkertainen kokonaisväestöön verrattuna. Koska masennus on itsemurhan riskitekijä, homomiehillä on myös korkeampi itsemurhan riski. Masennus ja itsemurhanhimoisuus voivat vaikuttaa homomiesten alkoholin ja huumeiden käyttöön, suojaamattomaan anaaliyhdyntään ja HI-viruksen leviämiseen.[131] Nuorten homoseksuaalien itsemurhakuolleisuus on arvioitu 2–7 kertaa korkeammaksi kuin heteroseksuaalisilla nuorilla. Enemmän dataa on saatavilla itsemurhan ajattelemisesta, jossa homoseksuaalisilla nuorilla esiintyvyys on kaksinkertaista verrattuna heteroseksuaaleihin. Itsemurhia ja itsemurhan ajattelua selitetään kahdella eri teorialla: vähemmistöstressillä ja interpersonaalisella itsemurhan psykologisella teorialla.[132] Hyväksyvämmin suhtautuva sosiaalinen ympäristö voi vähentää itsemurhia 20–25 prosentilla[133].

Britanniassa homoseksuaaleista yli kolmannes käyttää laittomia huumausaineita, kun taas kokonaisväestössä osuus on viisi prosenttia. Homoseksuaaleilla on siis seitsemänkertainen todennäköisyys käyttää huumeita. Tutkimuksen mukaan homoseksuaaleilla on kymmenkertainen todennäköisyys, että on käyttänyt kokaiinia viimeisen kuukauden aikana ja 13-kertainen todennäköisyys siihen, että on käyttänyt ketamiinia viimeisen kuukauden aikana.[134] Kokonaisväestössä huumeiden käyttö vähenee iän myötä, mutta Pride-tapahtumissa tehdyn tutkimuksen perusteella 36-40-vuotiaat homoseksuaalit käyttävät yhtä paljon huumeita kuin nuoremmat.[135]

Katso myös

Lähteet
  1. ”homoseksuaalinen omaan sukupuoleen sukupuolista vetoa tunteva.” ”lesbous (rinn. lesbolaisuus) naisten homoseksuaalisuus.” Lesbous (Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja) Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy.
  2. Homoseksuaalisuus Seta ry. Arkistoitu 24.8.2007. Viitattu 29.8.2007.
  3. Corinne Werder: 10 Of Our Favorite Sappho Lesbian Quotes To Get You Through The Week GO Magazine. 17.4.2018. Viitattu 2.7.2022. (englanniksi)
  4. "Structural connections in the brain in relation to gender identity and sexual orientation" (1 December 2017). Scientific Reports 7 (1). doi:10.1038/s41598-017-17352-8.
  5. Balthazart, Jacques (1 August 2011). "Minireview: Hormones and Human Sexual Orientation". Endocrinology 152 (8): 2937–2947. doi:10.1210/en.2011-0277. PMID 21693676.
  6. Tandfonline
  7. Anni Hakama: Eheytymishoidoissa vuosia käynyt homo­seksuaali Olli Stålström sai kuulla olevansa rikollinen, sairas ja syntinen: ”Se repi minut kappaleiksi”. Helsingin Sanomat 29.6.2019. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006157781.html
  8. Hlbtiq-historiaa Suomessa Seta ry. Viitattu 12.2.2014.
  9. Vähemmistöt | ”Minulle sanottiin, että homoseksuaaliset suhteet eivät koskaan kestä kauaa” – Suomessa yritettiin vielä 1980-luvulla ”eheyttää” homoja Helsingin Sanomat. 1.7.2022. Viitattu 2.7.2022.
  10. Stålström, Olli (1998). Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Valopaino Oy, s. 203, 231. ISBN 951-662-716-1.
