Hilding Hedengren

Hedengren kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1911 ja liittyi Nylands nationiin. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelys-taloudellisella osastolla vuosina 1911–1914. Hän suoritti Piiripäälliköille järjestetyt kurssit vuonna 1921 ja taktiikan täydennyskurssin vuonna 1925 Suojeluskuntain päällystökoulussa sekä Sotilashallinnollisen koulun ensimmäisen jakson vuonna 1933.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania

Hedengren liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, jonka päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi. Kurssi järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 19. huhtikuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja takaisin 1. komppaniaan 5. lokakuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän toimi rintamakomennuksensa jälkeen Libaussa vuonna 1917 muonitusaliupseerina ja komppanianvääpelinä.[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Hedengren saapui Vaasaan Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi adjutantiksi 3. Jääkärirykmenttiin ja myöhemmin 2. jääkäriprikaatiin, josta hänet siirrettiin 24. huhtikuuta 1918 alkaen 4. jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan päälliköksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Hedengren palveli sisällissodan jälkeen 4. jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä (myöh. nimet Jääkäripataljoona n:o 2 ja Pohjolan jääkäripataljoona). Hänet sijoitettiin rykmentin 1. komppanian päälliköksi, mutta hoiti 19. kesäkuuta 1918 lähtien pataljoonankomentajan tehtäviä. Hänet siirrettiin 19. joulukuu 1918 Karjalan kaartin rykmenttiin 3. pataljoonan komentajaksi, mistä tehtävästä hän erosi 25. elokuuta 1920 ja siirtyi Tampereen suojeluskunnan harjoituspäälliköksi 1. helmikuuta 1921 ja määrättiin 15. helmikuuta 1921 samalla hoitamaan Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin piiripäällikön tehtäviä. Hän sai eron edellä mainitusta toimesta 1. tammikuuta 1923, mutta jäi edelleen Tampereen suojeluskunnan harjoituspäälliköksi. Hänet nimitettiin Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin 1. alueen päälliköksi 1. marraskuu 1924, mistä toimesta hän erosi 31. lokakuuta 1928 ja siirtyi maanviljelijäksi omistamalleen Haverin kartanoon Jaalaan ja toimi viljelijänä vuoteen 1932 saakka. Hedengren astui jälleen vakinaiseen palvelukseen ja määrättiin Suomen valkoisen kaartin talouspäällikön apulaiseksi 27. tammikuuta 1933 alkaen, josta hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 Helsingin sotilaspiirin esikuntaan huoltopäälliköksi ja 16. maaliskuuta 1938 alkaen Porin rykmenttiin talouspäälliköksi.[1][2]

Hedengren osallistui talvisotaan 5. divisioonan intendenttinä ja osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän toimi 5. prikaatin huoltopäällikkönä ja Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 4. divisioonan huoltopäälliköksi ja osallistui taisteluihin Karjalankannaksella, Äänislinnassa, Karhumäessä ja Maaselän suunnalla. Huoltopäällikön tehtävästä hänet siirrettiin huoltotarkastajaksi III armeijakuntaan ja edelleen huoltopäälliköksi Aunuksen ryhmään, josta hänet siirrettiin vuonna 1944 2. divisioonan huoltopäälliköksi ja osallistui taisteluihin Karjalankannaksen keskilohkolla, Divisioonasta hänet komennettiin vielä ennen sodan päättymistä Jalkaväkirykmentti 7:n huoltopäälliköksi, josta tehtävästä hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1944 ja siirtyi osastopäälliköksi Suomen Kumitehdas Oy:n Nokialle, mitä hän palveli vuoteen 1960 saakka ja siirtyi Keskuslämpö Oy:n palvelukseen Helsinkiin. Hänet on haudattu Loviisan hautausmaalle Hedengren-sukuhautaan.

Hedengren toimi Viipurin kasarmirakennuksien korjaustöiden valvojana vuonna 1919 ja 2. divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuonna 1920 sekä suojeluskunta-asetusta laatineen toimikunnan jäsenenä vuonna 1923. Uudenmaan sotilasläänin kunnianeuvoston varapuheenjohtajana hän toimi vuonna 1934 ja puheenjohtajana vuonna 1935 sekä Suomen ampujainliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 1924–1928. Hämeen ampujapiirin johtokunnan varapuheenjohtajana ja jäsenenä hän toimi vuosina 1925–1928.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 8. joulukuuta 1915 Gruppenführer 1. maaliskuuta 1916 Yliluutnantti 11. helmikuuta 1918 Kapteeni 1. toukokuuta 1918 Majuri 6. joulukuuta 1926 Everstiluutnantti 1941		Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Preussin 2. lk. Rautaristi Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.