Hjälmaren

Hjälmaren on itä-länsi- suunnassa 65 kilometriä pitkä ja 20 kilometriä leveä. Järvi on keskeltä leveämpi kuin sen itä ja länsipäässä. Sen pinta-alaksi on laskettu keskimääräinen arvo 484 neliökilometriä (km²), jonka pinta-ala riippuu loivien rantojensa takia voimakkaasti vedenkorkeudesta. Järvi sijaitsee verrattain matalassa painaumassa ja järven keskisyvyys onkin vain noin kuusi metriä. Järven syvimmässä kohdassa on noin 18 metriä syvää, vaikka myös arvoa 22 metriä käytetään joskus. Järven tilavuus 2,975 kuutiokilometriä riippuu myös suuresti sen vedenkorkeudesta. Usein ilmoitetaankin pyöristetty arvo 3,0 kuutiokilometriä (km³).[2][9]

Hjälmaren jakautuu neljäksi järvialtaaksi, joita erottavat toisistaan pohjois-etelä-suuntaiset harjujaksot ja Björkönin saari. Sen itäpäässä sijaitsee Östra Hjälmaren, jonka järvenselkä on 13 kilometriä pitkä ja länsipäästään neljä kilometriä leveä. Sen erottaa pääaltaasta Myskarenin saari ja Sundholmenin niemi. Vesi virtaa pääasiassa Hjälmaresundin ja hieman myös Slemmavikenin salmen läpi itään päin. Järven länsipäässä sijaitsee Hemfjärden, joka jää Äsönin taakse suojaan. Vesi pääsee virtaamaan Norra ja Södra Ässundetin läpi itään päin. Hemfjärdenin mitat ovat 9 ja 5 kilometriä. Pääaltaassa on vielä järvenselkä Mellanfjärden, joka alkaa Äsönistä ja päättyy Björköniin. Björkönin eri puolilla sijaitsevat Norra ja Södra Björksundet. Järvenselän mitat ovat 8 ja 7 kilometriä. Sekä Hemfjärden että Mellanfjärden ovat matalia järvenosia. Järven pääallasta kutsutaan Storhjälmareniksi ja sen pituus on noin 32 kilometriä. Myös Storhjälmarenista voidaan erottaa etelässä Södra Hjälmaren, jonka rajana on Vinön ja Tåkenönin kautta juokseva monilukuinen saariketju.[2][9][6]

Järven saaria luetellessa tulee määrittää pienin laskettavan saaren pinta-ala. Hjälmarenissa on 2000-luvun laskennan mukaan 1 283 saarta, mutta saarien luokittelussa käytettyä pinta-alan alarajaa ei ole tiedossa. Hjälmarenin saariluku on kuitenkin verrannollinen muiden ruotsalaisten järvien saarilukuun. Suuria saaria on vain muutama, mutta ne sijaitsevat järvellä varsin näkyvästi. Vinönin saari on suurin järven saarista. Saaresta on puolet viljeltyä ja siellä sijaitsee runsaasti eri talouksia. Saarelle tulee lauttayhteys viiden kilometrin päästä Hampetorpista. Vinön kuuluu saariketjuun, joka sijaitsee itärannassa Edetin niemen ja lännessä Torsnäsetin välissä. Vinöin pohjoispuolella järvenselkän keskellä sijaitsee Valen. Sekin on viljelty saari, jossa isännöivät vain muutama maatila. Björkön autio saari suojaa Mellanfjärdeniä Storhjälmarenin järvenselän tuulilta. Se sijaitsee lahdensuulla poikittain Göksholmin niemen pohjoispuolella. Mellanfjärdenin länsipuolella sijaitsee Äsön, joka suojaa Hemfjärdeniä sen itätuulilta. Saari on asuttu ja sinne tulee tie Södra Ässindetin yli. Muita suuria saaria ovat Tåkenön, Väsboön, Mesaren, Inre Fåran, Foren, Grundholmarna, Värhulta ö ja Myrskaren.[2]

Erään vanhemman saarilaskennan mukaan on järven saaret jaettu aloittain luokkiin seuraavasti: suuri saari (yli 100 hehtaaria (ha)), saari (1–100 ha), luoto (1 aari–1 ha) ja kari (alle 1 aari). Saaret on laskettu käsin mittaamalla ne kartasta, jonka mittakaava on ollut 1:10 000. Laskennan tuloksena saatiin 4 suurta ja 95 pienempää saarta, joiden pinta-alat ylittivät yhden hehtaarin. Luotoja oli 963, joista 191 saaren pinta-alat ylittivät 25 aaria ja lopput 772 saarta olivat näitä pienempiä. Kareja laskettiin olevan 14 546. Pinta-alaltaan vähintään aarin suuruisten luotojen ja saarien yhteismääräksi tulee näin 1 064. Saarien, luotojen ja karien yhteenlaskettu pinta-ala oli laskennassa 15,11 km². Niiden yhteispinta-ala jakautui seuraavasti: neljä suurta saarta 9,03 km², pienemmät saaret 4,51 km², luodot 1,21 km² ja karit 0,36 km².[6]

• 
  Ranta Örebrossa
• 
  Örebron suojelualuetta
• 
  Skävesundin pohjoisrantaa
• 
  Ranta Nannbergassa
• 
  Tåkenön
• 
  Lautta, joka liikennöi Vinöniin

Viime jääkauden loppuvaiheessa on Fennoskandian mannerjäätikön reuna sijainnut Hjälmarenin seudulla noin 10 000 vuotta sitten. Järviallas on aluksi jäänyt Itämeren peittämäksi, jolloin se on sijainnut leveässä Itämerelle aukeavassa lahdessa. Kun viereinen Vättern kuroutui irti lahdesta omaksi järvekseen, jäi Hjälmaren vielä lahden pohjukkaan. Hjälmarenin vuoro kuroutua irti Itämerestä oli noin 4 500 vuotta sitten.[6][10]

Mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyi useita harjujaksoja, jonka ytimen muodostavat kivi- ja hiekka-ainekset. Suuri harjujakso Glanshammaråsen, eli myös Pålbodaåsen, ylittää järven pohjois-etelä- suuntaisesti Äsönin kautta. Muutamat saaret ovat järvenpohjasta vedenpinnalle kurkottavien harjujaksojen näkyviä osia. Lungeråsen, eli Vinåkersåsen, on tällainen. Sen muodostamia saaria ovat Lungers uddenin (niemi) edustalla sijaitsevat Gåvören ja Lingersbådan, järvenselällä Grundholmarna, Stallgården ja Vinön sekä etelässä Inre Fåran, Yttre Fåran ja Rönnberget. Järvenselän ylittää harjujakso, joka alkaa pohjoisrannassa Ålhammars uddesta, jatkuu saarina Grundudden ja Bredgrundet, niemenä Edet ja saaren Djurholmen. Muihin harjujaksoihin liittyvät Fittjehuvudin niemi idempänä Sundholmenin niemi ja Myrskarenin saari Hjälmaresundissa.[6]

Hjälmaren ja Mälaren haluttiin yhdistää toisiinsa kanavalla, jonka kautta vesiliikenne voisi kulkea. Ensimmäinen yritys oli vuonna 1596 aloitettu ja vuonna 1610 valmistuneella Kaarle-herttuan kanava. Se hyödynsi Eskistunaånin vesiuomaa, jota kontroloitiin suluilla ja lisäuomilla. Sen huoltoon ei kuitenkaan saatu rahaa ja kanava rapistui käyttökelvottomaksi jo 1650-luvulla. Sen rinnalle alettiin jo 1623 rakentamaan Hjälmarenin kanavaa, joka valmistui 1639. Se oli Kustaa II Aadolfin hanke. Tämä kanava yhdisti Hjälmarenin ensin Arbogaåniin, josta vesireitti jatkui Mälareniin. Kaikki kunnostustyö kohdistettiin vain Hjälmarenin kanavaan joka toimiikin vielä edelleen. Kanavan kaupallinen liikenne säilyi vilkkaana 1940-luvulle asti, mutta liikenteen loputtua kasvoi vapaa-ajanveneilyn merkitys.[9][lower-alpha 1][lower-alpha 2]

Järvelle toteutettu järvenlasku suunniteltiin huolella ja se toteutettiin vaiheittain. Vuonna 1882 laskettiin Hjälmarenin vedenpintaa 1,2 metriä ja vuonna 1886 vielä 0,7 metriä lisää. Kokonaislaskuksi tuli 1,9 metriä.[6] Toisessa lähteessä kerrotaan, että järvenlasku toteutettiin vuosina 1878–1888 ja että kokonaislasku oli 1,3 metriä ja tulvien osalta kokonaislu oli 1,8 metriä. Järven nykyinen keskisyvyys on 6,1 metriä.[1]

Vedenpintaa laskettiin varovaisesti niin, ettei siitä syntynyt haittaa Mälarenin rannoilla. Järvenlaskua hallittiin Hyndevadiin rakennetulla padolla, jolla voitiin tarvittaessa säädellä vedenkorkeutta. Ennen järvenlaskua oli järven pinta-ala noin 667 neliökilometriä. Järvenlaskussa paljastui järvenpohjaa noin 180–190 neliökilometriä eli 18 000–19 000 hehtaaria.[1]

Järven tulviminen ei järvenlaskusta huolimatta loppunut. Eniten kärsivät Täleånon jokilaakson alavat pellot. Tulvien haitta-aikojen vähentämiseksi Täljeånin uomaan levennettiin ja suoristettiin. Joen tätä alajuoksun osaa kutsutaan Kvismaren kanavaksi. Lisäksi jokilaakson pellot ympäröitiin maapadoilla, jotta peltomaa selviäisi kevättulvista kuivana. Myös Hjälmarenin pohjoisrannoilla Frösshammarsvikenin alavat pellot ja Sticksjön pellot on suojattu valleilla.[2][9]

• 
  "Mutakone", jolla laskettiin Hjälmarenin vedenpintaa
• 
  Järvenlaskun vanhaa rantaa

Koko vesistön valuma-alueen pinta-ala on 22 650 km² [14], mutta Eskilstunaånin valuma-alueen pinta-alaa 4 180 km² ja Hjälmarenin 3 800 km², jotka ovat 18 % ja 17 % koko vesistöalueen pinta-alasta. Tämä vaikuttaa osaltaan myös vesireitistön virtaamien jakaumaan, koska Norrströmin keskivirtaama (MQ) on 165 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja Eskistunaånilla se on vain 29 m³/s sekä Hjälmaren kanavalla noin 2 m³/s. Mälareniin tulevasta vedestä yksi viidesosa on peräisin Eskilstunaånin kautta tulevilta alueilta ja neljä viidesosaa suoraan Mälareniin laskevista joista.[1][4][15]

Oheisessa taulukossa on Hjälmareniin laskevien jokien ja purojen tietoja. Niistä Svartån on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan suurin joki ja se on valittu kuuluvaksi pääuomaan. Taulukon tietojen lähteet on lueteltu taulukon alle ja niihin viitataan jokikohtaisesti oikeanpuoleisessa sarakkeessa.

Lähteet: 1 = [16], 2 = [15], 3 = ruotsinkielinen Wikipedia