Holokaustin kiistäminen

Zyklon B -kannujen etikettejä.

Holokaustin kiistävien tai sitä vähättelevien väitteitä:

• Kansallissosialisteilla ei ollut konkreettista suunnitelmaa juutalaisten ja romanien tuhoamista varten. Juutalaiset oli tarkoitus siirtää pois Saksan hallitsemilta alueilta. Alkuperäisiin suunnitelmiin kuului juutalaisten siirtäminen Madagaskarille tai Siperiaan.
• Kansallissosialistit ja heidän liittolaisensa eivät surmanneet kuutta miljoonaa juutalaista. Juutalaisten väitetään kuolleen leireillä pääasiassa sairauksiin sekä nälkiintymiseen. Joskus heitä myös teloitettiin ampumalla ja hirttämällä.[3] Tuhojen selittäminen merkittävästi vähäisemmäksi katsotaan myös holokaustin kiistämiseksi. Holokaustin kiistäjien mukaan sodanajan pakkotyöläisiä kuoli 300 000–2 000 000.
• Väitetysti massamurhaamiseen tarkoitettua välineistöä kuten kaasukammioita ei käytetty juutalaisten tappamiseen keskitysleireillä vaan vaatteiden puhdistamiseen luteista. Krematorioiden tarkoituksena oli taas hävittää sairauksiin kuolleiden ruumiita tautien leviämisen ehkäisemiseksi.
• Ei ole löydetty riittävää määrää haudattuja ihmisten ruumiita, hampaita tai muita luunpalasia.[4] [5][6]
• Väitettyjen miljoonien ihmisruumiiden hävitys polttamalla olisi ollut teknisesti mahdoton tehtävä vaaditussa ajassa ja olosuhteissa. [7]
• Tuhkaus olisi tehokkaimmallakin tavalla kuluttanut vähintään 14 kg koksia ihmisruumista kohden. Polttoaineen kokonaiskulutus olisi käynyt liian kalliiksi polttoainepulasta kärsineelle Saksan sotataloudelle.[8]
• Juutalaisten lukumäärät maailmassa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan eivät sovi yhteen holokaustissa kuolleiden lukumäärän kanssa.[9]

Edellä mainittujen asioiden lisäksi holokaustin kiistämiseen liittyy usein näkemys, jonka mukaan nykyisin vallitseva käsitys tapahtumien kulusta on seurausta juutalaisten salaliitosta, jonka tarkoituksena on edistää sionismin asiaa maailmassa. Tämän vuoksi holokaustin kiistämisen katsotaan olevan juutalaisvastaista eli antisemitismiä.

Holokaustin kiistäminen on yleistä muslimimaailmassa. Juutalaisvastaisia näkemyksiä on luonut varsinkin juutalaisen Israelin valtion ja palestiinalaisten välinen vuosia jatkunut väkivaltainen konflikti. Holokausti väitetään keksityn tekosyyksi Israelin valtion perustamiselle ja sitä väitetään edelleen käytettävän Israelin politiikan tukemiseen. Toisaalta monet muslimit ajattelevat, että vaikka holokausti olisikin oikeasti tapahtunut, se ei silti olisi oikeuttanut juutalaisia perustamaan valtiota palestiinalaisten maille ja ottamaan haltuunsa Jerusalemia, yhtä islamin pyhimmistä kaupungeista. Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on antanut lausuntoja, joissa hän edustaa kumpaakin näistä näkökannoista. Ahmadinejadin lausunnot ovat herättäneet suurta närkästystä länsimaissa.

