Soreahiirenporras

Soreahiirenporras eli hiirenporras (Athyrium filix-femina) on yleinen saniainen.

Soreahiirenporras
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Polypodiopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Hiirenporraskasvit Athyriaceae
Suku: Hiirenportaat Athyrium
Laji: filix-femina
Kaksiosainen nimi

Athyrium filix-femina
(L.) Roth
Alalajit
  • Athyrium filix-femina subsp. angustum
  • Athyrium filix-femina subsp. asplenioides
  • Athyrium filix-femina subsp. cyclosorum
Katso myös

  Soreahiirenporras Wikispeciesissä
  Soreahiirenporras Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Soreahiirenportaan lehden alapinta itiöpesäkeryhmineen.
Keväällä soreahiirenportaan uudet lehdet ovat aluksi kiertyneet kerälle.

Soreahiirenportaan pystyhköstä maavarresta nousee kimppuina 30–100 senttimetriä pitkiä lehtiä. Lehtiruoti on suomuinen ja on noin 1/8–1/4 lehtilavan pituudesta. Lapa on kapeanpuikea tai kapean vastapuikea ja kahteen kertaan parilehdykkäinen. Pikkulehdykät ovat ruodittomia, kapeanpuikeita, sahalaitaisia tai pariliuskaisia. Lehdyköitten tyvipuoliskon pikkulehdykät ovat vastakkain ja tylppätyvisiä. Lehdyköitten alapinnalla olevat itiöpesäkeryhmät ovat soikeita, usein kaarevia ja katesuomuisia. Suomessa soreahiirenportaan itiöt kypsyvät heinä–elokuussa.[1]

Laji muistuttaa eniten monia suurikokoisia alvejuurilajeja, kuten etelänalvejuurta (Dryopteris dilatata), isoalvejuurta (Dryopteris expansa) ja kivikkoalvejuurta (Dryopteris filix-mas).[2]

Levinneisyys

Soreahiirenporrasta ja sen alalajeja kasvaa laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Lajia tavataan koko Euroopassa Ukrainan ja Venäjän kaakkoisia aroalueita ja Pohjois-Euroopan arktisia alueita lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Keski-Aasian ja Siperian Pohjois-Kiinaan ja -Japaniin asti. Pohjois-Amerikassa laji on levittäytynyt toisaalta mantereen itä- ja keskiosiin, ja toisaalta mantereen länsiosiin Kaliforniasta Alaskaan. Vähäisempiä havaintoja soreahiirenportaasta on myös muun muassa Pohjois-Afrikasta ja Turkista.[2] Suomessa soreahiirenporras on hyvin yleinen laji maan etelä- ja keskiosissa, mutta harvinaistuu pohjoiseenpäin mennessä. Tunturi-Lapissa laji on jo varsin harvinainen.[3] Pohjois-Lapissa tavataan toista hiirenporraslajia, tunturihiirenporrasta (Athyrium distentifolium)[4].

Elinympäristö

Soreahiirenporras kasvaa kosteissa metsissä, etenkin purojen varsilla lehtometsässä. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat saniaislehdot, rantalehdot, soistuvat lehdot, lehto- ja lähdekorvet ja tunturien alapaljakan rehevät niityt. Lajia voi tavata myös ojissa ja kivikasojen liepeillä.[1]

Käyttö

Soreahiirenporrasta käytetään puutarhojen koristekasvina, ja siitä on jalostettu useita lajikkeita.[2]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 51.
  2. Den virtuella floran: Majbräken (myös levinneisyyskartta) (ruotsiksi) Viitattu 7.10.2011.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Soreahiirenportaan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.10.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2018: Kasviatlas 2018: Tunturihiirenportaan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.6.2021.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.