Hietaniemen kirkko
Hietaniemen kirkko (ruots. Hietaniemi kyrka) on Övertorneån seurakunnan kirkkorakennus Ylitornion kunnassa Ruotsissa. Tornionjoen niemellä Hietaniemen taajamassa sijaitseva kirkko on valmistunut vuonna 1747.[1]
| Hietaniemen kirkko Hietaniemi kyrka |
|
|---|---|
 |
|
| Sijainti |
Kyrkvägen, Hietaniemi, Ylitornion kunta, Ruotsi |
| Koordinaatit | |
| Kirkkokunta | Ruotsin kirkko |
| Hiippakunta | Luulajan hiippakunta |
| Seurakunta | Övertorneån seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1747, tapuli 1773 |
| Suunnittelija | Hans Biskop |
| Materiaali | puu |
 |
|
Ensimmäinen kirkko Hietaniemeen oli rakennettu vuonna 1617. Vuonna 1744 se todettiin niin ränsistyneeksi, että päätettiin uuden kirkon rakentamisesta. Hietaniemen ensimmäinen ja toinen kirkko palvelivat vuoteen 1809 saakka joen molemmilla puolilla asuvia ylitorniolaisia.[1]
Kirkkorakennus ja sen korjauksia
Nykyinen kirkko rakennettiin hirrestä kruunupyyläisen kirkonrakentaja Hans Biskopin johdolla vuosien 1744–1747 välillä. Kirkon hirsiseinät on myöhemmin paneloitu sekä ulko- että sisäpuolelta. Kirkko maalattiin alun perin ulkoa punaiseksi.[1] Pitkänomainen runkohuone on kahdeksankulmainen, kirkon kuori on itäpäässä. Sekä länsipäässä että eteläsivulla on asehuone, ja pohjoispuolella on sakaristo. Kirkon katto on korkea aumattu paanukatto ja harjalla on viiritangot tuuliviireineen. Runkohuoneen sisäkatto on muodoltaan puolikupoli. Erillinen kellotapuli on vuodelta 1773.
Vuosina 1892–1893 kirkossa tehtiin merkittäviä ulkonäköön vaikuttaneita muutoksia. Kirkon ikkunoita suurennettiin ja niiden määrää lisättiin neljällä. Ilmeisesti tässä vaiheessa kirkko maalattiin ulkopuolelta valkoiseksi. Sisällä saarnastuoli siirrettiin kuoriin ja se kytkettiin yhteen kuoriaidan kanssa. Alttarikaidetta jatkettiin kuorin seiniin saakka ja siihen tuli kaksi ovea. Kirkkoon tehtiin uudet penkit ja pitkän harkinnan jälkeen lämmityslaitteeksi kamiina. Kirkon lattia varustettiin multapenkillä.[1]
Kirkkoa korjattiin vuosina 1930–1931 ja myös 1943–1945, jolloin se sai sähkölämmityksen. Vuosina 1967–1973 toteutettiin perusteellinen kunnostus arkkitehti Bertil Franklinin suunnitelmien mukaan. Korjauksessa pyrittiin palauttamaan sekä kirkon ulkopuoli että sisätilat alkuperäiseen ulkoasuun. Ulkolaudoitus uusittiin ja kirkko maalattiin jälleen punaiseksi. Sisäpuolella seinien ja katon puuverhouksista ja ovista poistettiin vanhat käsittelyt. Saarnastuoli siirrettiin alkuperäiselle paikalleen ja myös kuoriaita palautettiin alkuperäiseen muotoon erilliseksi saarnastuolista. Kirkkoon tehtiin uudet ovelliset penkkirivit. Saarnastuolin, kuoriaidan, alttarin kaiteen, alttaritaulun kehyksen ja lehterin kaiteen alkuperäiset maalaukset palautettiin. Myös kattomaalaus alttarin yläpuolella palautettiin. Alttaritauluksi vaihdettiin oululaisen Johan Gustav Hedmanin vuonna 1826 maalaama teos. Alttaritaulun päällä on ”Usko, toivo ja rakkaus” aiheinen koriste ja taulun sivuilla kerubikoristeet, jotka kaikki ovat peräisin kirkkoon hankituista uruista.[1]
Sisätilat ja irtaimisto
Alttaritaulua kehystävät marmoroidut pylväät. Kuoriaidan ja saarnastuolin teki Hans Biskop, joka teki myös ensimmäisten penkkirivien pyramidi- ja kruunukoristeet.[1]
Urut
Urkukaappi ja fasadi ovat peräisin vuodelta 1622 ja ne on tehty alun perin Tukholman saksalaiseen kirkkoon, josta ne ostettiin Ylitornioon vuonna 1770. Ylä- ja pääpillistö asennettiin seuraavana vuonna Matarengin kirkkoon, sinne sopimaton selkäpillistö rakennettiin Hietaniemen kirkkoon. Urut vihittiin käyttöön vuonna 1781 ja niitä uudistettiin vuonna 1893. Vuosina 1945–1947 Grönlunds Orgelbyggeri rakensi kirkkoon uudet urut, joissa käytettiin joitakin pillejä vanhoista uruista, osia urkukaapista ja fasadi. 1950-luvulla osa julkisivun mykistä pilleistä otettiin käyttöön. 1970-luvun lopulla Grönlund alkoi rakentaa jäljellä olevista Saksalaisen kirkon urkujen osista uusia urkuja, jotka muistuttaisivat 1700-luvun urkuja. Puuttuvia osia tehtiin uudelleen mahdollisimman alkuperäisen kaltaisista materiaaleista, osin käyttäen mallina Matarengin kirkon urkuja. Rekonstruktio valmistui vuonna 1984. Urkufasadi entisöitiin vuonna 1991.[1]
Kellotapuli
Korkea kellotapuli on valmistunut vuonna 1773, sen uskotaan olevan Hans Biskopin suunnittelema. Kellotapuli on kymmenmetrinen tornipiikki mukaan lukien 37 metriä korkea. Portaaleiden yläkaariin on maalattu raamatunlauseita suomeksi. Tornissa uskotaan olevan 1930-luvulla tehtyjen valkoisten maalinpintojen alla koristemaalauksia.[1]
Ryssänkello
Venäläiset ryöstivät kirkon vuonna 1716. He veivät mukanaan muun muassa vuonna 1688 ostetun kirkonkellon. Seurakunta hankki varastetun kirkonkellon tilalle uuden vuonna 1729. Kun Ruotsin ja Venäjän raja vedettiin pitkin Tornionjokea vuonna 1809, luovutettiin tämä kello uudelle Suomen puoleiselle Ylitornion seurakunnalle. Kello riippuu nyt yhdessä Matarengin kirkosta saadun kellon kanssa Ylitornion kirkon vuonna 1819 valmistuneessa kellotapulissa. Seurakunta osti luovutetun kellon tilalle uuden kellon vuonna 1820.[1]
Noin 170 vuoden kuluttua kellon ryöstöstä seurakunnalle tuli tieto, että varastettu kello oli nähty Strelnan linnan kappelissa Pietarin lähellä. Seurakunta pyysi saada ostaa kellon takaisin. Vuonna 1885 Hietaniemeen tuli lähetys, jossa oli kyseinen kirkonkello lahjana suurruhtinas Konstantin Nikolajevitšilta.[1]
Nykyään kirkon tornissa on kolme kelloa: Suomeen luovutetun kellon tilalle hankittu isokello, ryssänkello ja pikkukello.[1]
Lähteet
- Hietaniemi kyrka Övertorneå Församling. Viitattu 9.8.2017. (ruotsiksi)
