Hietahait
Hietahait (Odontaspididae) on valtamerissä tavattava sillihaikaloihin kuuluva kalaheimo.
| Hietahait | |
|---|---|
 Hietahai (Carcharias taurus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
| Lahko: | Sillihaikalat Lamniformes |
| Heimo: |
Hietahait Odontaspididae Müller & Henle, 1839[1] |
| Katso myös | |
Lajit
Hietahailajien fossiileista vanhimmat on ajoitettu myöhäisliitukaudelle. Yksi tällainen suku on Eugomphodus. Nykyään heimossa elää kolme tai neljä lajia, jotka jaetaan kahteen sukuun, joihin molempiin kuuluu myös vain fossiileina tunnettuja lajeja.[2][3] Suvut ja lajit ovat:
- Hietahai (Carcharias taurus)
- Intianhietahai (Carcharias tricuspidatus)
- Mustahietahai (Odontaspis ferox)
- Ruskohietahai (Odontaspis noronharai)
Hietahaiden lajien määrästä on ollut pitkään epäselvyyttä. Lisäksi Carcharias- ja Odontaspis-sukujen lajien arvellaan eriytyneen toisistaan jo liitukaudella ja joskus hietahai luetaan kuuluvaksi omaan heimoonsa Carchariidae.[2][4][5][6]
Anatomia
Hietahait ovat suurehkoja ja tukevarakenteisia haita. Suurin laji on mustahietahai, joka voi kasvaa 4,1 metriä pitkäksi. Muutkin lajit saavuttavat yli kolmen metrin pituuden. Lajeilla on kaksi samankokoista selkäevää ja pyrstöevä on melko pitkä ja epäsymmetrinen. Hietahailajien peräevä on selkäevien kokoinen. Hietahaiden silmät ovat melko pienet ja suu suuri ja hampaat pitkät. Hammasrivejä on molemmissa leuoissa alle 60.[2][3][4][7][8]
Hietahait ovat ovovivipaarisia ja poikaset voivat syödä hedelmöittymättömiä munasoluja tai hitaammin kehittyneitä sisaruksiaan ollessaan naaraan kohdussa. Yleensä poikasia syntyy kaksi.[3][4]
Levinneisyys ja elintavat
Hietahaiden heimon lajeja tavataan laikuttaisesti Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren lämpimillä ja lauhkeilla alueilta. Ne elävät rannikkoseuduilla ja erityisesti ruskohietahai myös avomerellä. Niitä on tavattu pintavesistä aina 1 600 metrin syvyyteen.[3][2][4]
Hietahait ovat melko hitaita, mutta aktiivisia uimareita. Niiden ravintoa ovat luukalat, nilviäiset ja pohjien äyriäiset.[4]
Hietahait ja ihmiset
Hietahaiden lajit ovat melko rauhallisia, mutta hietahain tiedetään hyökänneen myös uimareiden kimppuun, kun se on tuntenut olonsa uhatuksi. Hietahait ja mustahietahait ovat suosittuja urheilukalastuksen kohteita ja niitä kalastetaan myös ravinnoksi, mutta ne eivät ole yhtä tärkeitä kuin monet muut hait. Hietahaita pidetään myös yleisöakvaarioissa.[4]
Lähteet
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Odontaspididae (TSN 159875) itis.gov. Viitattu 06.03.2011. (englanniksi)
- Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 57. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 06.03.2011). (englanniksi)
- Family Odotaspididae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 6.3.2011. (englanniksi)
- Sharks of the World: Bullhead, mackerel and carpet sharks, s. 55-56. FAO, 2001. ISBN 978-9251045435. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 06.03.2011). (englanniksi)
- Family Odontaspididae: Ragged-Tooth Sharks ReefQuest. Viitattu 06.03.2011. (englanniksi)
- Family Family Carchariidae:Sandtiger Shark ReefQuest. Viitattu 06.03.2011. (englanniksi)
- James Leonard Brierley Smith,Margaret Mary Smith,Phillip C. Heemstra: Smiths' Sea fishes, s. 104. Struik, 2003. ISBN 978-1868728909. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 06.03.2011). (englanniksi)
- William C. Hamlett: Sharks, skates, and rays: the biology of elasmobranch fishes, s. 19. JHU Press, 1999. ISBN 978-0801860485. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 06.03.2011). (englanniksi)