Hietatokko

Hietatokko (Pomatoschistus minutus) on pieni 4–5 cm:n pituinen merikala. Se on vaalean kellertävä, lähellä pohjaa elävä kala, jonka voi nähdä, jos sen pelästyttää liikkeelle haromalla hiekkapohjaa esimerkiksi akvaariohaavilla. Lajia esiintyy koko Itämeren alueella, aivan lahtien perukoita lukuun ottamatta. Hietatokko muistuttaa hyvin paljon liejutokkoa (Pomatoschistus microps) ja hieman myös mustatokkoa (Gobius niger) ja seitsenruototokkoa (Gobiusculus flavescens).

Hietatokko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Gobioidei
Heimo: Tokot Gobiidae
Suku: Pomatoschistus
Laji: minutus
Kaksiosainen nimi

Pomatoschistus minutus
(Pallas, 1770)
Katso myös

  Hietatokko Wikispeciesissä
  Hietatokko Commonsissa

Hietatokko oleskelee kesäisin matalissa ja talvella syvemmissä vesissä. Se rakentaa pesän hiekkapohjalle esimerkiksi simpukankuoren tai ruukunsirpaleen alle, ja koiras vartioi mätiä kuoriutumiseen asti. Pienten 1–3-senttisten hietatokkojen ravintoa ovat vesikirput, surviaissääskentoukat ja hankajalkaiset. Isommat, yli kolmen senttimetrin mittaiset kalat syövät pääasiassa pienikokoisia katkoja.

Tokoilla, varsinkin hietatokolla, on matalien rannikkovesien ravintoketjussa suuri merkitys. Ne ovat linkki pohjaeläimistä suurempiin kaloihin. Tokkoja syövät ainakin ahvenet, pienet turskat, kampelat, piikkikampelat, kivinilkat, kuhat, simput, isot kuoreet ja siiatkin. Matalilla rannikkovesillä, kuten Tanskassa, tokot muodostavat katkarapujen kanssa meritaimenen tärkeimmän ravinnonlähteen.

Esiintyminen Suomessa ja elinalueet

Suomen Lajitietokeskuksen mukaan laji esiintyy ensisijaisesti Itämeressä.[3] Suomessa sitä tavataan lähes koko merialueella, Perämerelläkin Hailuotoa myöten.

Lähteet
  • Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002. ISBN 951-0-23123-1.
  • Niels Vestergaard: Meritaimenen salat, Rannikkokalastusta Perholla. Pan Vision 2007.

Viitteet
  1. Herler, J., Williams, J.T. & Kovacic, M.: Pomatoschistus minutus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
  2. Hietatokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
  3. Hietatokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.