Hirvensalo

Hirvensalon asutuksen juuret ovat suurelta osin hämärän peitossa. Arkeologiset löydöt ja historialliset asiakirjat eivät ole pystyneet kertomaan, milloin ensimmäiset ihmiset saapuivat saarelle ja minne he asettuivat asumaan. Hirvensalo mainitaan asiakirjoissa ensimmäistä kertaa vuonna 1336, mutta pysyvän asutuksen juuret ovat hyvin suurella todennäköisyydellä jo tätä vanhemmalta ajalta. Näyttääkin todennäköiseltä, että monet saaren kylistä ovat muodostuneet jo 1200-luvun loppuun mennessä. Hirvensalon vanhimpiin kyliin kuuluvat Friskala, Haarla, Häppilä, Kaistarniemi, Kulkkila, Meltoinen, Syvälahti, Taipale ja Ylikylä.[4] Hirvensaloon 1400-luvulla perustettu Friskalan kartano on saaren ainoa historiallinen herraskartano. Kartanon omistajiin kuului Fresen eli Friskin suku, josta myös nimi Friiskylä tai Friskala tulee.[5] Friskalan alkuperäinen nimi oli Ravas.[6]

On mahdollista, että Hirvensalossa on ollut pysyvää asutusta jo esihistoriallisena aikana. Saaresta on tehty esihistoriallisia löytöjä, mutta ne eivät kuitenkaan sellaisenaan riitä varmuudeksi pysyvästä asutuksesta esihistoriallisena aikana. Löydöt ovat hyvin monitulkintaisia tai niitä ei ole vielä tutkittu riittävän tarkasti. Esimerkiksi Jänessaaresta löydettiin jo 1800-luvulla kivikautinen tasataltta, joka on todennäköisesti vain hukkunut käyttäjältään pyyntiretken aikana. Jänessaaresta on kivikauden loppuvaiheessa ollut meren pinnan yläpuolella vain pieniä saarekkeita, joilla tuskin on ollut ainakaan pysyvää asutusta. Sipsalon Seulunmäeltä taas on kiviröykkiö, joka saattaa olla pronssikautinen hautaraunio. Kyseessä saattaa kuitenkin olla myös huomattavasti myöhemmin syntynyt kivirakennelma, mutta ilman tarkempia tutkimuksia asiasta on vaikea saada varmuutta.  Hirvensalon ainoa rautakautinen esinelöytö on tehty Moikoisista: talonrakennustyön yhteydessä 1940-luvulla löytyi viikinkiaikainen kirves, joka vaikuttaa hukatulta tai rantaveteen pudonneelta esineeltä. Rautakautiset kirveet saattoivat kuitenkin pysyä kauan käytössä, joten kyseinen kirves on saattanut hyvin päätyä paikalle vasta huomattavasti myöhemmin, esimerkiksi keskiajalla.[7]

Arkeologi Heljä Brusilan mukaan Hirvensalon pohjoisosien maasto-olosuhteet ovat olleet jo kivikauden loppupuolella suotuisia pysyvälle asutukselle. Nykyisten Moikoisten, Lauttarannan, Syvälahden, Toijaisten ja Ylikylän mäkialueet olivat siihen mennessä muotoutuneet elinkelpoisiksi saariksi. Vaikka esihistoriallisia asuinpaikkoja ei ole vielä löydetty, on todennäköistä, että Hirvensalossakin on ollut jo varhain pysyvämpää asutusta. Tutkimusten mukaan myös saaristossa on ollut kivikaudella tilapäisten pyyntiasuinpaikkojen lisäksi myös ympärivuotisia asuinpaikkoja.[8]

Hirvensalosta on vanhastaan käytetty muun muassa nimityksiä Hirwisalo, Hirwesalo, Hyrwesa, Hirvelluoto ja Hirvenluoto. Saari on kuulunut kahden muun Turun rannikkosaaren Ruissalon ja Satavan kanssa muinaiseen Maarian pitäjään. Ensimmäisen kerran Hirvensalon nimi mainitaan asiakirjoissa vuonna 1336.

Hirvensalo kuului Maarian kuntaan vuoteen 1944 asti. Saaren liittämistä Turun kaupunkiin edelsi pitkällinen prosessi. Jo vuonna 1909 joukko hirvensalolaisia oli jättänyt senaatille anomuksen, että saari liitettäisiin hallinnollisesti Kakskerran kuntaan.[9] Tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut, paitsi seurakuntapuolella.

