Hissi

Koneisto jakaantuu karkeasti neljään osaan, jotka ovat käyttömoottori, jarru, vaihde ja vetopyörä.

Hissien moottoreina käytetään sekä oikosulkumoottoreita että tasavirtamoottoreita. Kestomagneettimoottorit ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosina. Tasavirtakäyttö on yleinen nopeissa hisseissä (yli 2,0 m/s). Tasavirtamoottorilla on hissikäytössä erinomaiset nopeudensäätömahdollisuudet, mutta näiden hyväksikäyttö vaatii moottorin ohjausta syöttöjännitteen avulla. Tästä syystä kunkin moottorin virtalähteen jännitettä on voitava säätää portaattomasti täydestä arvosta nollaan ja jonkin verran sen alapuolellekin. Tavallisesti virtalähteet rakennetaan symmetrisiksi niin, että säätöalue on plusmerkkisestä täydestä jännitteestä miinusmerkkiseen vastaavaan. Tällöin moottorin pyörimissuuntaakin voidaan ohjata virtalähteen kautta. Aikaisemmin virtalähteenä käytettiin oikosulkumoottorin pyörittämää tasavirtageneraattoria, mutta generaattorin ovat nykyään korvanneet staattiset tyristorimuuttajat.

Suomessa oikosulkumoottorin käyttö hississä on varsin yleinen ratkaisu. Nostokorkeudet ovat pieniä, joten tarvetta nopeisiin hisseihin ei niinkään ole. Halvin käyttöjärjestelmä on yksinopeuksinen oikosulkumoottori ja pysäytys työjarrulla. Tämä ei kuitenkaan täytä nykypäivän laatu- ja käyttömukavuusvaatimuksia pysähtymistarkkuuden suhteen, joten tämänkaltaisia ratkaisuja käytetään hyvin vähän uusissa hisseissä. Kahden nopeuden oikosulkumoottorikäytöllä saavutetaan parempi käyttömukavuus. Käyntiinlähtö ja ajo tapahtuvat yleensä suuren nopeuden käämillä, mutta ennen lopullista pysäytystä nopeus hidastetaan moottorin pienen nopeuden käämillä sopivaan arvoon eli ryömintänopeuteen, joka on useimmiten noin 1/4 täydestä nopeudesta. Nykyisin taajuusmuuttajat ohjaavat hissin oikosulkumoottoreja. Taajuutta ja jännitettä muuttamalla saadaan hissi liikkeelle pehmeästi ja pysähtymistarkkuus saadaan tarkaksi kuormasta riippumatta.

Hissin jarru tehdään aina niin, että se sulkeutuu itsestään, kun sitä auki pitävä sähkövoima häviää, olipa syy mikä tahansa.[6] Tavallisesti jarrun avaa sähkömagneetti ja sulkee jousi. Turvallisuuden vuoksi yleensä käytetään kahta jousta, joilla saa olla yhteisinä osina enintään magneettikela ja jarrupyörä. Hissin jarru voi toimia joko työjarruna tai pidätysjarruna. Taajuusmuuttajakäytössä jarru toimii pidätysjarruna, eli se sulkeutuu vasta, kun hissi on ensin pysäytetty sähköisen jarrutuksen avulla. Tällaisen jarrun etu on jarrupintojen hitaampi kuluminen. Vanhemmissa hisseissä työjarru on varsin yleinen, joten huollon yhteydessä tarkastetaan aina jarruhihnat, jotka uusitaan tarvittaessa.

Hissikoneistossa käytetään lähes yksinomaan kierukkavaihteita, koska muita vaihdetyyppejä on vaikea saada käymään tarpeeksi värinättömästi. Nopeudesta 2,5 m/s alkaen käytetään kuitenkin yleensä kokonaan vaihteettomia koneistoja, joissa vetopyörä on suoraan hidaskäyntisen moottorin akselilla. Kestomagneettimoottoriin perustuvat koneistot ovat tyypillisesti vaihteettomia. Nykyisin vaihteelliset koneistot ovat uusissa hisseissä harvinaisia. Kestomagneettimoottoreiden parempi hyötysuhde on johtanut vaihteellisten koneistojen poistumiseen markkinoilta.

Jos köydet yksinkertaisesti johdetaan puolipyöreillä urilla varustetun vetopyörän yli, kitka ei riitä. Riittävän kitkan saavuttamiseksi käytetään seuraavanlaisia uratyyppejä:

• alileikattu ura
• kiilaura

Alileikatuilla urilla pyritään siihen, ettei tilanne muuttuisi vetopyörän kuluessa ja köyden painuessa syvemmälle uraan. Kiilauralla köyden kuluminen ei aiheuta muutosta kitkaan, mutta köysien tulee olla läpimitaltaan samankaltaisia toistensa suhteen.

