Historia (kaunokirjallisuus)

Historia (history) oli varhaismodernissa englannissa käytetty kaunokirjallisuuden genremääritelmä. Sillä kuvattiin sellaista proosamuotoista fiktiota, joka sijoittui menneeseen aikaan ja joka väitti kuvaavansa tarkasti ja luotettavasti todellisia tapahtumia.[1]

The History of Sir Charles Grandison. Samuel Richardson, 1753.

Historia ymmärrettiin romaanista erilliseksi lajityypiksi, sillä romaanilla tarkoitettiin lähinnä aikalaisyleisölle tuttuun aikaan ja paikkaan sijoittuvaa realistista proosaa. Teoksen pituudella ei ollut väliä, eli novellimittainenkin teksti saattoi olla ”romaani”. Romaanista ja historiasta erillinen lajityyppi oli vielä romanssi, joka historian tavoin sijoittui menneisyyteen, mutta oli avoimen fantastinen ja seikkailullinen kertomus rakkaudesta ja sankarillisista urotöistä.[1]

Siinä missä romanssigenre palautui keskiajan ritariromantiikkaan, kaunokirjallinen historia vertautui tieteelliseen historiankirjoitukseen ja sekoitti todellisia ja keksittyjä tapahtumia. Toden ja sepitteen rajaa hämmensi se, että aikakauden historiankirjoitus oli hyvin spekulatiivista ja tieteellinen käytäntö salli kerronnan täydentämisen tutkijan uskottaviksi katsomilla otaksumilla.[1] Lisäksi historiankirjoitukselta edellytettiin kronologisessa järjestyksessä etenevää tarinallista narratiivia ja opettavaista sisältöä.[2] Tieteellinen historiankirjoitus olikin tyylillisesti lähellä elämäkerran, muistelman ja romaanin kaltaisia genrejä.[3] Vastaavasti kaunokirjallisuuden yläkäsitettä ei vielä ollut,[4] vaan romaanikirjallisuus ymmärrettiin historiallisen elämäkerran sepitteelliseksi vastineeksi.[5]

Kaunokirjallisuuden määritteleminen historiaksi yleistyi 1700-luvulla, kun tositarinoiksi väitettyjen romaanien ja romanssien esiinmarssi oli heikentänyt elämäkertojen uskottavuutta. Käytännössä genrerajat olivat kuitenkin hyvin epämääräisiä ja määritelmiä käytettiin usein keskenään ristiriitaisissa merkityksissä.[6] Esimerkiksi Ephraim Chambersin Cyclopædia, or an Universal Dictionary of Arts and Sciences mainitsee historian eräänä merkityksenä romanssin: satumaisen mutta sisäisesti johdonmukaisen kuvauksen kirjailijan sepittämistä seikkailuista.[7] Fiktion järjestelmällinen markkinointi joko tositarinoina tai käännöksinä vanhoista käsikirjoituslöydöistä hämärsi toden ja tarun rajaa entisestään. Myöskään tiede ja retoriikka eivät vielä olleet eriytyneet selvästi omiksi traditioikseen.[6] Vuosisadan loppuun mennessä romaanikirjallisuuden ja historiankirjoituksen erot olivat kuitenkin muodostuneet jo varsin selkeiksi.[8]

Historian kaunokirjalliseksi perilliseksi muotoutui nykyaikainen historiallinen romaani. Toisin kuin ”historia”, historiallinen romaani ei pelkästään sijoitu menneeseen vaan sen kuvaamat fiktiiviset tapahtumat nivoutuvat elimellisesti todellisen historian käännekohtiin. Tällaisen kirjallisuuden ajatellaan yleensä syntyneen vasta Ranskan suuren vallankumouksen (1789–1799) jälkeen, jolloin ymmärrettiin, että menneisyys ei ole pelkästään staattinen miljöö vaan maailma voi muuttua nopeasti ja radikaalisti.[9]

Katso myös

Lähteet
  • Chambers, Ephraim: ”History”, Cyclopædia, or, An universal dictionary of arts and sciences : containing the definitions of the terms, and accounts of the things signify'd thereby, in the several arts, both liberal and mechanical, and the several sciences, human and divine : the figures, kinds, properties, productions, preparations, and uses, of things natural and artificial : the rise, progress, and state of things ecclesiastical, civil, military, and commercial : with the several systems, sects, opinions, &c : among philosophers, divines, mathematicians, physicians, antiquaries, criticks, &c : the whole intended as a course of antient and modern learning, s. 252. Lontoo: James and John Kanpton, John Darby, Daniel Midwinter, Arthur Bettesworth, John Senes, Robert Gosling, John Pemberton, William and John Innys, John Osborn and Tho. Longman, Charles Rivington, John Hooke, Ranew Robinson, Francis Clay, Aaron Ward, Edward Symon, Daniel Browne, Andrew Johnson, and Thomas Osborn, 1728. University of Wisconsin-Madison Libraries Digital Collections (viitattu 23.12.2019). (englanniksi)
  • Ikonen, Teemu: 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia, eli Don Quijoten perilliset. Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-080-0.
  • Phillips, Mark Salber: Society and Sentiment: Genres of Historical Writing in Britain, 1740–1820. Princeton: Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691008677. (englanniksi)
  • Zimmerman, Everett: The Boundaries of Fiction – History & the 18th Century British Novel. Cornell University Press: Ithaca & Lontoo, 1996. ISBN 978-0801432514. (englanniksi)

Viitteet
  1. Ikonen 2010, s. 76–78, 235–242.
  2. Phillips 2000, s. 21–22, 37–44, 61; Zimmerman 1996, s. 1–7, 15–16.
  3. Phillips 2000, s. 9–12.
  4. Ikonen 2010, s. v, 25–26, 62–63, 76–78, 235–242.
  5. Zimmerman 1996, 1–7, 11, 51–55, 237–238, 241–242.
  6. Ikonen 2010, s. v, 18–19, 25–26, 62–63, 76–78, 107–109, 115–116, 235–242.
  7. Chambers 1728, s. 252.
  8. Zimmerman 1996, 15-16.
  9. Ikonen 2010, s. 85–87.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.