Ennen kiinteää tieyhteyttä Hirvensalon ja mantereen välillä kulki erilaisia losseja sekä venekyytejä. Ensimmäinen silta valmistui Hirvensalon ja mantereen välille vuonna 1949, se oli avattava silta. Vuonna 1968 se korvattiin pukkisillalla, joka kuitenkin tuli 1980-luvulla huonokuntoiseksi ja kapasiteetiltaan riittämättömäksi. Turun kaupunginvaltuusto päätti uuden sillan rakentamisesta vuoden 1988 alussa. Hirvensalonsilta avattiin liikenteelle vuonna 1993.[10]

Hirvensalon eri alueiden kehitykseen on ratkaisevasti vaikuttanut alueen sijainti. Alueista Pikisaari, Lauttaranta ja Honkaistenranta sijaitsevat rannalla ja ovat olleet keskeisillä paikoilla liikuttaessa saarelta kaupunkiin. Hirvensalon sisäosat ovat olleet harvaanasutumpia ja maaseutumaisempia edellä mainittujen kolmen alueen ollessa merenkulkualan työntekijöiden, satamatyöläisten ja muun työväestön asuinpaikkoja.

Ennen kiinteää tieyhteyttä Hirvensalon ja mantereen välillä kulki erilaisia losseja sekä venekyytejä. Ensimmäinen silta valmistui Hirvensalon ja mantereen välille vuonna 1949. Silta oli avattava,[10] ja se johti manteren puolelta Korppolais­mäestä silloisen Hirven­salon­tien (nyk. Vanhan Hirven­salon­tien) päästä Hirven­salon Lauttarantaan Kaks­kerran­tien (nyk. Vanhan Kaks­kerran­tien), Piki­saaren­tien ja Kutterin­tien risteykseen.[11]

Vuonna 1968 rakennettiin noin 200 metriä etelämmäksi uusi pukkisilta, joka korvasi vanhan sillan. Se oli edellistä matalampi eikä ollut avattava. Silta oli puu­rakenteinen, mutta se oli päällystetty teräksisillä kansi­levyillä.[12] Vanha, vuonna 1949 rakennettu silta purettiin muutamaa vuotta myöhemmin.[11][13] Mantereella sillalle johtanut tie kulki Stålarmin­kadun päästä nykyisen Majakka­rannan alueen halki, ja sillan länsipää sijaitsi Kaks­kerran­tien ja Toijaisten­tien risteyksessä.[11] Silta oli alkujaankin tarkoitettu väli­aikaiseksi, ja se tuli 1980-luvulla huonokuntoiseksi ja kapasiteetiltaan riittämättömäksi[12] Turun kaupunginvaltuusto päätti uuden sillan rakentamisesta vuoden 1988 alussa.[10] Uusi silta rakennettiin edellistä melkoisesti etelämmäksi. Se valmistui vuonna 1993, minkä jälkeen vanha silta purettiin.

Hirvensalon rakennetun ympäristön kannalta tärkeä ja tutkituin alue on Pikisaari (Beekbruket, Beckholmen, Skeppsholmen). Pikisaari on aina sijainnut Tukholmaan vievän laivaväylän varrella. Turkulaisalukset lastasivat siellä aikoinaan tervaa ja puutavaraa. Lastauspaikkana Pikisaari tunnetaan jo 1630-luvulla, sillä isommat alukset eivät päässeet Aurajokea ylös, vaan jäivät Pikisaaren redille. Pikisaaressa on ollut asutusta varsin pitkään, mutta 1700-luvulla sen elämä todella vilkastui.

Kaksikielisestä Pikisaaresta osa on kuulunut Arolan säterille ja osa Turun kaupungille, mutta lastauspaikka kokonaisuudessaan Turun kaupungille. Tämä tilanne jakoi saaren kahteen osaan länsi-itäsuunnassa siten, että pohjoisosaan jäivät sekä lastauspaikka että luotsilaitoksen ja tullilaitoksen rakennukset. Eteläosassa asuneet luotsit ja merimiehet olivat Arolan torppareita. Pikisaarella on arvokas ulkosatama, luotsiasutusalue ja tärkeitä rakennuskohteita, joihin kuuluvat muun muassa klassinen vuosina 1837–1840 rakennettu Tullilaitos, lakkautettu Hotelli ja A. Karlssonin torppa.

Myös Lauttaranta on ollut portti mantereelle ja kaupunkiin. Lauttarannassa ovat asuneet pääasiassa suomenkieliset satamatyömiehet, sukeltajat, erilaiset käsityöammattilaiset ja telakkatyömiehet.

Hirvensalossa kulkevat V-S Bussipalvelut Oy:n, LS-Liikennelinjat Oy:n ja Turun Kaupunkiliikenne Oy:n linja-autot. Saarella kulkevat päivälinjat 14, 15, 15A, 15B, 50, 51, 53, 53A, 54, 55 ja 56, yölinja 36, työmatkalinja 58 sekä koulumatkalinjat 52, 52A, 71 ja 72.