Vastapainon tarkoituksena on vähentää hissin moottorin tehontarvetta ja siten myös energiankulutusta, kun moottorin ei tarvitse nostaa koko korin painoa. Vastapainon oikea mitoitus on tyypillisesti tyhjän korin paino + 50 % nimelliskuormasta. Esimerkiksi neljän hengen hissillä (320 kg) korin painon ollessa 500 kg vastapainon oikea suuruus on 660 kg. Uusissa hisseissä käytetään usein esimerkiksi 40 % nimelliskuormaa kertoimena, eli vastapaino painaa 320 kg*0,4 + 500 kg = 628 kg.[7] Tällä saadaan keskimääräinen energiankulutus hieman pienemmäksi.

Köyden rakenne määräytyy suurelta osalta vetopyörän puristavien urien aiheuttamasta rasituksesta. Hissiköysille tunnusomaista ovat esimerkiksi seuraavat piirteet:

• paksummat langat kuin esimerkiksi nosturiköysissä
• sellainen säikeen rakenne, jossa jokainen pintalanka tukee koko pituudeltaan kahteen sisemmän kerroksen lankaan.

Useimmiten 8 säikeisiä, mutta myös 6-säikeisiä köysiä käytetään. Hissiköysi ei paksujen lankojensa vuoksi kestä yhtä pieniä taivutushalkaisijoita kuin nosturiköysi. Useimmissa määräyksissä vaaditaan, että taivutushalkaisijan on oltava 40 kertaa köyden halkaisija. Hissiköyden sydän on tavallisesti orgaanista kuitua. Sydämen tehtävänä on ennen kaikkea tukea terässäikeitä niin, että köysi pysyy pyöreänä ja terässäikeiden välillä on joko pienet raot, tai ne koskettavat toisiaan melko kevyesti. Myös terässydämisiä hissiköysiä käytetään, varsinkin suurilla nostokorkeuksilla. Niiden etuna on ennen kaikkea vähäisempi joustavuus. Hissin köysien varmuuskerroin on tyypillisesti vähintään 10.[8] Se tarkoittaa siis sitä, että jos köysistä riippuva massa on esimerkiksi 1 000 kg, pitää köysien kestää vähintään 10 000 kg kuorma. Tai vastaavasti, jos hississä olisi 10 nostoköyttä, niin vaikka 9 niistä katkeaisi, jäljelle jäänyt 1 köysi jaksaa kannattaa koko kuorman.

Yleisin johdeprofiili on T-kisko, mutta varsinkin aikaisemmin on käytetty paljon myös pyöreitä tankoja. T-johteeseen on helppo kiinnittää erilaisia kuilukojeita. Johteet tulevat työmaalle viiden metrin pituisina pätkinä, joita yhteen liittämällä saavutetaan kulloinkin tarvittava mitta. Johteiden asennus valmisteluineen on tarkkaa puuhaa. Kuiluun pudotetaan luotilangat, joiden avulla lasketaan johteiden oikea paikka eri pysähtymistasojen suhteen. Kun luotilangat ovat oikealla paikalla ne kiinnitetään tukevasti, ja aloitetaan johteiden asennus sekä rihtaus. Johteiden tulee olla suorassa sekä niiden välisen etäisyyden toisistaan tulee olla koko kuilun matkan sama. Johteiden asennuksessa käytettävällä rihtaustyökalulla saadaan myös harjavastakkaisuus kohdalleen. Hissin nimellisnopeuden kasvaessa myös johteille asetettavat vaatimukset kasvavat, usein täytyykin johteet rihdata useammin kuin kerran.

Hissikorissa on yleensä kaksi pääosaa, kantava kehys ja sen sisällä oleva varsinainen kori. Kori eristetään kehikosta jousilla ja kumeilla. Näin saavutetaan koriin parempi ajomukavuus. Korit ovat nykyään materiaaliltaan metallia mutta puukorit olivat 1950-luvulle saakka varsin yleisiä. Koriin kiinnitetään korikaapelit joiden välityksellä kori on yhteydessä hissin ohjauskeskukseen.

