Hirvenpääsauva

Hirvenpääsauva on kivikaudella käytössä ollut sauva, jonka päähän on veistetty hirven päätä muistuttava nuppi. Sauvat on useimmin valmistettu sarvesta ja joskus hirven luusta. Useita hirvenpääsauvoja on löydetty Baltian ja Venäjän kalmistoista ja suoarkeologisilta asuinpaikoilta. Merkkejä niiden käytöstä on löydetty laajalta alueelta, joka kattaa Fennoskandian ja Itä-Euroopan alueet Uralille saakka.[1]

Hirvenpääsauvoja tiedetään käytetyn jo mesoliittisella kivikaudella noin 7 000 eaa. alkaen ja nuorimmat tunnetut sauvat sijoittuvat metallikauden alkuun noin 1 500 eaa. Kalliopiirroksissa ja -maalauksissa on kuvattu hirvenpääsauvoja niiden käyttötilanteissa. Kuvat ajoitetaan alle 6 000 eaa. ja yli 2 000 eaa.[1]

Hirvenpääsauvat

Käyttö

Hirvenpääsauvat ovat osa yleisempää tapaa kuvata jokin eläinhahmo esineeseen, joka voi olla stoola, sauva, symbolinen lyömäase, koriste tai idoli. Elämeksi voidaan toisaalta valita myös karhu, peura, vesilintu, käärme, villisika tai mammutti. Jos hirvi tai muu eläin veistetään esimerkiksi lusikkaan, sitä voidaan pitää vain koristeena, vaikka nykyaikana ei voida olla aivan varmoja kivikautisesta tarkoituksesta. Mikäli eläinpää sijaitse lyhyen sauvan päässä, sauvalla otaksutaan tehdyn jotain maagista. Kuvattu eläin edustaa silloin magiassa jotain tavoiteltavaa kohdetta. Hirvenpääsauvan tapauksessa kohde saattaisi olla hirven haltija tai hirvi itse.[2]

Peurasaaren kalmisto Äänisellä

Venäjän Karjalassa Äänisjärven pohjoisosassa olevalta suuremmalta Peurasaarelta on sen mesoliittisesta kalmistosta löytynyt hirvenpääsauva (kuva [3]), joka on ehkä tunnetuista sauvoista näyttävin. Se on 51 senttimetriä pitkä, ja sen pään pituus on korvan takaa mitattuna turvan kärkeen 16 senttimetriä. Sen niskassa on viisi kampamaista uloketta sarjassa kuvaamassa hirven niskaharjaa ja silmien takaa kohoaa kaksi pitkää korvaa. Sauva löytyi haudasta vainajan rinnuksilta. Vainajalle annetut runsaat antimet saivat tutkijat pitämään tätä shamaanina.[4]

Samasta kalmistosta tunnetaan myös kaksi muutakin sauvaa. Ne ovat rakenteeltaan yksinkertaisempia. Suurempi sauva on 41 senttimetriä pitkä, ja sen pää on 18 senttimetriä pitkä. Sauvan piirteet ovat lahoamisen takia epätarkat. Kolmas sauva on lyhyin. Pää on 15 senttimetriä pitkä ja sille on veistetty korva sekä hirvelle ominaisella tavalla muotoiltu turpa. Sauvan varsi on vain 20 senttimetriä pitkä. Sauvat on ajoitettu noin 7 000 eaa. − noin 5 500 eaa. (kuva [4]).[4]

Zvejniekin kalmisto

Zvejniekin kalmistosta Pohjois-Latviasta on löydetty yhteishaudasta numero 274−278 hirvenpääsauva, joka oli vain 12 senttimetriä pitkä ja vaikuttikin katkenneelta. Hirven turpa on tunnistettavissa, sen silmät ovat ulkonevat ja korvat ovat taaksepäin taipuneet. Sauva on kytketty kampakeraamiseen kulttuuriin ja ajoitettu noin vuodelle 4 000 eaa.[4]

