Hiljaisuuden spiraali -malli

Hiljaisuuden spiraali -malli on saksalaisen Elisabeth Noelle-Neumannin kehittämä mediavaltaa kuvaava malli. Mallin perusideana on, että yksilö ei halua tulla sosiaalisesti eristetyksi. Tämän takia ihmiset etsivät lähiympäristöstään vihjeitä siitä, mitä on sosiaalisesti soveliasta ilmaista ja mihin suuntaan näistä asioista puhuminen on menossa. Ajatuksena on pohtia vähintäänkin yhtä paljon sitä mistä vaietaan kuin sitä mistä puhutaan. Ideana on yksilön oman mielipiteen ja myös käyttäytymisen vähittäinen muuttuminen vastaamaan sosiaalisesti hyväksyttyä tapaa ja mielipidettä.[1]

Yhdysvalloissa tämän hiljaisuuden kuvio on näkynyt muun muassa "don't ask, don't tell" -keskustelussa, joka koskee homojen palvelua Yhdysvaltain armeijassa. Eräällä tasolla yksilöiden poliittisen mielenilmaisun kaventuminen autojen puskurien tarroiksi (bumper sticker) on osa tämän mallin manifestaatiota (esimerkiksi "Last one leaving Michigan, turn off the lights" -tarrat 1970-luvulla globalisaation viedessä niin sanotun ruostevyöhykkeen teollisia työpaikkoja).