Köysien katkeamista ei käytännöllisesti katsoen koskaan tapahdu nykyaikaisessa, huolletussa ja tarkastetussa hississä. Vapaa putoaminen muistakin syistä on hyvin epätodennäköistä. Eräitä tapauksia tiedetään sattuneen siten, että vastapainon päällä olevan taittopyörän (1/2 ripustus) akseli on leikannut kiinni ja akseli katkennut. Myös korin erittäin suuresta ylikuormituksesta saattaisi aiheutua vaaratilanne köysien alkaessa luistaa vetopyörällä. Tilanteissa joissa korin nimellisnopeus ylitetään noin 20 % tulee nopeudenrajoittimen laukaista tarrain. Tarraimia on kahta eri tyyppiä: salpa- ja luisutarrain. Edelliset pysäyttävät hissin periaatteessa hetkellisesti, joten se soveltuu ainoastaan hitaisiin hisseihin. Tyypilliseen luisutarraimeen kuuluu kumpaakin johdetta kohti luistava pihti sekä yksi tai kaksi kiilaa. Nopeudenrajoittimen köysi vetää kiilat alustavasti sisään, minkä jälkeen ne hissin liikkeestä johdosta jatkavat matkaa asetettavaan pysäyttimeen asti jännittäen samalla pihtejä. Tämän jälkeen kiilat vastakappaleineen alkavat luistaa johdetta pitkin pysäyttäen korin vähitellen. Luisutarrain on säädettävä varsin tarkasti, jotta se olisi luotettava ja vaaraton. Liian kova jarrutusvoima saattaa pysäyttää hissin vaarallisen rajusti, jos siinä on kevyt kuorma ja se kiihtyy ylinopeuteen esimerkiksi sähkövian vuoksi. Määräyksissä oleva hidastuvuuden maksimiarvo aiheuttaa sen, että tarraustilanteessa korissa olevan henkilön jalkoihin kohdistuu hänen painonsa noin 3,5-kertaisena. Tarraimet rakennetaan yleensä niin, että ne palautuvat toimintakuntoon koria nostettaessa.[9]

Hississä on ovet joko vain kuilunovissa tai lisäksi korin kulkuaukossa. Kuilunovien ja niiden lukituksen tulee lähinnä poistaa seuraavat vaarat:

• Kuiluun putoaminen
• Leikkautuminen hissin lähtiessä liikkeelle ovet auki
• Tulipalon leviäminen kerroksesta toiseen, ei tosin avoportaiden yhteydessä.

Vanhoissa asuintalojen hisseissä, jotka on rakennettu 1950-luvulla ja sitä ennen, on usein korissa veräjäovi, joka vedetään sivulle. Näiden jälkeen koreissa ei käytetty useinkaan ovia, mutta 1990-luvulta lähtien on palattu takaisin ovellisiin koreihin turvallisuuden takia.

Nykyiset turvallisuusmääräykset vaativat myös koriin omat ovet. Kääntöovellinen hissi on Suomessa varsin yleinen johtuen hitaista nopeuksista. Ennen kuin uudet määräykset tulivat voimaan niin korin ovien puuttumisesta aiheutuvia vaaratilanteita pyrittiin vähentämään mm. seuraavilla seikoilla: Kynnysrako saa olla korkeintaan 10 mm, pielirako ja oven/karmin pykältäminen 6 mm, kori varustettiin turvakynnyksellä ja yläsuojalipalla, jotka pysäyttävät hissin jos kynnykseen/lipan ja edustan väliin joutuu jotakin.

Henkilöhissin automaattiovet rakennetaan tavallisesti liukuovina. Ovikoneisto on melkein aina korin katolla ja siten rakennettu, että se käyttää korinovia, ja nämä vuorostaan ottavat mukaansa kuilunovet. Yleisin automaattiovityyppi on keskeltä aukeava kaksipuolinen liukuovi.

Hissin ulkopuolella on rakennuksen jokaisessa kerroksessa painike, jota painamalla hissin saa tulemaan kyseiseen kerrokseen. Nykyaikaisissa liiketaloissa on usein useampia hissejä vierekkäin, mutta hissit on monesti ohjelmoitu niin, että nappia painettaessa paikalle tulee kulloinkin lähimpänä oleva vapaa hissi. Useammalla hissiyhtiöllä on olemassa järjestelmiä, joissa haluttu kerros valitaan jo tuloaulassa ja järjestelmä ohjaa käyttäjän oikeaan hissiin ja kerrosta ei enää valita hississä. Suomessa tällainen järjestelmä on jokseenkin tarpeeton pienistä liikennemääristä ja matalista taloista johtuen.

