Hirvijärvi (Vesilahti)

Järvi on 800 metriä pitkä, 400 metriä leveä ja sen pinta-ala on 22 hehtaaria. Se sijaitsee Onkimäen kylän lähellä ja siihen laskee viisi ojaa. Ojista suurin on Pussimäenoja, joka on Iso Arajärven laskuoja ja joka laskee suoksi kuivatetun Lamminjärven läpi. Pussimäenojaan yhtyvät kolme muutakin ojaa, joista suurin on Palujärvestä laskeva Inhanojan alaosuus. Se tuo vesiä laajalta alueelta ja muun muassa Vähä-Mälitystä, Iso-Inhasta ja Pikku-Inhasta. Pussimäenojan eteläpuolelta siihen laskee Riitaniitty, joka on lampi ja kosteikko. Hirvijärven laskujoki lähtee sen koillispäästä ja se putoaa neljä metriä 1,4 kilometrin matkallaan ennen kuin se laskee Onkimäenjärveen. Laskujokeen yhtyy oikealta Tupaniitynoja. Järven rantaviivan pituus on 3,1 kilometriä. Useita rantoja reunustaa peltomaa tai entinen peltomaa. Järven lähiympäristössä on kuusi maatilaa ja rannoille on rakennettu seitsemän vapaa-ajan asuntoa. Niille johtaa tiet Onkemäen kylän läpi kulkevalta tieltä.[2][1][3]

Järven vedenlaatua on esitetty käyttäen vuosina 2000, 2002, 2007 ja 2013 tutkittua tietoa. Järven pintavesi on ollut sameahkoa (keskimäärin 8,3 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 0,7 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 100–200 mg(Pt)/l, keskiarvolla 142 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 5,1 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaali taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 6,6. Talvella happamuustaso on pH 6,4, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 6,8. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä (keskimäärin 0,19 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi ei lämpötilakerrostu selvästi kesäisin ja talvisin. Veden happipitoisuus on ollut kesäisin 7,2 mg/l, jolloin hapen kylläisyys oli 79%. Talvisin se on ollut 11,7 mg/l (kylläisyys 77%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella hyväksi. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 33 µg/l ja kesällä pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 47 µg/l ja talvisin 18 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 803 µg/l (vaihteluvälillä 610–1160 µg/l). Hirvijärvi on siten rehevöitynyt järvi.[2]

Vuonna 1855-1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa Hirvijärvi oli hyvin samanalinen kuin nykyäänkin. Sitä ei silloin viljelty, mutta sen rantasoilta niitettiin heinää. Eteläpuolelta sen ohitti polku, jonka varrella sijaitsi jonkinlainen talo. Järveen laski oja Lamminjärvestä, johon oli tuolloin merkitty avovettä. Lamminjärvi on nykyään kuivatettu suoksi.[4]

Vuoden 1959 peruskartassa järvi oli yhtä ruohottunut kuin nykyäänin. Sen luusuassa sijaitsi mylly ja saha.[5][6][7][8]