Hjalmar Göös

Karl Hjalmar Göös (19. elokuuta 1868 Jyväskylä – 11. joulukuuta 1939 Janakkala) oli suomalainen filosofian tohtori, pääkonsuli ja maanviljelijä.[1][2]

Göösin vanhemmat olivat lehtori Karl Gustaf Göös ja Fanny John. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta 1888 ja valmistui agronomiksi 1895, filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1910 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1913.[1][2]

Göös oli aluksi opettajana Kurkijoen maanviljelyskoulussa 1902–1903 ja Mustialassa 1903–1904. Hän toimi Jokkis Gods Ab:n johtajana 1904–1908, Laborin II johtajana 1908–1910. Ab Ferrarian toimitusjohtajana 1910–1916, A. Ahlström Oy:n Varkauden tehtaiden johtajana 1916–1917, Elintarvehallituksen osastonjohtajana 1917–1918 ja Oy Rautakonttorin johtajana 1918–1919. Göös oli vuonna 1919 suomalaisten vapaaehtoisjoukkojen pääintendenttinä Virossa. Suomen itsenäistymisen jälkeen hän siirtyi vuonna 1919 ulkoasianhallinnon palvelukseen ja toimi konsulina Virossa 1919–1920, lähetystösihteerinä Berliinissä 1921–1923 sekä pääkonsulina Berliinissä 1923–1924 ja Hampurissa 1925–1933. Hän sai ensimmäisenä Suomessa pääkonsulin arvonimen 1921. Göös toimi maanviljelijänä Janakkalassa. Hän perusti vuonna 1923 perinnöksi saamilleen maille Klemolan kartanon kun Göösin isän omistama Irjalan kartano jaettiin perillisten kesken. Göös suunnitteli itse kaikki Klemolan kartanon rakennukset. Kartanon päärakennus paloi vuonna 1942. Kartanossa toimii nykyään juhla- ja kokouspaikka Willa Göös. [1][2][3]

Hjalmar Göös oli naimisissa vuodesta 1897 Sigrid Alfthanin kanssa ja toisen kerran vuodesta 1919 Edit Elisabeth Koistisen kanssa.[1]