Hissin sisällä on jokaista kerrosta kohti nappi, jossa on kerroksen numero ja jota painettaessa hissi menee kyseiseen kerrokseen. Jos hissin ovi on auki, se ei kuitenkaan lähde liikkeelle. Vanhemmissa hisseissä napin painamisella ei myöskään ole vaikutusta, jos hissi on jo liikkeellä, mutta monissa nykyaikaisissa hisseissä voi painaa useampien kerrosten nappeja peräkkäin, jolloin hissi pysähtyy kaikissa niitä vastaavissa kerroksissa.

Hätätilanteiden varalta hisseissä on yleensä myös pysäytys- ja hälytysnapit.

Nykyisten määräysten mukaan tarrain saa toimintakäskynsä poikkeuksitta ainoastaan nopeudenrajoittimelta. Nopeudenrajoittimet sijoitetaan yleensä konehuoneeseen. Hissin liike ja toimintakäsky tarraimelle välitetään köyden avulla. Nimellisnopeuden ylittyessä nopeudenrajoittimessa oleva sähköinen kosketin katkaisee hissin ohjauspiirin, joka pysäyttää hissin. Jos kori kuitenkin jatkaa matkaansa alaspäin tai ylöspäin (jotkut nopeudenrajoittimet toimivat myös ylöspäin mentäessä) kiihtyen, nopeudenrajoitin pysähtyy ja lukittuu paikalleen. Tämä pysäyttää kehällä oleva köyden liikkeen, joka puolestaan vetää tarraimessa kiilat ylös. Nopeudenrajoitinköyden katkeamista valvotaan kuilun alapäässä sijaitsevaan kiristyspainoon sijoitetulla koskettimella.[10]

Jotta sekä leikkautumis- että putoamisvaara saataisiin todella luotettavasti poistetuksi, täytyy aina ennen hissin liikkeelle lähtöä sähköisesti valvoa, että kaikki ovet ovat kiinni niin, että niitä ei voi käsin avata. Edellinen valvotaan hissin ovissa ns. ovikoskettimien ja jälkimmäinen lukkokoskettimien avulla. Jotta jälkimmäinen ehto saataisiin toteutettua, käytetään liikkuvaa lukkorataa, joka toimii sähkömagneetin avulla. Lukkorata sulkee lukon ennen hissin lähtöä ja vastaavasti avaa oven lukon hissin saapuessa kerrokseen. Turvallisuutta on useissa malleissa parannettu lukon salpaan yhdistetyllä laitteella, joka estää lukkokosketinpiirin sulkeutumisen, ellei salpa ole työntynyt nimenomaan ovessa olevaan koloon. Myös magneeteilla ohjattavia koskettimia käytetään estämään esimerkiksi mahdollisuutta ajaa hissiä ovet auki, koska tästä on aiheutunut tapaturmia. Automaattiovissa ei aina ole erikseen ovi- ja lukkokoskettimia, vaan molemmat toiminnot voidaan yhdistää samaan koskettimeen.

Rajakatkaisijoiden eli rajakatkaisinten tulee pysäyttää hissi päätykerroksissa, tulipa normaaleihin pysähtymislaitteisiin minkälainen vika tahansa. Seuraavanlaiset järjestelyt ovat yleisiä: Suoraan korista liikkeensä saavat vivut, joiden liike välitetään konehuoneeseen teräsnauhalla. Nopeudenrajoittimen köyteen kiinnitetyt kumiletkut tms. Nämä laukaisevat konehuoneessa olevan rajakatkaisijan. Itse rajakatkaisijan sijoitus kuiluun, jos se ei katkaise moottorin päävirtaa eikä siis tarvitse paksuja kaapeleita. Nykyisissä määräyksissä ei enää vaadita päävirtakatkaisua, joten rajakatkaisijat sijoitetaan kuiluun ja korissa oleva rata osuessa kytkimeen katkaisee turvapiirin. Poikkeuksena on ns. telahissi jonka telan päässä edellytetään aina, myös peruskorjatussa hississä, päävirtakatkaisua.

Puskurien tarkoitus on sekä suojella korin arkoja osia kuten johdinkenkiä että varata korin alle kyyristymistila. Kuilun pohjalla on toisin sanoen oltava tila, joka hätätapauksessa voi pelastaa asentajan hengen. Vanhemmista hisseistä tämä suoja-alue usein puuttuu, koska sen aikaiset määräykset eivät sitä vaatineet. Hitailla hisseillä puskurit voivat ilman suurta vaaraa olla jäykätkin. Nämä ovat materiaaliltaan yleensä teräs-, muovi- tai kumijoustimia. Suuremmilla nopeuksilla puskurit ovat aina hydraulisia, energiaa hävittäviä. Hydraulisen puskurin tulee palautua itsestään toimintakuntoon, kun hissi siirretään puskurilta pois. Puskureihin sijoitetaan myös kosketin, joka valvoo puskurin toimintaa.

