Hilja Gestrin

Hilja Ilma Gestrin (o.s. Kainulainen, 28. huhtikuuta 1882 Kuhmoniemi – 14. elokuuta 1963 Tampere) oli suomalainen arkkitehti. Hän suunnitteli Tampereen taidemuseolle tilat vuonna 1930.[1]

Hilja Gestrin
Henkilötiedot
Muut nimet Hilja Kainulainen
Syntynyt28. huhtikuuta 1882
Kuhmoniemi
Kuollut14. elokuuta 1963 (81 vuotta)
Tampere
Ammatti arkkitehti[1]
Puoliso Werner Gestrin
Lapset Marjatta Laosmaa[2]
Vappu Paloheimo[2]
Vanhemmat Petter Johan Kainulainen
Helena Kainulainen
Muut tiedot
Merkittävät teoksetTampereen taidemuseon toimitilat (1930)
Tunnustukset Tampereen Taideyhdistyksen kunniajäsen (1948)[3]

Lapsuudenperhe

Hilja Kainulainen oli lähtöisin Tuupalasta Kuhmoniemeltä (nyk. Kuhmo). Hänen vanhempansa olivat kauppias Petter Johan Kainulainen (1843–1892) ja emäntä Helena Maria Kainulainen (o.s. Horttanainen, 1852–1934). Parilla oli yhdeksän lasta. Perheen kotitalo toimii nykyään museona.[4][5][6]

Opinnot

Kainulainen meni Kuhmoniemellä kansakouluun, jonka jälkeen hän jatkoi koulunkäyntiä Kuopiossa. Lukion Kainulainen kävi Oulussa, ja ylioppilastutkintonsa hän suoritti vuonna 1902. Seuraavana vuonna Kainulainen siirtyi Helsinkiin, missä hän ryhtyi opiskelemaan arkkitehtuuria. Suomen polyteknillisessä opistossa hänen opiskelutovereihinsa kuuluivat muun muassa Vietti Nykänen, Sigurd Savonius ja Ivar Thomé.[5]

Arkkitehtiopintojensa ohessa Kainulainen osallistui piirustus- ja maalaustunneille Ateneumissa ja yliopiston piirustussalissa. Häntä kiinnosti erityisesti akvarellimaalaus, josta tuli hänen elinikäinen harrastuksensa. Hän oli haaveillut vapaan taiteilijan ammatista.[7][8]

Kainulainen valmistui arkkitehdiksi oivallisin arvosanoin (”diplomilla”) vuonna 1907.[8]

Elämä Tampereella

Valmistuttuaan Kainulainen muutti Tampereelle. Siitä tuli hänen pysyvä kotikaupunkinsa.[5]

Wivi Lönnin apulainen

Vastavalmistunut arkkitehti pääsi heti työskentelemään Tampereella Wivi Lönnin arkkitehtitoimistossa. Kainulainen toimi piirtäjänä ja avusti Lönniä muun muassa Tampereen paloaseman ja Pispalan rukoushuoneen suunnittelussa. Tampereen kauppaoppilaitoksen kilpailupiirustukset ovat mahdollisesti Kainulaisen puhtaaksi piirtämiä. Lönn arvosti kovasti Kainulaisen työpanosta, sillä hänen toimistolleen oli kasautunut paljon töitä vuosiksi 1907–1911. Lönn on sanonut ihailleensa ”tavattomasti” tunnollista ja ahkeraa työntekijäänsä. Kainulainen puolestaan on luonnehtinut Lönniä innostavaksi työnantajaksi, joka osasi olla paitsi toimelias ja vaativa myös huumorintajuinen.[7][8][9]

Kun Lönn vuonna 1911 lopetti työskentelyn Tampereella ja muutti Jyväskylään, Kainulaisen työ arkkitehtuurin parissa keskeytyi.[2][9]

Avioliitto ja lapset

Vuonna 1911 Kainulainen meni naimisiin liikemies-valokuvaaja Werner Mauritz Gestrinin (1876–1952) kanssa. Pariskunnan ensimmäinen yhteinen koti sijaitsi Pikkupalatsin ensimmäisessä kerroksessa. Aikaisemmin Kainulainen oli asunut Commercen talossa leskirouva Jenny Wikanderin luona. Avioiduttuaan Hilja Gestrin jättäytyi työelämästä ja keskittyi perheenäidin rooliin. Gestrinit saivat kaksi tytärtä: Marjatta Clara Helena syntyi vuonna 1912 ja Vappu Ilma Maurica vuonna 1916. Marjatasta tuli myöhemmin äitinsä tavoin arkkitehti, Vappu puolestaan kouluttautui sairaanhoitajaksi.[10][11]

Vuonna 1924 Gestrinit muuttivat Pikkupalatsista Sumeliuksen taloon, jossa he asuivat 12 vuotta. Heidän viimeinen kotinsa sijaitsi Säästöpankintalossa.[2]