  11. Tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan iltalehti.fi. Viitattu 13.3.2017.
  12. Stålström, Olli: Lapin Kansan potkuista syttyi keskustelu tasa-arvosta Finnqueer. Viitattu 2.7.2009.
  13. Homoseksuaalien syrjintä yleistä suomalaisilla työpaikoilla mtv3.fi. 23.8.2002. Viitattu 2.7.2009.
  14. Palkansaajat: Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon toteuduttava työelämässä SAK. Arkistoitu 11.11.2014. Viitattu 21.7.2014.
  15. Lepola, Outi. Villa, Susan: Syrjintä Suomessa 2006, s. 38–39. Helsinki: Hakapaino Oy, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1.
  16. Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-092-0. }
  17. The invention of ‘heterosexuality’ bbc.com.
  18. Yhteys-liike, Homoseksuaalisuus ja Raamattu yhteys.org. Arkistoitu 7.9.2018.
  19. Esi-isien seksi oli raakaa ja väkivaltaista yle.fi.
  20. Suomen varhainen HLBT-historia: Kaksi teloitettiin 1665, mutta muutoin vähän tietoja ranneliike.net.
  21. John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 81.
  22. John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 82.
  23. John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 83.
  24. Esimerkiksi: Homosexuality 'should not be a crime' 7.9.1957. BBC News. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  25. Change in LGBT health sparked 50 years ago in Philadelphia reuters.com.
  26. Drescher, Jack (4 December 2015). "Out of DSM: Depathologizing Homosexuality". Behavioral Sciences 5 (4): 565–575. doi:10.3390/bs5040565. PMID 26690228.
  27. Silverstein, Charles (11 November 2008). "The Implications of Removing Homosexuality from the DSM as a Mental Disorder". Archives of Sexual Behavior 38 (2): 161–163. doi:10.1007/s10508-008-9442-x.
  28. Baughey-Gill, Sarah: When Gay Was Not Okay with the APA: A Historical Overview of Homosexuality and its Status as Mental Disorder. Occam's Razor, 2011, 1. vsk, s. Article 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.5.2019.
  29. John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 83-84.
  30. Homophobia and HIV avert.org. 20 July 2015.
  31. The Practice of Public Health 24 September 1993. National Academies Press (US).
  32. Genetics May Determine if Gay Men Are Tops or Bottoms tonic.vice.com. 12 May 2017.
  33. Top scientists get to the bottom of gay male sex role preferences blogs.scientificamerican.com.
  34. Top/Bottom Sexual Self-labels and Empathizing-Systemizing Cognitive Styles Among Gay Men in China Archive of Sexual Behav. 2015 Jul;44(5):1431-8
  35. "The coming-out process of young lesbian and bisexual women: are there butch/femme differences in sexual identity development?" (1 February 2009). Archives of Sexual Behavior 38 (1): 34–49. doi:10.1007/s10508-007-9221-0. PMID 17896173.
  36. Långström N. ym.: Genetic and environmental effects on same-sex sexual behavior: a population study of twins in Sweden. Archives of sexual behavior, 39 (1), s. 75–80, 2010. (englanniksi)
    Alanko, K. ym.: Common genetic effects of gender atypical behavior in childhood and sexual orientation in adulthood: a study of Finnish twins. Archives of sexual behavior, 39 (1), s. 81–92, 2010. (englanniksi)
    Zietsch B. P. ym.: Sexual Orientation and Psychiatric Vulnerability: A Twin Study of Neuroticism and Psychoticism. Archives of sexual behavior, 2009. (englanniksi)
  37. Lehto & Kovero 2010: 62–63.
  38. New Theory Says Sexual Orientation Determined by Brain Hemisphere Dominance advocate.com. 6 August 2012.
  39. Gay Men, Straight Women Have Similar Brains news.nationalgeographic.com.
  40. Gay brains structured like those of the opposite sex newscientist.com.
  41. Scans see 'gay brain differences' BBC News. 16.6.2008. Viitattu 19.8.2016.
  42. Homosexuality and Biology theatlantic.com.
  43. nytimes.com
  44. Boyhood Effeminancy and Later Homosexuality nytimes.com. 16 December 1986.
  45. Francine F. Burke, Meagan Hinks, Stephanie Salia, Kerri M. Sparkes & Ashlyn Swift-Gallant: Using Animal Models to Study the Interplay Between the Biodevelopmental Pathways Underlying Human Sexual Orientation. Archives of Sexual Behavior, 7.12.2022. Artikkelin verkkoversio.