Hissimääräykset vaativat, ettei hissi pysäytyslaitteen käytön jälkeen saa lähteä itsestään liikkeelle. Tämä on yleensä toteutettu koriin sijoitetulla ”seis”-napilla. Napin painamisen jälkeen normaali tilanne palautuu, kun ovi avataan tai jotain korikutsua painetaan.

Automaattiovellisissa hisseissä ei aina ole pysäytysnappia vaan ovien avausnappi, joka luonnollisesti saa toimia vain hissin ollessa kerroksessa.

Kuten jo edellä todettiin, kääntöovellinen hissi varustetaan kynnyksellä joka pysäyttää hissin liikkeen, jos kynnyksen ja seinän väliin joutuu jotain. Kynnys joustaa sisäänpäin ja siihen sijoitettu kosketin katkaisee turvapiirin. Korin katon yläreunaan voidaan myös asentaa yläsuojalevy, joka toimii kuten kynnys.

Hissi varustetaan erityyppisillä hälytyslaitteilla takaaman hissiin juuttuneen ihmisen nopean ulospääsyn. Asuintaloissa oletetaan jonkun olevan aina kotona, joten hissit varustetaan korista toimivalla hälytyskellolla. Hissit varustetaan kuitenkin nykyään useimmiten jatkohälytyksellä (Euroopassa pakollinen uusissa hisseissä). Tällaisen hissin hälytysnappia painettaessa, kellon soinnin lisäksi hälytys lähtee hälytyspalvelukeskukseen, josta soitetaan hissinhuoltajan päivystykseen. Hissinvalmistajilla on myös tarjolla hälytysjärjestelmiä, jolla korista saadaan suora puheyhteys palvelukeskukseen. Keskuksessa on tietokonejärjestelmä, joka näyttää mistä osoitteessa hälytys on annettu ja korissa olevaa henkilöä voidaan rauhoitella päivystäjän kiiruhtaessa paikalle pelastamaan asiakasta. Sähkökatkosten varalle hissiin asennetaan varavalaistus, jonka avulla näkee painaa hälytysnappia. Varavalaistus ja hälytyskello toimivat sähkökatkosten aikana akkujen avulla. Hissin ohjaustauluissa on nykyään monia turvallisuutta valvovia ominaisuuksia, kuten ajoajan valvonta, vaihevahti, kontaktoreiden valvonta, korivalon valvonta sekä moottorin kuumenemisen valvonta. Nykyään hissistandardi edellyttää että uudet henkilökuljetuksiin käytettävät hissit tulee varustaa kahdensuuntaisella puheyhteydellä.

Toiminnon ollessa käytössä hissi pysähtyy ennalta määrätyssä kerroksessa ja avaa ovet, jolloin vartija tai vastaanottovirkailija pystyy näkemään hissin käyttäjät, mikä parantaa turvallisuutta. Hissi pysähtyy kerroksessa jokaisella kerralla, kun se kulkee aulan ohi.

Ylösruuhkatilassa hissikorit palaavat itsestään sisääntulokerrokseen, jotta rakennukseen saapuvat matkustajat pääsisivät hissiin nopeammin. Ylösruuhkatilaa käytetään tavallisesti silloin, kun ihmiset saapuvat töihin aamulla sekä kun he palaavat töihin lounasajan lopussa. Hissit lähetetään alas yksi kerrallaan yleensä silloin, kun hissin kuormitus ylittää ennalta määritellyn kuorman tai hissin ovi on ollut auki tietyn ajan. Seuraavaksi saapuvan hissin suuntanuoliin voi tulla valo tai hissin näytöllä voidaan kertoa, että kyseinen hissi lähtee seuraavaksi, mikä auttaa hissien käyttäjiä hyödyntämään hissien suurimman mahdollisen kuljetuskyvyn. Osa hissiryhmistä on ohjelmoitu siten, että ainakin yksi kori palaa sisääntulokerrokseen heti vapauduttuaan. Jos rakennuksen hissien kuljetuskyky on riittämätön ja sisäänkäyntikerroksia useita, ylösruuhka voidaan ohjata yhteen sisääntulokerrokseen hissien käytön tehostamiseksi, koska useissa sisääntulokerroksissa pysähtyminen hidastaa hissien kulkua ja pienentää kuljetuskykyä.[11]