Taideyhdistyksen aktiivi
Tampereen taidemuseo vuonna 2015. Gestrinin suunnittelemat museotilat ovat edelleen käytössä. Museo ja piharakennus on suojeltu asemakaavalla.[12]

Hilja Gestrin toimi aktiivisesti Tampereen Taideyhdistyksessä. Hän liittyi jäseneksi vuonna 1909 ja toimi yhdistyksen rahastonhoitajana vuosina 1911–1943. Kun Tampereen vanha kruununmakasiini päätettiin 20- ja 30-luvun taitteessa muuttaa taideyhdistyksen ylläpitämäksi taidemuseoksi, rakennuksen muutospiirustukset annettiin johtokunnan jäsenen Hilja Gestrinin tehtäväksi. Yhdistyksellä ei ollut varaa järjestää suunnittelukilpailua.[7][13][14]

Taidemuseon suunnittelussa Gestriniä avusti taiteilija Gabriel Engberg, jolla oli museotilojen asiantuntemusta. Piirustukset valmistuivat vuonna 1930. Kruununmakasiinin sisätilat uusittiin kokonaan, mutta rakennuksen ulkoasuun Gestrin teki vain vähäisiä muutoksia. Hän suunnitteli museon viereen myös uuden piharakennuksen, johon tuli vahtimestarin asunto ja museon lämpökeskus. Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin lokakuussa 1931.[15][16]

Muita työtehtäviä ja harrastuksia

Arkkitehdin työn lisäksi Hilja Gestrin toimi jonkin aikaa opettajana. Hän opetti piirustusta Tampereen suomalaisessa yhteiskoulussa (nyk. Tampereen yhteiskoulun lukio) vuosina 1920–1922 ja 1930–1932. Lisäksi hän opetti eri aineita Tyttöjen ammattikoulussa.[9][17]

Gestrinillä oli kuvataiteiden ohella myös muita kulttuuriharrastuksia, muun muassa musiikki. Nuorena hän oli saanut Oulussa pianonsoiton opetusta, ja aikuisena hän soitti Ilmari Weneskosken johdolla viulua. Säveltäjä Oskar Merikanto kuului Gestrinien tuttavapiiriin ja vieraili heidän kotonaan useita kertoja.[18][19]

Gestrinien hauta

Gestrin kuoli Tampereella kesällä 1963. Hänet on haudattu Gestrinien sukuhautaan Kalevankankaalle. Suvun hautamuistomerkki on tehty mustasta dioriitista, ja se on Hilja Gestrinin suunnittelema.[15][20]

Lähteet
  1. Kivinen, Paula: Arkkitehti Hilja Gestrin (1882–1963). – Anneli Ilmonen (toim.) Tampereen taidemuseo 50 vuotta: Tampereen taideyhdistys ry ja tamperelaista kulttuurielämää, s. 140–146. Tampere: Tampereen Taideyhdistys, 1984. ISBN 951-95718-1-7.
  2. Kivinen 1984, s. 142.
  3. Kivinen 1984, s. 146.
  4. Ylioppilasmatrikkeli 1902 (PDF) s. 33. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 27.5.2019.
  5. Kivinen 1984, s. 140.
  6. Tuupalan museo: Näyttelyt Kuhmo: Kuhmon kaupunki. Viitattu 27.5.2019.
  7. Tampereen taidemuseon alueen sekä Pyynikintorin suunnittelukilpailu: Liite 5: Tampereen taidemuseon rakennushistoriallinen selvitys (PDF) (luonnos) s. 12. Tampere: Tampereen kaupunki & Arkkitehtitoimisto Seija Hirvikallio, 2016. Viitattu 1.6.2019.
  8. Kivinen 1984, s. 141.
  9. Kaivanto, Kirsi: Kaikki alkoi Engströmin kahvilassa: Tampereen Taideyhdistys ry 1898–2018, s. 70. Tampere: Tampereen Taideyhdistys, 2018. ISBN 978-951-95719-4-2.
  10. Kivinen 1984, s. 141–142.
  11. Kaivanto 2018, s. 69–70.
  12. Tampereen taidemuseon rakennushistoriallinen selvitys, s. 4, 6.
  13. Kaivanto 2018, s. 71.
  14. Kivinen 1984, s. 143, 145.
  15. Kivinen 1984, s. 145–146.
  16. Tampereen taidemuseon rakennushistoriallinen selvitys, s. 12–13, 34, 51.
  17. Kivinen 1984, s. 143.
  18. Kaivanto 2018, s. 70–71.
  19. Kivinen 1984, s. 140, 142.
  20. Hautakivi sijaitsee hautausmaan korttelissa 17, lähellä siunauskappelia.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.