Hjalmar V. Pohjanheimo

Hjalmar Viktor Pohjanheimo, sukunimi vuoteen 1888 Sikanen ja vuoteen 1907 Saarinen (22. joulukuuta 1867 Jyväskylä – 20. elokuuta 1936 Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen elokuvatuottaja, joka tuotti useita elokuvia vuosien 1913–1921 välillä. Hän omisti myös elokuvateattereita ja harjoitti elokuvien maahantuontia ja vuokrausta.

Hjalmar V. Pohjanheimo

Puutavara-alan liikemiehenä ja sahamestarina uransa aloittanut Pohjanheimo siirtyi elokuva-alalle vuonna 1910 muutettuaan perheineen Helsinkiin. Hän omisti 1910-luvulla Lyyra-elokuvateatteriketjun ja hänellä oli myös 1911 perustettu Lyyra Filmi -niminen elokuvien tuotantoyhtiö. Pohjanheimon Lyyra-yhtiöllä oli useita elokuvateattereita ympäri Suomea, jotka kaikki olivat Lyyra-nimisiä, ja ne oli erotettu toisistaan roomalaisilla numeroilla. Yksi niistä toimi Helsingin Yrjönkadulla samalla tontilla, jossa myöhemmin oli elokuvateatteri Edison.

Pohjanheimo osti vuonna 1911 kuvatun Sylvi-näytelmäelokuvan 4 500 markalla sen tekijäkolmikolta Teuvo Purolta, Teppo Raikkaalta ja Frans Engströmiltä. Elokuvan ensi-ilta oli Viipurin Lyyra-teatterissa 24. helmikuuta 1913, ja sitä esitettiin saman vuoden aikana teattereissa ympäri Suomea. Elokuvan hyvä katsojamenestys sai Pohjanheimon aloittamaan myös itse elokuvien tuottamisen. Teatteriohjaaja ja -näyttelijä Kaarle Halme ohjasi Lyyra Filmille vuosina 1913–1914 neljä näytelmäelokuvaa (Nuori luotsi, Verettömät, Kesä, Vieraalla maaperällä), joiden teossa oli mukana myös Halmeen johtama teatteriseurue. Muut elokuvansa, jotka olivat lähinnä kevyitä farsseja, Pohjanheimo teki poikiensa Adolf Pohjanheimon (1888–1958), Hilarius Pohjanheimon (1892–1932), Asser Pohjanheimon (1893–1937) ja Birger Pohjanheimon (1895–1936) kanssa. Kaikkiaan Pohjanheimo tuotti autonomian ajan kotimaisista 25 näytelmäelokuvasta peräti 15. Pohjanheimo aloitti 1914 ensimmäisten suomalaisten uutiskatsausfilmien tuottamisen nimellä Lyyran Viikkolehti.

Pohjanheimo siirtyi pois elokuva-alalta vuonna 1922, jolloin hän myi jäljellä olleet teatterinsa. Hän omisti Kyyhkylän kartanon Mikkelin maalaiskunnassa ja sen jälkeen hänellä oli vuosina 1922-1930 Numlahden kartano Nurmijärvellä. Pohjanheimo menetti omaisuutensa 1930-luvun pulavuosina ja viimeiset vuotensa hän toimi halkokauppiaana Helsingin maalaiskunnan Tapanilassa. Hän kuoli varattomana vuonna 1936.