Ylösruuhkatoiminto voi kytkeytyä päälle tiettyyn kellonaikaan tai silloin, kun tietty määrä täysiä hissikoreja lähtee sisääntulokerroksesta tietyssä ajassa, tai henkilökunta voi kytkeä sen päälle käsin. Aiempaa joustavampien työaikojen vuoksi myös alas menevät matkustajat (usein noin 10 %) on huomioitava myös ylösruuhkan aikana.[11]

Alasruuhkatilassa hissiryhmän korit lähetetään katutasosta ylimpään kerrokseen, josta ne lähtevät alas pysähtyen kerroksissa, joihin rakennuksesta poistuvat matkustajat ovat ne kutsuneet. Jos hissikorit täyttyvät jo ylimmissä kerroksissa, ne ohittavat alemmat kerrokset pysähtymättä ja vastaavasti osa hisseistä lähetetään suoraan alempiin kerroksiin, jotta myös niistä tulevat matkustajat mahtuvat kyytiin. Näin hissijärjestelmä pystyy tarjoamaan mahdollisimman suuren kuljetuskyvyn rakennuksesta poistuville henkilöille. Osassa hisseistä on määritetty tietty odotusaika, jonka ylittyessä hissikorit lähetetään ensijaisesti näihin kerroksiin, minkä jälkeen hissit pysähtyvät alas mennessään myös muissa kerroksissa, kunnes korit tulevat täyteen. Alasruuhkatilaa käytetään tavallisesti lounasajan alussa ja työpäivän päättymisen aikaan. Jos työajat ovat kiinteät, alasruuhkahuippu on usein ylösruuhkaa terävämpi.[12]

Alasruuhkatoiminto voi kytkeytyä päälle tiettyyn kellonaikaan tai silloin, kun tietty määrä täysiä hissikoreja saapuu katutasoon tietyssä ajassa, tai henkilökunta voi kytkeä sen päälle käsin.

Kytkin, josta sapattitoiminto kytketään päälle ja pois.

Alueilla ja rakennuksissa, joissa on paljon juutalaisia, on usein ”sapattihissejä”. Tässä tilassa hissi pysähtyy itsestään jokaisessa kerroksessa, jolloin hissin käyttäjät voivat astua hissiin ja pois hissistä painamatta mitään painiketta. Tällöin käyttäjät, jotka haluavat noudattaa sapatin rituaaleja, eivät riko sääntöä olla käyttämättä sähkölaitteita sapattina.[13]

Sapattitoiminnon lieveilmiönä sähkönkulutus lisääntyy, koska hissit kulkevat vuoron perään ylös ja alas pysähtyen myös kerroksissa, joissa ei olisi tarpeen pysähtyä. Korkeiden rakennusten hissien on liikuttava riittävän usein, jotta mahdollisille käyttäjille ei syntyisi liian suuria viipeitä huolimatta siitä, että he eivät koske merkinantolaitteisiin ja hissit avaavat ovensa itsestään jokaisessa kerroksessa.

Joissakin rakennuksissa kaikki sapattitilassa olevat hissit eivät pysähdy kaikissa kerroksissa ajan- ja sähkönsäästön vuoksi; hissi voi pysähtyä esimerkiksi parillisissa kerroksissa ylös mennessään ja parittomissa alas mennessään.

Monissa hisseissä (Amerikassa suurimmassa osassa) on yksityiskäyttötoiminto. Se kytketään päälle yleensä avaimella joko hissin sisältä, aulan erillisestä ohjaustaulusta tai kutsutaulusta. Yksityiskäytössä oleva hissi ei ota vastaan tasokutsuja. Hissiryhmissä ryhmäohjaimet ohjaavat tasokutsut ryhmän muille hisseille silloin, kun yksityiskäyttöhissi ei ota vastaan kutsuja. Usein yksityiskäytössä oleva hissi seisoo kerroksessa ovi auki kunnes kerros valitaan ja ovensulkupainiketta pidetään pohjassa, mitä kutsutaan usein lastaustoiminnoksi. Yksityiskäyttö on hyödyllinen kuljetettaessa suuria tavaramääriä tai ihmisryhmiä tiettyjen kerrosten välillä.

