Hippeis

Hippeis (mon., m.kreik. ἱππεῖς; yks. ἱππεύς, hippeus)[1] oli antiikin kreikkalaisten ratsuväestä käyttämä nimitys. Luokka oli toiseksi korkein Ateenan neljästä sosiaaliluokasta, ja koostui miehistä, jotka olivat kyllin varakkaita ylläpitämään sotahevosta valtion palveluksessa. Sosiaaliluokkana se on verrannollinen Rooman valtakunnan equites-luokkaan ja jossain määrin jopa keskiajan ritareihin.

Hippeus, sisäpuoli lakonialaisesta mustakuviomaljasta, n. 550–530 eaa.

Täysvarusteinen hippeus, attikalainen mustakuvioamfora, 550–540 eaa.

Ateenassa luokka viittasi niihin kansalaisiin, joiden varallisuus oikeutti heidän kuulumisensa toiseksi korkeimpaan yhteiskuntaluokkaan. Spartassa hippeis oli kuninkaallinen kunniavartiosto, joka koostui 300 valikoidusta alle 30-vuotiaasta nuorukaisesta, jonka jäsenet – vaikka alun perin olivatkin ratsuväkeä – palvelivat lopuksi raskaana jalkaväkenä. Ateenan ja Spartan ratsuväki muodostettiin vasta persialaissotien jälkeen, kun taas Thessaliassa ja Boiotiassa ratsuväkeä oli käytössä jo arkaaisella kaudella.

Kreikkalainen ratsuväki oli raskaasti panssaroitua ja aseistettua, mikä haittasi sen käyttökelpoisuutta taistelussa. Se oli varustettu metallikypärillä ja levyhaarniskoilla, ja sen aseistukseen kuuluivat kaksiteräiset miekat ja keihäät. Kilpiä ei kuitenkaan käytetty.

Vasta Filippos II:n ja Aleksanteri Suuren aikana ratsuväestä tuli merkityksellinen osa armeijaa. Makedonialainen ratsuväki oli jaettu kevyeen ja raskaaseen ratsuväkeen, jotka kumpikin koostuivat noin 200 miehen vahvuisista osastoista.