Hipparcos

Hipparcos (High Precision Parallax Collecting Satellite) oli Euroopan avaruusjärjestön satelliitti, jonka tehtävänä oli mitata tähtien parallakseja ja ominaisliikettä.[4] Hipparcos selvitti yli 2,5 miljoonan tähden etäisyyden ja tietojen pohjalta koottiin Hipparcos- ja Tycho-tähtiluettelot.[5][6] Satelliitti sai nimensä antiikin kreikkalaisen tähtitieteilijä Hipparkhoksen mukaan.[7]

Hipparcos

Hipparcos aurinkosimulaattorissa.
Alkuperäinen nimi High Precision Parallax Collecting Satellite
COSPAR ID 1989-062B
SATCAT № 20169
Organisaatio ESA
Valmistaja Matra-Marconi Space
Tehtävätyyppi astrometria
Laukaisu 8. elokuuta 1989[1]
Guayanan avaruuskeskus[1]
Laukaisualus Ariane 44LP[1]
Loppu 15. elokuuta 1993[2]
Massa 1 025 kilogrammaa[1]
Teho 295 W[1]
Kiertorata
Viitejärjestelmä Maakeskeinen
Isoakselin puolikas 24 517 kilometriä[3]
Inklinaatio 6.8 °[3]
Kiertoaika 636,7 minuuttia[3]
Apogeum 35 752,6 kilometriä[3]
Perigeum 539,6 kilometriä[3]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto

Satelliitti

Suunnitelma Hipparcoksen valmistamiseksi sai alkunsa vuonna 1980.[8] Sen rakensi Matra-Marconi Space,[9] joka on nykyisin osa EADS Astrium-yhtiötä.[10] Satelliitti laukaistiin Ariane 4 -kantoraketin mukana 8. elokuuta 1989.[1] Alkuperäisenä tarkoituksena oli saattaa satelliitti geostationaariselle radalle,[4] mutta vika vauhdinottoraketissa johti satelliitin joutumiseen hyvin elliptiselle radalle 500–35 700 kilometrin korkeudelle.[5] Huolimatta vastoinkäymisestä kyettiin useimmat tavoitteet toteuttamaan Hipparcoksen toiminta-aikana, joka päättyi 15. elokuuta 1993, kun yhteys satelliittiin katkaistiin.[2]

Mittaustuloksia

Hipparcoksen toimintaohjelma koostui kahdesta osasta: Hipparcos-kokeen aikana määritettiin 118 000 tähden rektaskensio, deklinaatio, parallaksi, ominaisliike ja säteisliike 2–4 millikaarisekunnin tarkkuudella.[6] Tycho-kokeen aikana vielä 400 000 muun tähden väri-indeksi ja edellä mainitut astrometriset ominaisuudet mitattiin pienemmällä tarkkuudella.[11] Lopullinen Tycho-luettelo käsittää yli miljoona tähteä. Luetteloiden pohjalta on luotu muun muassa Millennium Star Atlas.[12]

On epäilty, että Hipparcos-satelliitin mittaustuloksissa on noin yhden millikaarisekunnin systemaattinen virhe ainakin tietyissä osissa taivasta. Satelliitin määrittämä etäisyys Plejadien tähtijoukolle on noin kymmenen prosenttia vähemmän kuin Hubble-avaruusteleskoopin ja Palomarin observatorion saama tulos.[13]

Lähteet
  • Spazio, Alenia: The Hipparcos and Tycho Catalogues, s. 503. Noordwijk, The Netherlands: European Space Agency, 1997. ISBN 92–9092–399-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.1.2019).

Viitteet
  1. Hipparcos – NSSDCA/COSPAR ID: 1989-062B NSSDCA Master Catalog. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
  2. PR 37-1993: Hipparcos - Mission Accomplished European Space Agency (ESA). 17.8.1993. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
  3. HIPPARCOS N2YO.com. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
  4. Hipparcos – Fact Sheet European Space Agency (ESA). 5.8.2013. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
  5. Hipparcos overview European Space Agency (ESA). 13.8.2013. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
  6. The Hipparcos and Tycho Catalogues: Summary of the Hipparcos and Tycho Catalogues, s. xv
  7. Hipparcos Frequently Asked Questions – Q1. Who are the Hipparcos and Tycho catalogues named after? European Space Agency (ESA). Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
  8. The Hipparcos and Tycho Catalogues, s. 3
  9. The Hipparcos and Tycho Catalogues, s. 503
  10. Skybrokers – Services Airbus Defence & Space. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
  11. The Hipparcos and Tycho Catalogues, s. 5
  12. The Millennium Star Atlas European Space Agency (ESA). Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
  13. Hubble Refines Distance to Pleiades Star Cluster Hubblesite. 1.6.2004. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).

    Aiheesta muualla
    • Hipparcos NASA Science Mission Directorate. 28.5.5. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
    • Harland, David M.: Hipparcos Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
    • Krebs, Gunter Dirk: Hipparcos Gunter's Space Page. 11.12.2017. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
    • Sinnott, Roger W.: Mining Hipparcos’s Buried Treasure Sky & Telescope. 1.8.2006. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
    • Hipparcos Satellite Data Sloan Digital Sky Survey. Viitattu 29.1.2019 (englanniksi).
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.