Huoltoajon tarkoituksena on mahdollistaa hissityöntekijöiden pääsy kuiluun ja hissikorin katolle tarkastusta ja huoltotoimia varten. Amerikassa se aktivoidaan korin painiketaulusta avaimella, jonka reikä on merkitty tekstillä ”Inspection”, ”Car Top”, ”Access Enable” tai ”HWENAB”. Tällöin hissi pysähtyy, kutsut perutaan, painikkeet poistetaan käytöstä ja hissiryhmän kutsut ohjataan ryhmän muille hisseille. Hissiä voidaan ohjata vain avainkytkimistä, jotka sijaitsevat yleensä ylimmässä (korin katolle pääsyä varten) ja alimmassa (kuilun pohjalle pääsyä varten) kerroksessa. Euroopassa huoltoajo kytketään päälle usein avaamalla korin yläpuolinen kuilunovi avaimella ja kääntämällä korin katolla olevaa huoltoajokytkintä. Huoltoajossa hissi liikkuu alennetulla nopeudella, joka on tavallisesti 60 % tai vähemmän tavallisesta nopeudesta. Osassa hisseistä korin saa liikkeelle myös oven ollessa auki. Suurin sallittu huoltoajonopeus määritellään yleensä turvamääräyksissä.

Hissikorien katolla on huoltoajotaulu, jonka avulla hissiä pystyy ohjaamaan ja ajamaan. Huoltoajopainikkeita on yleensä kolme: ylös- ja alas-painikkeet sekä ajopainike. Sekä ajopainikkeen että suuntapainikkeen on oltava pohjassa, jotta hissi liikkuisi, ja hissi pysähtyy heti, kun jompaakumpaa painiketta ei enää paineta. Joissakin hisseissä on ylös/alas-vipukytkin sekä ajopainike. Huoltoajotaulussa on myös pistorasiat työmaavalaisinten ja työkalujen sähkönsyöttöä varten.

Koneen MonoSpace-hissi palomieskäytössä

Palomieskäyttö vaihtelee maittain ja osavaltioittain. Palomieskäytössä on tavallisesti kaksi erillistä toimintatilaa, jotka ovat molemmat erillisiä toimintoja.

Palomieskäytön ensimmäinen toimintatila kytkeytyy päälle joko rakennuksen palopainikkeiden laukaisusta tai savu- tai lämpöantureiden ohjaamana. Hissi menee tähän toimintatilaan silloin, kun palohälytys alkaa soida. Hissi odottaa hetken ja menee sen jälkeen työntötilaan, jolloin hissin ovia ei voi pitää auki painikkeella tai seisomalla ovien välissä. Ovien sulkeuduttua hissi ajaa ennalta määritettyyn hätäpoistumiskerrokseen. Mikäli palohälytys kuitenkin aktivoitui tässä kerroksessa, hissi ajaa vaihtoehtoiseen kerrokseen. Hissi pysähtyy tähän kerrokseen ovet auki eikä ota vastaan kutsuja tai liiku mihinkään suuntaan. Palomieskäytön avainkytkin sijaitsee hätäpoistumiskerroksessa eli yleensä katutasossa. Kytkimestä palomieskäyttö voidaan joko kytkeä päälle, pois tai ohittaa. Hissin palauttamiseksi tavalliseen toimintatilaan kytkin tulee kääntää ohitustilaan sen jälkeen, kun palohälytys on nollattu.

Palomieskäytön toinen toimintatila kytketään päälle korissa tai aulassa sijaitsevalla avainkytkimellä. Toiminto on tarkoitettu palomiehille ihmisten pelastamiseen palavasta rakennuksesta. Toiminnon avainkytkimessä on kolme asentoa: pois, päälle ja pito. Kun palomies kytkee toiminnon päälle, hissin saa liikkumaan. Hissi ei kuitenkaan sulje ovea ellei palomies pidä ovensulkupainiketta pohjassa niin kauan, että ovet ovat kokonaan kiinni (vastaavasti kuin amerikkalaisessa yksityiskäytössä). Tällöin hissin valoverho ei ole käytössä, eikä savu estä ovien sulkeutumista. Palomiehen täytyy myös painaa ovenavauspainiketta oven avaamiseksi. Jos kerroksessa palaa ja palomies tuntee kuumuuden oven läpi, hän tietää olla avaamatta ovea. Ovenavauspainiketta on pidettävä pohjassa niin kauan, että ovi on täysin auki. Palomiehen halutessa lähteä hissistä hän kääntää avainkytkimen pitotilaan, jolloin hissi pysyy varmasti kyseisessä kerroksessa. Kun palomies haluaa palata hätäpoistumiskerrokseen, hän voi yksinkertaisesti kytkeä toisen toimintatilan pois päältä ja sulkea oven.