  46. Suomalaiset tutkijat loivat teorian butch- ja femme-lesbouden biologisesta alkuperästä – ”Tämän suorempia todisteita tiede ei voi koskaan tarjota” Helsingin Sanomat. 5.9.2018.
  47. Cellular Mechanisms of Estradiol-Mediated Masculinization of the Brain
  48. ncbi.nlm.nih.gov
  49. pnas.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  50. psmag.com
  51. Study of Twins Suggests Lesbianism Has a Genetic Component washingtonpost.com. 15 March 1993.
  52. Can Epigenetics Explain Homosexuality? - The Scientist Magazine® mobile.the-scientist.com.
  53. Male homosexuality influenced by genes, US study finds independent.co.uk. 14 February 2014.
  54. Nyt se on tieteellisesti todistettu: Kaksi kromosomia vaikuttaa homouteen Uusi Suomi 18.11.2014.
  55. "Genome-Wide Association Study of Male Sexual Orientation" (1 December 2017). Scientific Reports 7 (1). doi:10.1038/s41598-017-15736-4.
  56. Is there a 'gay gene'? Researchers think so - Opinion newsweek.com. 13 May 2017.
  57. No, Scientists Have Not Found the ‘Gay Gene’ theatlantic.com.
  58. Sabuncuoglu, Osman (30 September 2015). "High Rates of Same-Sex Attraction/Gender Nonconformity in the Offspring of Mothers with Thyroid Dysfunction During Pregnancy: Proposal of Prenatal Thyroid Model". Mental Illness 7 (2). doi:10.4081/mi.2015.5810. PMID 26605033.
  59. Mullen, Jeffrey (23 June 2016). "A Link Between Maternal Thyroid Hormone and Sexual Orientation?". Mental Illness 8 (1). doi:10.4081/mi.2016.6591. PMID 27403279.
  60. Sabuncuoglu, Osman (23 October 2017). "Towards a further understanding of prenatal thyroid theory of homosexuality: Autoimmune thyroiditis, polycystic ovary syndrome, autism and low birth weight". Mental Illness 9 (2). doi:10.4081/mi.2017.7325. PMID 29142667.
  61. "Same-sex marriage, autoimmune thyroid gland dysfunction and other autoimmune diseases in Denmark 1989-2008" (25 September 2018). European Journal of Epidemiology 29 (1): 63–71.
  62. Sabuncuoglu, Osman (30 September 2015). "High Rates of Same-Sex Attraction/Gender Nonconformity in the Offspring of Mothers with Thyroid Dysfunction During Pregnancy: Proposal of Prenatal Thyroid Model". Mental Illness 7 (2). doi:10.4081/mi.2015.5810. PMID 26605033.
  63. Mullen, Jeffrey (23 June 2016). "A Link Between Maternal Thyroid Hormone and Sexual Orientation?". Mental Illness 8 (1). doi:10.4081/mi.2016.6591. PMID 27403279.
  64. "Maternal thyroid function during pregnancy and behavioral problems in the offspring: the generation R study" (1 May 2011). Pediatric Research 69 (5 Pt 1): 454–459. doi:10.1203/PDR.0b013e3182125b0c. PMID 21471776.
  65. "Thyroid - hormone effects on steroid - hormone metabolism." (1 April 1977). Bulletin of the New York Academy of Medicine 53 (3): 241–259. PMID 266410.
  66. "Fetal exposure to prescription drugs and adult sexual orientation" (1 January 2005). Personality and Individual Differences 38 (1): 225–236. doi:10.1016/j.paid.2004.04.004.
