Suomen Hiihtoliitto

Suomeen perustettiin itsenäinen hiihdon kattojärjestö ensimmäisen kerran vuonna 1908. Se oli silloin nimeltään Liitto Suomen hiihtourheilun edistämiseksi. Liitto ajautui kuitenkin talousvaikeuksiin ja se päätyi solmimaan yhteistyösopimuksen SVUL:n kanssa. SVUL:ään perustettiin vuonna 1910 oma hiihto-, luistelu- ja pyöräilyjaosto ja se johti siihen, ettei SVUL tunnustanut Liittoa Suomen hiihtourheilun edistämiseksi itsenäiseksi liitoksi ja SVUL:n jäsenet eivät saaneet osallistua sen kilpailuihin. Vuonna 1915 hiihtojaosto irtautui SVUL:n sisällä hiihto-, luistelu- ja pyöräilyjaostosta omaksi jaostokseen, koska maastohiihto oli kasvanut lajina. Itsenäinen Suomen Hiihtoliitto perustettiin uudelleen vuonna 1931.

Vuoden 1998 tammikuussa Suomen Tietotoimiston uutisessa väitettiin hiihtäjä Jari Räsäsen ostaneen ja käyttäneen kasvuhormonia. Lisäksi uutisessa väitettiin Hiihtoliiton johtohenkilöiden olleen kiinnostuneita kasvuhormoneista. Räsänen ja Hiihtoliitto vetivät asian oikeuteen ja vaativat suuria vahingonkorvauksia kunnianloukkauksesta. Näyttöä Räsäsen doping-yhteyksistä ei löytynyt, ja Helsingin käräjäoikeus tuomitsi STT:n päätoimittajan Kari Väisäsen ja toimittaja Johanna Aatsalo-Sallisen ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Lisäksi STT, Väisänen ja Aatsalo-Sallinen tuomittiin maksamaan noin 1,5 miljoonan markan korvaukset 19 vahingonkärsijälle. Sittemmin tuomiot ja korvaussummat lievenivät hovioikeudessa.[6][7][8]

Kantajien vaatimuksesta vastaajat kustansivat tuomion julkistamisen Helsingin Sanomissa koko sivun ilmoituksena. Turun Sanomien kommentaattorin Markku Jokisipilän mukaan Hiihtoliitto halusi tällä antaa tuomituille iskun, josta he kärsisivät lopun ikäänsä.[9] Aatsalon mukaan Hiihtoliiton STT:tä vastaan nostama tiedotussota tuhosi hänen uransa urheilutoimittajana. Aatsalon mukaan Hiihtoliitto käynnisti doping-uutisen julkaisemisen jälkeen häntä ja STT:tä vastaan vyörytyksen, jonka johdossa olivat Hiihtoliiton puheenjohtaja Esko Aho ja liiton toimitusjohtaja Esa Klinga.[10][11][12] Tapauksen vuoksi toimittaja muun muassa sai tappouhkauksia.[13]

Vuonna 2011 entinen lajijohtaja ja päävalmentaja Antti Leppävuori, entinen lajipäällikkö ja toimitusjohtaja Jari Piirainen, entinen hiihtäjä Jari Räsänen sekä entinen lajipäällikkö ja päävalmentaja Pekka Vähäsöyrinki joutuivat syytteeseen törkeästä petoksesta eli asioiden salaamisesta vuosien 1999 ja 2000 dopingoikeudenkäynneissä.[14] Räsänen ja Vähäsöyrinki tuomittiin törkeistä petoksista ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.[15] Oikeudessa osoitettiin, että Räsänen käytti vuosina 1996–1997 eli STT:n uutisen tarkoittamana aikana epo-hormonia. Oikeuden mukaan kaikki neljä syytettyä tiesivät, mitä Räsäselle tehtiin vuoden 1997 kisoissa.[16]

Tapauksessa asianomistajana ollut Kari Väisänen kommentoi, että tuomioistuimen ratkaisu on hyvä, mutta tuomitut ovat sijaiskärsijöitä ja todelliset vastuunkantajat puuttuvat edelleen.[17] STT:n tapauksessa tuomituilla on periaatteessa mahdollisuus hakea herjaustuomion purkua, jos tuomio on perustunut valheellisille tiedoille.[18]

Koko maastohiihdon maine kärsi Suomessa dopingjupakan vuoksi.[19] Skandaalin vuoksi yhdistetty ja alppihiihto irtautuivat Suomen Hiihtoliitosta omiksi lajiyhdistyksikseen.[20] Tiedotusvälineiden kommenteissa muun muassa valitettiin, kuinka STT:n toimittajat joutuivat valheen takia oikeusmurhan kohteeksi ja joutuivat kärsimään työpaikkansa menettäen.[21] Satakunnan Kansa kommentoi vuonna 2011, kuinka myös hiihtäjien ”mafian tyyppinen maailma” tuntuu ihmeelliseltä. Tiedotustilaisuuksissa ja haastatteluissa ”on valehdeltu kirkkain silmin, kukaan ei muista mitään, eikä kukaan kerro mitään”.[22]

• Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali 2001

• Suomen Hiihtoliitto
• Ski Sport Finland