Hiilijalanjälki

Hiilijalanjälki on käännöslaina englannin termistä carbon footprint, joka kehitettiin öljy-yhtiö BP:n mainoskampanjaan vuonna 2004. Tavoitteena oli siirtää vastuuta hiilidioksidipäästöistä fossiilisia polttoaineita tuottavilta yrityksiltä kuluttajien kannettavaksi. Tätä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen menestyneimmistä PR-kampanjoista.[4]

Toisin kuin ekologinen jalanjälki, hiilijalanjälki ilmoitetaan massana eikä pinta-alana. Hiilijalanjäljen yksikkönä käytetään tapauksesta riippuen tonnia, kilogrammaa tai grammaa. Yleensä hiilijalanjälki ilmoitetaan kasvihuonekaasujen yhteenlaskettuna määränä eli hiilidioksidiekvivalentteina, joskus kuitenkin pelkkänä hiilidioksidin määränä.[5] Hiilidioksidiekvivalentit lasketaan kaikista kasvihuonekaasuista ottamalla huomioon niiden ilmastoa lämmittävä vaikutus verrattuna hiilidioksidiin.

Kuluttajan hiilijalanjälki voidaan jakaa suoriin ja epäsuoriin päästöihin. Suorat päästöt syntyvät välittömästi kuluttajan oman toiminnan, esimerkiksi autolla ajamisen seurauksena. Joukkoliikennevälineillä matkustamisen taas katsotaan aiheuttavan epäsuoria päästöjä, jotka jaetaan kaikkien matkustajien kesken henkilökilometrien suhteessa. Kuluttajan epäsuoriin päästöihin luetaan myös kuuluviksi hyödykkeiden ja palvelujen tuotannon, myynnin ja mahdollisen käytöstä poiston yhteydessä syntyvät päästöt.[5]

Englanninkielisessä kirjallisuudessa viitataan suoriin ja epäsuoriin päästöihin ”Scope”-termin avulla.[6] Erityisesti yritykset ja organisaatiot voivat luokitella päästönsä näiden mukaan. Scope 1 päästöt viittaavat organisaation suoriin päästöihin, esim. organisaation oma energiantuotanto ja muut polttoprosessit sekä organisaation omien ajoneuvojen käyttö. Scope 2 päästöt viittavat epäsuoriin energiantuotannon päästöihin, esim. organisaation ostama sähkö- ja lämpöenergia. Scope 3 päästöt viittaavat organisaation muihin epäsuoriin päästöihin, esim. työmatkaliikenne ja työmatkustaminen, hankinnat, rakentaminen sekä vesi- ja jätehuollon päästöt. Scope 3 päästöt eivät ole suoraan organisaation hallinnassa, mutta ovat suoraa vaikutusta organisaation toiminnoista.[6]

Rakennuksen hiilijalanjäljellä tarkoitetaan niitä päästöjä, joita rakennus tuottaa koko olemassaolonsa aikana, alkaen sen rakennustuotteiden valmistuksesta päättyen rakennuksen purkamiseen.[7] Nykyisin suurin osa rakennuksen hiilijalanjäljestä aiheutuu energiankulutuksesta.

Rakennuksen hiilijalanjälkilaskenta on 2020-luvulla tulossa osaksi Suomen rakentamismääräyksiä.[8]

Rakennusluvan saamisen ehdoksi on tulossa uusi dokumentti, joka on nimeltään ilmastoselvitys. Ilmastoselvityksessä ilmoitetaan rakennushankkeen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki. Laskenta tehdään Rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmän mukaisesti. Vaatimuksen on arvioitu tulevan voimaan samalla kun uusi Kaavoitus- ja rakennuslaki tulee voimaan arviolta vuonna 2024. Ilmastoselvitys tulisi laatia kaikille rakennusluvan vaativille hankkeille, myös korjausrakennushankkeille.[9]

Suomen uudisrakennuksille olisi tulossa raja-arvovaatimus käyttötarkoitusluokille 1d-8, eli rivitaloille ja sitä suuremmille rakennuksille. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennuslupaa ei saisi, mikäli rakennushankkeen hiilijalanjälki ei alita asetettua raja-arvoa. Pientaloille raja-arvovaatimusta ei olisi tulossa, mutta niille olisi kuitenkin tehtävä ilmastoselvitys. Raja-arvovaatimusten on arvioitu olevan lainsäädännössä vuoden 2025 alusta lähtien.[9]

Seuraavassa taulukossa on jaoteltu yksilön hiilijalanjälki neljään osa-alueeseen, määritelty suomalainen keskiarvo-osuus päästöistä ja otettu esimerkki miten hiilijalanjälkeä voi osa-alueen osalta pienentää.[10]

Hiilikädenjäljeksi lasketaan tuotteen, prosessin tai palvelun positiivinen ilmastovaikutus eli päästövähennyspotentiaali käyttäjälle. Valtion, yrityksen, yhdistyksen tai yksittäisen ihmisen tuottaessa hiilikädenjälkeä ”asiakkaalleen”, asiakkaan oma hiilijalanjälki alenee. Hiilikädenjälki ilmaisee tulevaisuuden myönteiset päästövaikutukset: suuri hiilikädenjälki on hyvä asia.[11][12]

Esimerkiksi rakennuksen hiilikädenjälki tarkoittaa rakentamisesta aiheutuvia myönteisiä ilmastovaikutuksia, joita ei syntyisi ilman rakennuksen rakentamista. Näitä ovat esimerkiksi puupohjaisiin rakenteisiin sitoutunut hiili ja rakennustuotteiden kierrätys.[13]

Hiilivero eli päästömaksu voidaan periä päästöjä tuotettaessa, esimerkiksi mittaamalla tai estimoimalla päästöt. Fossiilisista polttoaineista aiheutuvia päästöjä voidaan kuitenkin usein helpommin verottaa jo polttoainetta tuotettaessa/maahantuotaessa, polttoaineen hiilipitoisuuden perusteella.[14]

Vaikka hiilijalanjäljen vero on hiilipäästömaksua epätarkempi ja subjektiivisempi haittavero, sitä on ehdotettu käytettäväksi tuontituotteille maista, joissa hiiliveroa ei ole.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuren mukaan yksittäisille ruoka-aineille ei voi laskea selkeää hiilijalanjälkeä, mikä tekee ongelmalliseksi ruoan päästöperusteisen verotuksen.[15]

• Carbon Footprint Global Footprint Network (englanniksi)
• Sitoumus 2050 -sivusto Sisältää kattavan hiilijalanjälkitestin vuodelta 2018 ja mahdollisuuden tehdä sitoumus omien tulosten pohjalta annettujen ehdotusten joukosta.
• Lopettaisinko juuston syömisen vai vaihtaisinko sähköautoon? Kokeile Ylen laskurilla, mitkä ilmastoteot sopivat sinulle ja mikä vaikutus niillä on Yle uutiset 20.2.2019