  67. The 10 Most-Prescribed and Top-Selling Medications webmd.com.
  68. Vajaatoiminta / hypotyreoosi - Kilpirauhasliitto kilpirauhasliitto.fi.
  69. Lääkeinfo.fi - lääkevalmisteiden pakkausselosteet - THYROXIN tabletti 25 mikrog, 100 mikrog laakeinfo.fi.
  71. Nilmini Jayasenaa, Peter C. Fredericka, Iskande L.V. Larkin. Endocrine disruption in white ibises (Eudocimus albus) caused by exposure to environmentally relevant levels of methylmercury. Aquatic Toxicology Volume 105, Issues 3–4, October 2011, Pages 321-327 ,
  72. Mercury causes homosexuality in male ibises Nature.com
  73. Anders Hay-Schmidt et al. Prenatal exposure to paracetamol/acetaminophen and precursor aniline impairs masculinisation of male brain and behaviour. Reproduction, 2017; 154 (2): 145 DOI: 10.1530/REP-17-0165
  74. Simon LeVay: Queer Science: The Use and Abuse of Research into Homosexuality.. Cambridge: MIT Press, 1996. ISBN 0-262-12199-9. (englanniksi)
  75. Dan Black, Gary Gates, Seth Sanders, Lowell Taylor: Demographics of the Gay and Lesbian Population in the United States: Evidence from Available Systematic Data Sources. Demography, 2000, s. 139–154. (englanniksi)
  76. Billy, J. O. et al.: The sexual behavior of men in the United States. Family Planning Perspectives, 1993, s. 52–60. (englanniksi)
  77. Binson, Diane et al.: Prevalence and Social Distribution of Men Who Have Sex with Men: United States and Its Urban Centers. The Journal of Sex Research, 1995, s. 245–254. (englanniksi)
  78. Johnson A. M.: Sexual lifestyles and HIV risk. Nature, 1992, s. 410–412. (englanniksi)
  79. Laumann, E. O. et al.: The social organization of sexuality: Sexual practices in the United States. Chicago: {{{Julkaisija}}}, 1994. (englanniksi)
  80. Wellings, K. et al.: Sexual behavior in Britain: The national survey of sexual attitudes and lifestyles. Lontoo: Penguin Books, 1994. (englanniksi)
  81. Bogaert A. F.: The prevalence of male homosexuality: the effect of fraternal birth order and variations in family size. Journal of Theoretical Biology, 2004, s. 33–37. (englanniksi)
  82. Fay R. E. et al.: Prevalence and patterns of same-gender sexual contact among men. Science, {{{Vuosi}}}, s. 338–348. (englanniksi)
  83. Sell RL, Wells JA, Wypij D: The prevalence of homosexual behavior and attraction in the United States, the United Kingdom and France: results of national population-based samples. Archives of Sexual Behavior, 1995, s. 235–248. (englanniksi)
  84. Hope, Debra A: Contemporary Perspectives on Lesbian, Gay, and Bisexual Identities. Nebraska Symposium on Motivation, 2009. ISBN 978-0-387-09555-4. (englanniksi)
  85. McConaghy et al., 2006
  86. Teresa L. Waite: Sexual Behavior Levels Compared in Studies In Britain and France 1992. The New York Times. Viitattu 18.12.2014. (englanniksi)
  87. Gary J. Gates: How Many People are Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender? 2011. The Williams Institute. Viitattu 18.12.2014. (englanniksi)
  88. Smith, David M.; Gates, Gary J.: Gay and Lesbian Families in the United States: Same-sex Unmarried Partner Households 2001. The Urban Institute. Arkistoitu 7.1.2011. Viitattu 18.12.2014. (englanniksi)
  89. Osmo Kontula ja Elina Haavio-Mannila: ”Homoseksuaalinen identiteetti”, Suomalainen seksi, s. 250. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18672-4.