Šventojin kalmisto

Liettuassa Šventojiissa tutkitusta kalmistosta on löydetty kolme hirvenpääsauvaa. Vain kaksi sauvoista voidaan varmuudella tunnistaa hirveksi niiden turvan, silmien ja korvien muotoilun perusteella. Sauvat on löydetty kalmistosta Šventoji 3B. Toisesta kalmistosta Šventoji 4B löytyi pieni litteä sauvan tynkä, joka esittää hirvi- tai peuraeläintä. Se on vain 14 senttimetriä pitkä. Sauvat ajoitetaan asuinpaikan mukaan ajalle 4 000−3 000 eaa., ja ne kytketään Narvan kulttuuriin.[4]

Lehtojärven hirvenpää

Rovaniemen Lehtojärvellä löydettiin järven tuntumasta suosta 37 senttimetrinen männystä tehty hirvenpääveistos. Se on ajoitettu vuodelle 5790 eaa.[5], mikä tekee siitä mesoliittisen kivikauden esineen. Pään takana on veistetty kolot kiinnitystä varten, mutta vartta ei löydetty. Yleisin arvaus on, että hirvenpää kuului veneen keulakuvaksi. Yhtään mesoliittista venettä ei tunneta, joten käyttötapa jää siltä osin vielä auki.

Muita löytökohteita

Kuolan niemimaalla olevasta Peurasaaren kalmistosta on löydetty 12 hirvenpääsauvaa. Muita muualla olevia löytökohteita tiedetään useita: Majak II, Modlona, Riigikula III Narvassa sekä Villa Etelä-Virossa, Malmutan suisto, Kretuonas I, Zamostje 2, Sahtyš I, Volodary, Tšornaja Gora, Tokjoen kalmisto, Annin Ostrov, Šigir (kuva [6]) ja Kalmatski Brod.[1]

Peuranpääsauvat

Pohjois-Euroopassa on hirvenpääsauvojen variaationa ollut peuranpääsauvoja. Kuolan Peurasaaren kalmistosta on löydetty 7 sauvaa, joiden valmistus ja rakenne poikkeavat muista hirvenpääsauvoista. Näitä on ollut käytössä vain lyhyen aikaa ja niitä pidetään valtavirrasta poikkeavana ilmiönä.[1]

Kiviset hirvenpääesineet

Kivestä valmistettuja hirvenpääaseita tiedetään vain viisi ja niiden levinneisyysalue rajoittuu Etelä-Suomeen ja Karjalaan. Kivinen hirvenpäähän on porattu reikä, johon puinen varsi on kiinnietty. Kuuluisin lienee Huittisten hirvenpää, joka on mesoliittinen alkuperältään (kuva [7]). Myös neoliittisen Säkkijärven hirvenpään katkelma kuulunee tähän ryhmään (kuva [8]). Kortesjärveltä löytyi pahasti hajonnut hirvenpää (kuva [9]). Myös Venäjällä tunnetaan kolme hirvenpäistä kiviesinettä: Kalmatskiy Brod, Petroskoi (Petrozavodsk) ja Karjalan Pyhäjärvi.[1]

  • Huittisten hirvenpää, vuolukiveä
  • Hirven muotoinen seremonia"kirves"

Kalliomaalaukset ja piirrokset

Fennoskandian kalliokuvissa hirvenpääsauva esiintyy monissa kuvakentissä. Altan kalliokuvissa Pohjois-Norjassa niitä tunnetaan yli 30, Vingenin kalliokuvissa Etelä-Norjassa tunnetaan noin 20 sauvaa. Vingenin kuvat on ajoitettu myöhäiselle mesoliittiselle kaudelle. Ruotsin Nämforsenin kalliokuvissa on useita sauvoja. Venäjällä Kuolan niemimaalla Kanozeron kalliopiirroksissa esiintyy neljä sauvaa ja Uikujoen kalliopiirroksissa Zalvrugan saarella kaksi sauvaa. Zalavrugan kuvat on ajoitettu neoliittisen kauden loppuun. Äänisen kalliopiirrosalueella järven itärannalla ei sauvakuvia näytä olevan, vaikka Peurasaaren kalmistossa niitä on löytynyt haudoista.[1]

