Hippokrates

Hippokrates Koslainen (m.kreik. Ἱπποκράτης ὁ Κῷος, Hippokratēs ho Kōos, lat. Hippocrates; 460–377 eaa.) oli antiikin kreikkalainen lääkäri. Hän on saanut kunnian tulla kutsutuksi länsimaisen lääketieteen isäksi ja lääkärinvalan eli Hippokrateen valan kirjoittajaksi.[1]

Hippokrates Koslainen
Ἱπποκράτης ὁ Κῷος
Piirros Hippokrateesta vuodelta 1881.
Piirros Hippokrateesta vuodelta 1881.
Henkilötiedot
Syntynyt460 eaa.
Kos, Kreikka
Kuollut377 eaa.
Ammatti lääkäri
Muut tiedot
Merkittävät teoksetCorpus Hippocraticum

Elämä

Perimätiedon mukaan Hippokrates oli kotoisin Kosin saarelta. Hänen kerrotaan aloittaneen lääketieteen opinnot kotisaarellaan Kosissa ja jatkaneen niitä Knidoksessa, Thasoksella ja Thessaliassa, joidenkin lähteiden mukaan myös Egyptissä, Lyydiassa ja Skythiassa. Mikäli tieto Egyptissä opiskelusta pitää paikkansa, hän mitä todennäköisimmin suoritti (Galenoksen, Theofrastoksen ja Dioskorideen tavoin) ”jatko-opintonsa” Memfiin Imhotepin temppelin Elämän talossa.

Myöhemmin Hippokrateen kerrotaan kuuluneen Kosin Asklepieionissa eli parantajajumala Asklepioksen pyhäkköalueella työskennelleeseen lääkärien koulukuntaan. Varsinainen Asklepieion on kuitenkin rakennettu vasta sata vuotta Hippokrateen ajan jälkeen.[2] Kosin kaupungissa on Hippokrateen puuksi kutsuttu plataanipuu, jonka juurella Hippokrateen kerrotaan opettaneen. Se on kuitenkin todellisuudessa nuorempi.[3]

Hippokrates oli kiinnostunut ravinnon vaikutuksesta urheilijoiden suorituskykyyn. Hän tutki suorituskykyä mahdollisesti parantavina ravintoaineina opiaateilla terästettyjä juomia, eläinten sydämiä ja sukuelimiä sekä hallusinogeenejä sisältäviä sieniä. Urheilijoiden ruokavaliota koskeneet tietonsa Hippokrates oli saanut Megarasta kotoisin olleelta Herodikokselta.[4]

Lääketieteen isä

Lääketieteen isäksi Hippokratesta kutsutaan siksi, että hän oli länsimaisen lääketieteen historian standardinäkemyksen mukaan ensimmäinen, joka selitti sairaudet luonnollisilla syillä eikä jumalten ja henkien aiheuttamina. Lisäksi maineen perusteena voidaan nähdä eurosentrinen ajattelutapa, joka korostaa antiikin kreikkalaisten saavutuksia ja väheksyy tai sivuuttaa aikaisempien korkeakulttuurien saavutukset. Hippokrates oli myös eräs kuuluisimmista humoraaliopin kannattajista. Varhaisin nimeltä mainittu lääkäri oli hammaslääkäri ja kirurgi Hesire 3. dynastian (noin 2700–2600 eaa.) Egyptissä.

Hesireä tunnetumpi oli kuitenkin tämän aikalainen, faarao Djoserin arkkitehti ja hovilääkäri Imhotep. Imhotep julistettiin myöhemmin jumalaksi ja hänen temppeliensä Elämän talot ovat maailman ensimmäisiä tunnettuja lääketieteellisiä opinahjoja. Kreikkalaiset kutsuivat Imhotepia Asklepiokseksi (kreikkalainen lääketieteen jumala) ja egyptiläisen mallin mukaan perustivat hänelle lukuisia temppeleitä ympäri Kreikkaa — myös Hippokrateen kotisaarelle. Hippokrateen saamat vaikutteet ovat siis mitä todennäköisimmin peräisin juuri Egyptistä.

Teokset
Pääartikkeli: Corpus Hippocraticum

Hippokrateen nimiin laitettujen teosten kokoelma Corpus Hippocraticum käsittää noin 60 tutkielmaa, joista suurin osa on kirjoitettu tai käännetty vuosien 430 eaa. ja 200 jaa. välillä. Niitä on ollut kirjoittamassa lukuisia henkilöitä, joilla on ollut erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Teoksia on kirjoitettu ja toimitettu mahdollisesti Aleksandrian kirjastossa. Yhdestäkään teoksesta ei voida varmuudella sanoa, että se olisi Hippokrateen itsensä kirjoittama,[1] ja tiedetään, että osa niistä on (toisen merkittävän antiikin kreikkalaisen lääkärin Galenoksen teosten tavoin) suoria käännöksiä huomattavasti vanhemmista egyptiläisistä teksteistä. Ainakin yhden niistä on kirjoittanut hänen vävynsä Polybos. Tunnetuin teoksista on nimeltään Hippokrateen vala, mutta todennäköisesti sekään ei ollut Hippokrateen itsensä kirjoittama.

Muissa teoksissa Hippokrates muun muassa selitti ihmisten erilaiset luonteenpiirteet sillä, missä suhteessa heidän ruumiinsa sisältää neljää mielialaan vaikuttavaa tekijää: limaa (flegmaa), keltaista sappea, mustaa sappea ja verta. Tämä vaikutti merkittävästi roomalaiseen lääkäri Galenokseen sekä keskiaikaiseen lääketieteeseen.

Hippokrateen tautioppi panee suuren arvon terveille elämäntavoille, ruumiinharjoituksille, ruokavaliolle sekä aurinko- ja vesihoidoille. Myös lääkekasveilla (rohdoskasvit) oli suuri merkitys, ja niitä löytyykin kirjoituksista lähes kolmesataa.

Tunnetuimpia Hippokrateen nimiin laitettuja lääketiedettä käsitteleviä sanontoja ovat Primum non nocere (”ennen kaikkea vältä vahingoittamasta potilasta”); sekä Ars longa, vita brevis (”taide pitkä, elämä lyhyt”). Sanonnat esitetään usein latinaksi, mutta Hippokrates puhui kreikkaa.

Lähteet
  1. Fuchs, J. W.: MMM Antiikin sanakirja, s. 114. Suomentanut Itkonen-Kaila, Marja. Otava, 1972.
  2. ”The Asklepieion”, Greek Island Hopping 2008, s. 399–401. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.
  3. Hippocrates Plane Tree Greeka.com. Viitattu 12.11.2015.
  4. Pesonen, Hannu: Olympialaiset olivat kierojen kisat. Tiede, 2023.

    Kirjallisuutta

    Suomennokset

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.