  90. Torsten Österman ja Lars Carpelan: ”Hur många?”, Föreställningar/vanföreställningar: Allmänhetens attityder till homosexualitet, s. 13. Statens folkhälsoinstitut, 2002. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.8.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  91. Elisabeth Gulløy ja Tor Morten Normann: Sexual identity and living conditions (pdf) Reports 38/2010. Elokuu 2010. Statistics Norway. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
  92. Theodore Joloza et al.: Measuring Sexual Identity: An Evaluation Report (pdf) New ONS Integrated Household Survey: Experimental Statistics. 31.3.2011. Office for National Statistics. Arkistoitu 28.7.2011. Viitattu 15.8.2011.
  93. Gary J. Gates: How many people are lesbian, gay, bisexual, and transgender (pdf) Huhtikuu 2011. The Williams Institute, UCLA School of Law. Arkistoitu 7.8.2011. Viitattu 15.8.2011.
  94. Canadian Community Health Survey 15.6.2004. Statistics Canada. Viitattu 15.8.2011.
  95. Sex in Australia: a guide for readers 2003. Australian Research Centre in Sex, Health and Society. Viitattu 6.4.2014. (englanniksi)
  96. Sex in Australia: sexual identity, sexual attraction and sexual experience among a representative sample of adults 2003. Australian Research Centre in Sex, Health and Society. Viitattu 6.4.2014. (englanniksi)
  97. Robert Aldrich : Gay Life and Culture, a world history (Thames & Hudson 2006), s. 201
  98. Espanja hyväksyi homoliitot ja pikaerot 30.6.2005. MTV3. Viitattu 23.7.2010. [vanhentunut linkki]
  99. Cross-National Public Opinion about Homosexuality: Examining Attitudes across the Globe, s. 3–7. University of California Press, 2017.
  100. The Global Divide on Homosexuality 4.6.2013. Pew Research Center: Pew Research Center’s Global Attitudes Project. Viitattu 21.7.2013.
  101. NCBI
  102. Eurobarometri: Syrjintä EU:ssa 2015 Euroopan komissio. Viitattu 4.10.2015.
  103. Lehto, Juhani E. & Kovero, Camilla: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana, s. 273, 277. Helsinki: Lilith, 2010. ISBN 978-951-98810-4-1.
  104. Nissinen, Martti: Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-194-5.
  105. 3. Moos 20:13
  106. 3. Moos 20:9
  107. Robinson, B. A.: Homosexuality in the Qur'an and Hadith; Differences between the Qur'an and Bible; Penalties for homosexual activity 31.12.2005. Ontario Consultants on Religious Tolerance. Arkistoitu 17.3.2017. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
  108. Robert Aldrich Rakkaus samaan sukupuoleen, Multikustannus 2006, s. 167
  109. Michel Foucault 1978, s. 43
  110. Suomi, Homona ja lesbona Euroopassa: Euroopan maat, Sappho.net (luettu 19.9.2010)
  111. Marriage of Same-Sex Couples – 2006 Position Statement Canadian Psychological Association (PDF) cpa.ca. Arkistoitu 13 lokakuu 2012. Viitattu 2 September 2012.
  112. Elizabeth Short, Damien W. Riggs, Amaryll Perlesz, Rhonda Brown, Graeme Kane: Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender (LGBT) Parented Families – A Literature Review prepared for The Australian Psychological Society (PDF) psychology.org.au. Arkistoitu 15 joulukuu 2017. Viitattu 5 November 2010.
  113. Brief of the American Psychological Association, The California Psychological Association, The American Psychiatric Association, and the American Association for Marriage and Family Therapy as Amici Curiae in support of plaintiff-appellees (PDF) ca9.uscourts.gov. Viitattu 21 December 2010.
  114. "The effects of marriage, civil union, and domestic partnership laws on the health and well-being of children" (July 2006). Pediatrics 118 (1): 349–64. doi:10.1542/peds.2006-1279. PMID 16818585.