Potilaskuljetus on yleensä sairaaloiden hisseistä löytyvä toiminto, jolla hissi voidaan kutsua mihin tahansa kerrokseen kiireellistä potilaskuljetusta varten. Jokaisessa kerroksessa on potilaskuljetuskytkin, ja kun se kytketään päälle, ryhmäohjain valitsee välittömästi nopeimman hissin sijainnista, kulkusuunnasta ja matkustajakuormasta riippuen. Hississä oleville matkustajille saatetaan ilmoittaa hälytysäänellä ja kerrosnäytöllä, että heidän tulee poistua hissistä oven avauduttua.

Kun hissi pysähtyy, ovet avautuvat (liukuovellisissa hisseissä) ja koripainikkeet saatetaan kytkeä pois käytöstä, jotta matkustajat eivät voi ottaa hissiä hallintaansa. Henkilökunta aktivoi korissa olevan potilaskuljetuksen avainkytkimen, valitsee kerroksen ja sulkee ovet. Hissi kulkee pysähtymättä valittuun kerrokseen ja pysyy potilaskuljetustilassa niin pitkään, että toiminto sammutetaan. Joissakin sairaalahisseissä on pitotoiminto (vastaava kuin palomieskäytössä), jolloin hissi pysyy kerroksessa lukitussa tilassa niin pitkään, että potilaskuljetustoiminto sammutetaan.

Häiriön, mellakan tai kapinan sattuessa, vahtimestari tai muu henkilökunta voi estää hissien pysähtymisen katutasossa ja pysäköintikerroksissa estääkseen asiattomien henkilöiden pääsyn rakennukseen. Tällöin rakennuksen työntekijät ja asukkaat voivat yhä käyttää hissiä suurimmassa osassa rakennusta.

Monissa uusissa hisseissä on varavirtajärjestelmä kuten keskeytymätön virransyöttö (UPS), jolloin hissi toimii myös sähkökatkon sattuessa eivätkä ihmiset jää jumiin. Yhdysvaltalaisen BS 9999 -turvamääräyksen mukaan hätätilanteissa käytettävässä henkilöhississä on oltava toinen virranlähde. Monissa tapauksissa toisen virransyötön järjestäminen ei ole yksinkertaisesti mahdollista, joten niiden sijaan käytetään keskeytymätöntä virransyöttöä ja/tai generaattoria.[14]

Jos sairaalassa käytetään varavoimana generaattoria, yhdysvaltalaisten turvamääräysten mukaan tarvitaan lisäksi keskeytymätön virransyöttö, koska terveydenhuoltolaitosten on koetettava hätägeneraattorinsa kuormitettuna vähintään kerran kuukaudessa. Kokeen aikana hissi saa virtaa vain yhdestä lähteestä, joten ilman keskeytymätöntä virransyöttöä hissit eivät toimi sähkökatkon sattuessa.

Kun köysihissijärjestelmässä sattuu sähkökatko, aluksi hissit pysähtyvät. Hissit palaavat yksi kerrallaan katotasoon, avaavat ovensa ja menevät pois päältä. Hissin matkustajille saatetaan tiedottaa näytöllä tai kuulutuksella, että hissi palaa pohjakerrokseen pian. Kun kaikki hissit ovat palanneet katutasoon, järjestelmä valitsee itsestään yhden tai useamman tavalliseen käyttöön otettavan hissin, ja valitut hissit palaavat käyttöön. Varavoimakäyttöön valittuja hissejä voi joissakin järjestelmissä ajaa myös käsikäyttöisesti avaimella. Jumiinjäämisen ehkäisemiseksi järjestelmän havaitessa varavirran olevan lopussa käytössä olevat hissit palaavat pohjakerrokseen tai lähimpään kerrokseen, avaavat ovensa ja sammuvat.

Hydraulihissien varavoimatoiminto ajaa hissit alimmalle pysähdystasolle ja avaa ovet, jotta matkustajat pääsevät poistumaan. Ovi sulkeutuu yleensä tietyn ajan kuluttua ja hissi pysyy usein pois käytöstä niin kauan, että se nollataan (yleensä päävirtakytkimellä). Hydraulipumpun käynnistykseen tarvittavan suuren sähkövirran vuoksi hydraulihissejä ei voi käyttää tavallisilla varavoimajärjestelmillä. Esimerkiksi sairaaloissa ja hoitokodeissa on tavallisesti omat hätägeneraattorit, jolloin vältetään tämä ongelma. Sähkövirtaa rajoittavien hydraulipumppujen käynnistinten, ”pehmeäkäynnistyskontaktoreiden”, avulla voidaan välttää suuri osa tästä ongelmasta, jolloin pumpun sähkövirta rajoittaa vähemmän varavoiman käyttöä.