Kuvat kertovat sauvojen käytöstä. Altassa ja Zalavrugassa on yhteensä neljä kuvakenttää, jossa kaksi hirvenpääsauvoja kantavaa miestä seisovat vastakkain. Vaikuttavin kuva on viidestä miehestä, joilla kaikilla on sauvat käsissään. Eräässä Kanozeron kuvassa sauvaa pitelevä mies osoittaa sillä viereistä ihmisryhmää. Myös Nämforssin sauvoja kantavilla miehillä on jokin tehtävä, kun heitä on pitkässä veneessä muiden soutajien kanssa samaan aikaan neljä kyydissä.[1]

Kuvissa sauvoja pidetään yleensä pystyssa ja korkealla. Joskus sauvoja pidetään vaakatasossa kädet suorina ylhäällä. Sauvoja pitelevät miehiksi otaksutut henkilöt, mikä korreloi hyvin kalmistoista tehtyjen havaintojen kanssa. 12 haudan tutkimuksissa vainajat ovat olleet yhtä 60-vuotiaista naista lukuun ottamatta miehiä. Sauva on aseteltu hautaan oikean reiden viereen käden ulottuville. Kalliokuvissa sauvoja pitelevöt usein miehet, joilla on suippo hattu päässään. Eräillä on fallos komeasti pystyssä. Kuvat ilmeisesti ilmaisevat hahmojen myyttisyyttä ja statusta yhteisön piirissä.[1]

Lähteet ja viitteet
  • Iršėnas, Marius: Anthropomorphic and Zoomorphic Stone Age Art in Lithuania, and its Archaeological Cultural Context. Archaeologia Baltica, 2010, nro 13, s. 175-190. Klaipėda, Liettua: Klaipėda University. ISSN 1392-5520. Artikkelin verkkoversio (pdf). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Kashina, Ekaterina & Zhulnikov, Alexandr: Rods with Elk Heads: Symbol in Ritual Context. Estonian Journal of Archaeology, 2011, 15. vsk, nro 1, s. 18-31. Tallinna, Tarto, Viro: Estonian Academy of Sciences. ISSN 1736-7484. Artikkelin verkkoversio (pdf). (englanniksi)
  • Huurre, Matti: 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, s. 62. Rovaniemen hirvenpää. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-13753-0.
  • Kivikäs, Pekka: Ruotsin pyyntikulttuurin kalliokuvat suomalaisin silmin. Jyväskylä: Kopijyvä, 2003. ISBN 952-5092-97-6. (suomeksi)
  • Stoljar, Abram: Muinaiskarjala vaimuvara, s. 76-120. julkaisusta Mäetagused Vol.17/18. Tarto: FB and Media Group of LM, 2000. ISSN 1406-9938. Teoksen verkkoversio (pdf). (viroksi)

Viitteet
  1. Kashina & Zhulnikov: Rods with Elk Heads, 2011
  2. Popova, Tatjana: New discoveries on the sculputres of Oleni Island, s. 128-136. julkaisusta Folklore Vol. 18&19. Tarto: Folk Belife and Media Group of ELM, 2001. ISSN 1406-0957. Linkki: Popova,T.: New discoveries on the sculputres of Oleni Island (pdf) (viitattu 3.1.2012). (englanniksi)
  3. Kunstkamera.ru: Peurasaaren hirvenpääsauva
  4. Iršėnas, Marius: Anthropomorphic and Zoomorphic Stone Age Art..., 2010, kuva s. 176
  5. Museovirasto: Elävä Kivikausi (Hirvenpääkoristeiset veneet) extras.csc.fi. Viitattu 21.11.2011.
  6. Eremitaasi: Shigirin hirvenpää (Arkistoitu – Internet Archive), Pietari, Venäjä
  7. Taidehistoriaa: Huittisten hirvenpää, Helsingin Yliopisto
  8. Museovirasti: Kivikauden taide ja uskomukset
  9. Museovirasto: eläinpääaseet

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.