Hippostalo

Hippostalo (alun perin Valtion virastotalo; käytetty myös nimeä Tampereen virastotalo) oli entinen valtion virastotalo, joka sijaitsi Tampereella Kalevan kaupunginosassa, Teiskontien ja Hervannan valtaväylän rajaamalla tontilla. Talo rakennettiin vuosina 1977–1980. Alun perin sinne sijoitettiin julkishallinnon toimitiloja, muun muassa työsuojeluhallitus. Kun rakennukseen tuli myöhemmin myös muita kuin valtion toimistoja, otettiin käyttöön nimi Hippostalo. Nimi viittasi paikalla aikoinaan sijainneeseen Hippoksen ravirataan.[1][3][4]

Hippostalo
Valtion virastotalo

Hippostalo vuonna 2013, Teiskontieltä nähtynä.
Osoite Uimalankatu 1
Sijainti Kaleva, Tampere
Koordinaatit 61°30′05″N, 23°48′11″E
Rakennustyyppi toimistorakennus
Valmistumisvuosi 1980
Purkuvuosi 2021
Suunnittelija Antti Tähtinen [1]
Rakennuttaja rakennushallitus
Omistaja Senaatti-kiinteistöt, myöhemmin TOAS
Julkisivumateriaali ruskea väribetoni, keltainen keraaminen laatta, sileävalettu betoni [2]
Kerrosluku 7 + kellarikerros
Huoneistoala 15 310 [2]
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Vuonna 2014 valtion Senaatti-kiinteistöt myi Hippostalon tontteineen Tampereen opiskelija-asuntosäätiö TOASille. Säätiö maksoi kiinteistöstä 12 miljoonaa euroa. Rakennus purettiin vuonna 2021. Sen tilalle tehdään uusia asuintaloja.[5][6][7][8]

Hippostalon purkutyömaa kesäkuussa 2021.

Arkkitehtuuri

Hippostalo edusti omalle aikakaudelleen tyypillistä virastoarkkitehtuuria. Rakennukseen tehtiin jälkeenpäin pieniä julkisivumuutoksia, mutta pääosin se säilyi ulkopuolelta alkuperäisessä asussa. Hippostalo oli hyvin samannäköinen kuin samoihin aikoihin rakennettu Pasilan virastokeskus. Hippostalon leimaa-antavin piirre oli sen suuri koko: siinä oli korkea seitsenkerroksinen osa sekä matalampi kolmikerroksinen siipiosa. Talossa oli myös maanalaisia tiloja.[9]

Hippostalon pääsuunnittelijana toimi Arkkitehtitoimisto Antti Tähtinen Oy. Suunnittelua ohjasivat rakennushallituksen tiukka budjetti ja pyrkimys kustannustehokkuuteen. Talosta haluttiin mahdollisimman tarkoituksenmukainen ja toimiva. Esteettisiin seikkoihin ei juurikaan panostettu, mikä näkyi muun muassa edullisina julkisivumateriaaleina ja yllätyksettöminä rakenneratkaisuina.[10]

Hippostalon on monesti väitetty olleen yksi Tampereen ja koko Suomen rumimmista rakennuksista.[1][11][12][13]

Lähteet

  1. Paananen, Karoliina: Ruskeankeltainen Hippostalo on ruma, mutta rakas maamerkki – Aikoinaan talossa on tanssittu pöydillä Aviisi. 11.4.2017. Viitattu 3.11.2019.
  2. Pyykkö, Laura & Mutka, Harri: Hippostalo, Tampere: rakennetun ympäristön inventointi (PDF) s. 8. Tampere: Ramboll, 2015. Viitattu 3.11.2019.
  3. Pyykkö & Mutka 2015, s. 1, 3, 5–6, 8. Viitattu 3.11.2019.
  4. Rämö, Marjo: Tampereen yksi rumimmista taloista on saamassa kyytiä – Nyt etsitään korkeatasoista ratkaisua Tamperelainen. 7.12.2017. Viitattu 3.11.2019.
  5. Pyykkö & Mutka 2015, s. 1. Viitattu 3.11.2019.
  6. Pesonen, Heidi: Toasin suurin uudiskohde rakennetaan allianssimallilla – Näin historiallinen hanke etenee Aamulehti. 1.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
  7. Nurmi, Teemu: Kolossimaisen Hippostalon purku alkoi, näin työ etenee – "Pieni pala Hippostaloa siirtyy myös osaksi uusia rakennuksia jossain päin Suomea" Tamperelainen. 17.4.2021. Viitattu 29.5.2021.
  8. Karilainen, Juha: Puolustusvoimat harjoittelee Tampereella kaupunkialueella keskiviikkona ja torstaina – Näissä kaupunginosissa ammunnasta voi tulla meluhaittaa Aamulehti. 12.10.2021. Viitattu 17.10.2021.
  9. Pyykkö & Mutka 2015, s. 7–8, 10, 12, 15. Viitattu 3.11.2019.
  10. Pyykkö & Mutka 2015, s. 6–7, 15. Viitattu 3.11.2019.
  11. Mäkinen, Petteri: Suomen ehkä rumin rakennus ollaan purkamassa – Tätä on tulossa tilalle Tamperelainen. 23.8.2016. Viitattu 3.11.2019.
  12. Manninen, Jukka: Rumuudestaan tunnettu Hippostalo Kalevassa menee nurin – Toas tuo tilalle jopa tuhat asukasta Aamulehti. 30.3.2017. Viitattu 3.11.2019.
  13. Mansikka, Heli: Hippostalo puretaan Tampereella – huipputontille suunnitellaan opiskelija-asumista Yle Uutiset. 7.12.2017, päivitetty 8.12.2017. Viitattu 3.11.2019.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.