Hietaunikko

Hietaunikko (Papaver argemone) on unikoiden sukuun kuuluva, lähinnä Euroopassa tavattava kukkakasvilaji. Suomessa hietaunikko on harvinainen satunnaistulokas.

Hietaunikko
Hietaunikko kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Hietaunikko kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Unikkokasvit Papaveraceae
Suku: Unikot Papaver
Laji: argemone
Kaksiosainen nimi

Papaver argemone
L. (1753)
Synonyymit
  • Roemeria argemone (L.) C.Morales, R.Mend. & Romero García (1988)
Katso myös

  Hietaunikko Wikispeciesissä
  Hietaunikko Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Hietaunikon kukka.
Hietaunikon kota.
Papaver argemone

Yksivuotinen hietaunikko kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Varsi on ainakin yläosastaan myötäkarvainen. Lehdet ovat pariosaisia ja alimpienkin lehtien liuskat ovat kapeita ja suippoja. Varren kärjessä oleva yksittäinen punainen kukka on noin 4–5 cm leveä. Kukan keskellä on musta piste. Kukan verhiö on kaksilehtinen, mutta verholehdet varisevat varhain. Terälehtiä on neljä kappaletta. Heteitä on paljon. Emiö on monilehtinen ja yhdislehtinen. Hietaunikko kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät pitkässä, nuijamaisessa kodassa, joka on matalauurteinen ja karkeasukasinen. Kodan päällä on tähtimäinen, monisäteinen luottilevy, jonka alle avautuvista rei'istä siemenet varisevat.[1][2]

Muista unikkolajeista hietaunikko muistuttaa lähinnä silkkiunikkoa (P. rhoeas) ja ruisunikkoa (P. dubium).[2]

Levinneisyys

Hietaunikon levinneisyysalue rajoittuu pääasiassa Eurooppaan, jossa sitä tavataan Espanjasta Länsi-Ukrainaan, Puolaan ja Baltiaan saakka. Laji puuttuu Fennoskandian pohjoisosista ja Islannista. Euroopan ulkopuolella lajia kasvaa paikoitellen Pohjois-Afrikassa, Turkissa, Lähi-idässä, Irakissa ja Iranissa. Ihmisen mukana hietaunikko on levinnyt Yhdysvaltoihin.[2] Suomessa hietaunikkoa on tavattu satunnaistulokkaana lähinnä Suomenlahden ja Pohjanlahden satamakaupungeissa sekä muutamassa paikassa sisämaassa.[3] Ainoastaan Ahvenanmaalla laji saattaa kasvaa vakinaisena viljapelloissa, mutta on sielläkin hyvin harvinainen laji.[1][4]

Elinympäristö

Hietaunikko kasvaa viljapelloissa, tienvarsilla ja joutomailla. Suomessa sitä tavataan lähinnä satamissa, varsinkin painolastipaikoilla.[1][2]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 92.
  2. Den virtuella floran: Spikvallmo (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 1.2.2012.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Hietaunikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 1.2.2012.
  4. Ålands flora 2008, s. 110.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.