Fatah-järjestön johtaja Mahmud Abbas sanoo sionistien tavoitteena olevan pitää yllä käsitystä kuudesta miljoonasta holokaustin juutalaisuhrista, jotta he voisivat saada solidaarisuutta ja yleisen mielipiteen puolelleen tukemaan sionistisia tavoitteita. Hänen mukaansa ”monet tutkijat” ovat päätyneet tuloksiin, että vain joitakin satoja tuhansia juutalaisia kuoli.[10] Eräässä haastattelussa hän on kuitenkin kieltänyt ehdottomasti olevansa holokaustin kiistäjä, koska hän kuitenkin tunnustaa vähintään satojen tuhansien kuolleen. Hän ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ota kantaa siihen, kuoliko satoja tuhansia vai miljoonia juutalaisia.[11][12] Toisaalta monet Hamas-järjestössä kiistävät holokaustin kokonaan.[13]

Lähi-idän muslimimaiden eräät poliittiset johtajat, kuten Syyrian, Iranin hallituksen jäsenet kuten myös palestiinalaisen Hamas-järjestön jäsenet ovat julkaisseet holokaustin kiistäviä lausuntoja.[14] Holokaustin kiistämistä ovat jatkuvasti tukeneet useat arabijohtajat useiden tiedotusvälineiden kautta Lähi-idässä.[15] 2002 Arabiliitto järjesti holokaustin kiistämiseen keskittyneen symposiumin Abu Dhabissa, Arabiemiraateissa.[16]

Holokaustin kiistävien tutkimusmenetelmiä on arvosteltu tarkoitushakuisuudesta ja piittaamattomuudesta silminnäkijöiden lausuntojen todistusarvoon.

Miltei kaikki valtavirran historiantutkijat vastustavat holokaustin kiistävää näkemystä. Sen on nähty ”perustuvan hyväksyttyjen historiantutkimuksen standardien sijasta vihaan”[17] ja olevan ”näennäistiedettä, joka hylkää koko historiallisen todistusaineiston luoman perustan”.[18]

Holokaustin kiistäminen on suoraan tai epäsuorasti kielletty kahdessatoista itsenäisessä valtiossa: Belgiassa, Israelissa, Itävallassa, Liechtensteinissa, Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Saksassa, Sveitsissä ja Tšekissä. Slovakiassa se oli kiellettyä vuosina 2001–2005. Myös Espanja dekriminalisoi holokaustin kiistämisen lokakuussa 2007. Alankomaat, Ruotsi, Tanska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat hylänneet ehdotukset holokaustin kiistämisen kieltävistä laeista.

Monissa maissa lait koskevat laajemmassa mittakaavassa julkista herjausta tai kansanryhmää vastaan kiihottamista, kuten Kanadassa ja Britanniassa. Euroopan komission tietoverkkorikoksia koskevan sopimuksen lisäpöytäkirjassa vuodelta 2003 kielletään kansanmurhan tai rikosten ihmisyyttä vastaan kiistäminen, törkeä vähättely, hyväksyntä tai puolustelu automaattista tietojenkäsittelyä apuna käyttäen.

Monet holokaustin kyseenalaistajat puolustelevat toimintaansa sananvapaudella ja katsovat holokaustin kiistämisen kieltävien lakien rajoittavan sitä. Euroopan komissio, ihmisoikeustuomioistuin ja YK:n ihmisoikeuskomitea ovat torjuneet argumentit, joiden mukaan holokaustin kiistämisen kieltäminen lailla on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen kanssa.

Vuonna 2019 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) hylkäsi saksalaisen poliitikon Udo Pastörsin valituksen tuomiosta, jonka hän oli saanut holokaustin kieltämisestä. Saksan kansallisdemokraattista puoluetta johtava Pastör oli pitänyt vuonna 2010 puheen, jossa hän oli kyseenalaistanut holokaustin. EIT linjasi päätöksessään Pastörin lausuntojen olleen "ihmisoikeussopimuksen arvojen vastaisia eivätkä ne täten ansaitse sopimuksen takaamaa suojaa ilmaisunvapauden varjolla".[19]

• Denialismi
• Harun Yahya
• Robert Faurisson
• Tiit Madisson

• Zundel, n:ro 2 S.C.R. 731. (englanniksi)