  115. Herek GM (September 2006). "Legal recognition of same-sex relationships in the United States: a social science perspective". The American Psychologist 61 (6): 607–21. doi:10.1037/0003-066X.61.6.607. PMID 16953748. (Arkistoitu – Internet Archive)
  116. "How Does the Gender of Parents Matter" . Journal of Marriage and Family 72: 3–22. doi:10.1111/j.1741-3737.2009.00678.x. Viitattu 21 December 2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
  117. Brief presented to the Legislative House of Commons Committee on Bill C38 by the Canadian Psychological Association – June 2, 2005. (PDF) cpa.ca. Arkistoitu 13 lokakuu 2012. Viitattu 2 September 2012.
  118. Against Nature? – An exhibition on animal homosexuality 10.10.2006. Oslon yliopisto, kopio Internet archivessa. Arkistoitu 8.11.2006. Viitattu 6.6.2007. (englanniksi)
  119. Sofia Virtanen: Homoseksuaalisuus eläinmaailmassa – yllättävän yleistä. Nuorten Luonto 10.2.2011. https://web.archive.org/web/20111111174437/http://www.luontoliitto.fi/nuorten_luonto/nuorten-luonto-12011/homoseksuaalisuus-elainmaailmassa-%E2%80%93-yllattavan-yleista kopio Internet archivessa
  120. Braithwaite, L. W.: Ecological studies of the black swan, III. Behaviour and social organization. Australian Wildlife Research 8 (sivut 135–146), 1981.
  121. Soili Semkina: Ympäristömyrkky tekee linnuista homoja 1.12.2010. Tekniikka & Talous. Arkistoitu 12.12.2010. Viitattu 14.12.2010.
  122. Mann, Janet: Establishing trust: Sociosexual behaviour and the development of male-male bonds among Indian Ocean bottlenose dolphin calves. Teoksessa Vasey, Paul L. & Sommer, Volker (toim.): Homosexual behaviour in animals: An evolutionary perspective. Cambridge: Cambridge University Press, 2006. ISBN 978-0-521-86446-6. (englanniksi)
  123. Smith, Dinitia: Central Park Zoo's gay penguins ignite debate 7.2.2004. San Francisco Chronicle. Viitattu 6.6.2007. (englanniksi)
  124. Smith, Dinitia: Love That Dare Not Squeak Its Name 7.2.2004. New York Times. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
  125. Myös orangeilla homosuhteita Tiede, kopio Internet archivessa. 31.12.2001. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 15.7.2009.
  126. Homoja lähes kaikissa eläinlajeissa Tiede, kopio Internet archivessa. 16.6.2009. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 15.7.2009.
  127. Oslo gay animal show draws crowds 19.10.2006. BBC News. Viitattu 6.6.2007. (englanniksi)
  128. Lång, Markus: ”Sosiobiologia koettelee tieteellisyyden rajoja”, Valitetut teokset: Esseitä ja arvosteluja 1991–2011, s. 211–212. Helsinki: Books on Demand, 2014. ISBN 978-952-286-837-4.
  129. Esimerkiksi Freud, Sigmund: ”Psykoanalyysin suuntaviivoja”, Kirjoituksia psykoanalyysin teoriasta ja käytännöstä 1895–1938, s. 173. Suomentanut Markus Lång. Helsinki: Books on Demand, 2013. ISBN 978-952-286-796-4.
  130. Nuttin, Jozef M., Fieandt, Kai von: ”Persoonallisuus”, Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 5154. Osa 7. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05468-6.
  131. "Depression and Suicidality in Gay Men: Implications for Health Care Providers" (19 January 2017). American Journal of Men's Health 11 (4): 910–919. doi:10.1177/1557988316685492. PMID 28103765.
  132. Why Are Suicide Rates Higher Among LGBTQ Youth? psychologytoday.com.
  133. Study Links Social Environment to High Attempted Suicide Rates Among Gay Youth - Columbia University Mailman School of Public Health mailman.columbia.edu.
