Hilma Liiman

Hilma Sofia Liiman (27. maaliskuuta 1872 Helsinki – 23. huhtikuuta 1937) oli suomalainen tanssinopettaja.[1]

Hilma Liiman.

Liimanin vanhemmat olivat jalkinetehtailija Paavali Liiman ja Kristiina Niskanen. Hän kävi balettikurssit Pietarin Maria-teatterin balettimestarin johdolla ja teki opintomatkoja muun muassa Venäjälle ja Eurooppaan. Hän näytteli Suomalaisessa teatterissa 1890, 1892–1895, Kansanteatterissa 1895–1898 ja toimi myöhemmin tanssin ja plastiikan opettajana Helsingin teattereissa.[1] Suomalaisessa teatterissa hän teki myös koreografioita, esimerkiksi Prinsessa Ruususeen[2] ja Catulle Mendésin Kuningatar Orlandaan, jonka musiikin oli säveltänyt Erkki Melartin.[3]

Liimanin opettaja oli myös saksalainen Elisabeth Littson. Liimanista on sanottu, että hän on ”ensimmäinen Suomessa, joka tanssi klassisia huntutansseja Isadoran tyyliin”.[4] Hilma Liiman tanssi Duncanin tyyliin jo vuonna 1906, mutta ei kuitenkaan luonut varsinaista uraa esiintyjänä. Hän suunnitteli tanssit 1906 Helsingin seurahuoneella esitettyyn Dionysos-juhlaan.[5]

Liimanin serkku oli tanssija ja pedagogi Toivo Niskanen, joka myös oli Elisabeth Littsonin oppilaita.[6] Liiman oli näyttelijänä Suomalaisessa teatterissa, ja kun hän esitti haaveensa ryhtyä tanssijaksi, Kaarlo Bergbom kannusti häntä järjestämään tanssinäytöksen. Liimanin tanssikoulu toimi vuoteen 1928. Hän opetti balettia, seuratansseja ja modernia tanssia. On esitetty ajatus että Maggie Gripenberg olisi ollut hänen oppilaanaan, mutta Gripenberg ei kuitenkaan mainitse häntä muistelmissaan, kuten ei muitakaan jotka eivät olleet hänen oppilaitaan.[7]

Liiman tanssii tangon Asser Pohjanheimon elokuvassa Salainen perintömääräys vuodelta 1914.[8]

Liiman toi ensimmäiset vakioidut askeleet Verein Berliner Tanzlehrer -järjestön tanssikongressista, kertoi oikeasta askelluksesta ja korjasi tanssijoiden askeleita.[9]

Liimanin aloittaessa uransa suomalainen tanssitaide oli vasta alkuvaiheissaan. Hän oli siten suomalaisen tanssitaiteen uranuurtajia. Hän oli suosituimpia tangon opettajia ja järjesti myös tangonäytöksiä. Suurten joulutanssikurssien järjestelyissä häntä avusti Bärtta Rainio, ja heidän perillisensä perustivat Suomen kulttuurirahastoon Hilma Liimanin nimikkorahaston, joka tukee tanssitaidetta.[10]