  134. [vanhentunut linkki]
  135. Gays Are Seven Times More Likely to Take Illegal Drugs medicaldaily.com. 24 September 2012.

    Kirjallisuutta
    • Aldrich, Robert (toim.): Rakkaus samaan sukupuoleen: Homoseksuaalisuuden historia. (Gay Life and Culture: A World History, 2006.) Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Helsinki: Multikustannus, 2006. ISBN 952-468-103-X.
    • Eschebach, Insa (toim.): Homophobie und Devianz: Weibliche und männliche Homosexualität im Nationalsozialismus. Berlin: Metropol Verlag, 2012. ISBN 978-3-86331-066-0. (saksaksi)
    • Hagman, Sandra: Seven Queer Brothers: Narratives of Forbidden Male Same-Sex Desires from Modernizing Finland 1894–1971. Väitöskirja. Firenze: European University Institute, 2014. Tiivistelmä verkossa. (englanniksi)
    • Hautanen, Tarja: Yksityistilaisuus: Turkulaisten homojen ja lesbojen kulttuurihistoriaa. Helsinki: Seksuaalinen tasavertaisuus ry, 2005. ISBN 952-9862-17-2.
    • Jokinen, Juha Veli (toim.): Homo! Lesbo! Tositarinoita 2000-luvun Suomesta. Helsinki–Jyväskylä: Minerva, 2009. ISBN 978-952-492-201-2.
    • Juvonen, Tuula: Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Väitöskirja: Tampereen yliopisto. Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-109-7.
    • Juvonen, Tuula: Kaapista kaapin päälle: Homoseksuaaliset ihmiset ja heidän oikeutensa edustuksellisessa politiikassa. Tampere: Vastapaino, 2015. ISBN 978-951-768-449-1.
    • Kellomäki, Ani ym. (toim.): Kaikki muuttuu paremmaksi. Kirkkonummi: Paasilinna, 2010. ISBN 978-952-5856-29-3.
    • Koivisto, Nelli (toim.): Lupa kuulua – lupa näkyä: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt liikunnassa ja urheilussa. Helsinki: Suomen liikunta ja urheilu, 2005. ISBN 952-5062-65-1.
    • Lehto, Juhani E. & Kovero, Camilla: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Helsinki: Lilith, 2010. ISBN 978-951-98810-4-1.
    • Lehtonen, Jukka – Mustola, Kati (toim.): ”Eihän heterotkaan kerro...”: Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. Helsinki: Työministeriö, 2004. ISBN 951-735-603-X.
    • Löfström, Jan (toim.): Scandinavian homosexualities: Essays on Gay and Lesbian Studies. Binghamton: Harrington Park Press, 1998. ISBN 1-56023-111-4. (englanniksi)
    • Miettinen, Jukka O. (toim.): Miesten kesken: Miesten välinen rakkaus maailmankirjallisuuden valossa. Helsingissä: Otava, 1993. ISBN 951-1-12268-1.
    • Parkkinen, Marja-Leena (toim.): Ulos kaapista: Tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-096-X.
    • Puonti, Ari: Suhteesta siunaukseen – Homoseksuaalisuus, terapeuttinen sielunhoito ja Raamattu. Kustannus Oy Uusi Tie, 2010. ISBN 978-951-619-523-3.
    • Sievers, Kai & Stålström, Olli (toim.): Rakkauden monet kasvot: Homoseksuaalisesta rakkaudesta, ihmisoikeuksista ja vapautumisesta. Espoo: Weilin+Göös, 1984. ISBN 951-35-2679-8.
    • Stålström, Olli: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Väitöskirja: Kuopion yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-716-1.
    • Terry, Jennifer: An American Obsession: Science, Medicine, and Homosexuality in Modern Society. Chicago: The University of Chicago Press, 1999. ISBN 0-226-79366-4. (englanniksi)
    • Vilkka, Hanna: Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus, 2010. ISBN 978-952-451-462-0.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.