Hey Ya!

André 3000 aloitti ”Hey Ya!:n” työstämisen Atlantan Stankonia Studiosilla joulukuun 2002 alussa.[2] Hän käytti säestämiseen akustista kitaraa[2] ja inspiraationa Ramonesia, Buzzcocksia ja The Smithsiä.[3] Kappaleen rungon päässään jo luoneena hän nauhoitti intron, ensimmäisen säkeistön ja ”koukun”. André aloitti lauluosuuksien nauhoittamisen tuona aikana ja teki kymmeniä otoksia. Hän palasi kappaleen pariin muutamaa päivää myöhemmin, jolloin sessiomuusikko Kevin Kendricks soitti bassolinjan syntetisaattorilla.[2]

Useita kuukausia myöhemmin André 3000 työskenteli Pete Novakin kanssa Larrabee Studiosilla Los Angelesissa. André improvisoi kappaleen sanat, jotka pohjautuivat tämän luomaan elokuvakäsikirjoitukseen. He kokeilivat kappaletta varten erilaisia ääniefektejä, esimerkiksi laulamista vokooderin kautta, ja tekivät jokaiseen säkeeseen 30–40 otosta.[2]

”Hey Ya!” sai kriitikoilta erittäin myönteisiä arvioita. PopMatters kuvaili kappaletta ”suurenmoisen sykähdyttäväksi” ja ”hyperaktiiviseksi sekä sähköistävän monimuotoiseksi”.[4] Entertainment Weekly arvioi sen mahdollisesti tupla-albumin tarttuvimmaksi raidaksi,[5] ja Stylus Magazine tuumi sen olevan OutKastin parhaimpia kappaleita.[6] ”Hey Ya!” valittiin vuonna 2003 satojen musiikkikriitikoiden arvioista vuosittain koostettavassa Pazz & Jop -kyselyssä vuoden parhaaksi singleksi. Toiseksi äänestyksessä sijoittui Beyoncé Knowlesin ”Crazy in Love”.[7] Blender-lehden The 500 Greatest Songs Since You Were Born -listalla ”Hey Ya!” sijoittui 16:nneksi.[8]

Kappaleen epätavallinen sovitus poiki vertailuja useiden eri musiikkityylien artisteihin. Pitchfork Media piti sitä albumin huipentumana ja kuvaili sen sekoittaneen onnistuneesti The Flaming Lips -tyylistä soitinten käyttöä ja Princen ”Little Red Corvette” -singlen energisyyttä.[9] Pitchfork Media myös sijoitti kappaleen toiseksi tammikuussa 2005 julkaistulla The Top 100 Singles of 2000–2004 -listallaan, jonka ensimmäiseksi ylsi OutKastin toinen kappale, ”B.O.B.”[10] Rolling Stone kuvaili André 3000:n lauluosuuksia ”indierock-tyyliseksi Little Richardiksi” ja vertaili sovitusta The Beatlesin vuoden 1969 Abbey Road -albumiin.[11] Myöhemmin Rolling Stone sisällytti kappaleen The 500 Greatest Songs of All Time -listalleen.[3] Myös New York vertaili kappaletta The Beatlesiin ja piti sitä yhtenä vuoden 2003 parhaista singleistä.[12] Allmusic kuvaili sitä ”hehkuvaksi” sekoitukseksi electro-funkia ja soulia.[13] Soundin arvostelija kuvaili kappaletta ”ilakoivan aurinkoiseksi poprenkutukseksi”.[14] New Musical Express vertaili kappaleen luokittelua ”veden pyydystämiseen lassolla”.[15]

”Hey Ya!” menestyi Pohjois-Amerikassa, ja se pysyi Billboard Hot 100 -listan kärjessä yhdeksän viikon ajan (6. joulukuuta 2003 – 31. tammikuuta 2004).[16] Digitaalisessa muodossa se oli Yhdysvaltain myydyin kappale 19 viikkoa.[17] ”Hey Ya!” menestyi hyvin urbaanin rytmimusiikin markkinoilla: se saavutti ykkössijan Billboardin Rhythmic Airplay Chartilla ja ylsi yhdeksänneksi saman lehden Hot R&B/Hip-Hop Songs -listalla. Kappale menestyi myös valtavirtamusiikin saralla saavuttaen Mainstream Top 40- ja Top 40 Tracks -listojen ykkössijat ja yltäen 13:nneksi Adult Top 40 -listalla. Kappale saavutti pop rock -viittauksiensa ansiosta menestystä yli genrerajojen, minkä myötä se saavutti 16. sijan Modern Rock Tracks -listalla.[18] Syyskuussa 2005 singleä oli myyty Yhdysvalloissa kolme miljoonaa kappaletta, minkä johdosta Recording Industry Association of America myönsi sille kolminkertaisen platinalevyn.[17] ”Hey Ya!” voitti Grammy-palkinnon vuoden 2004 gaalassa Best Urban/Alternative Performance -kategoriassa, jossa se voitti muun muassa Kelisin ”Milkshaken”, mutta hävisi Vuoden kappale –kategoriassa Coldplayn ”Clocksille”.[19] Se nousi myös Kanadan singlelistalla kärkipaikalle.[18]

Kappale menestyi hyvin myös Euroopassa, tosin hieman Yhdysvaltoja heikommin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa se debytoi Britannian singlelistalla sijalla kuusi, josta se nousi 12 viikon jälkeen korkeimpaan sijoitukseensa, kolmanneksi. Yhteensä ”Hey Ya!” pysyi listalla 21 viikkoa. Kappale oli Norjan listaykkönen seitsemän viikon ajan, ja Ruotsissa se saavutti singlelistan ensimmäisen sijan vuoden 2004 ensimmäisellä viikolla. Kappale ylsi Euroopassa kymmenen myydyimmän singlen joukkoon myös Irlannissa, Itävallassa, Ranskassa, Saksassa, Suomessa, Sveitsissä ja Tanskassa.[16]

Australian singlelistalla ”Hey Ya!” debytoi 17. sijalla, mutta nousi myöhemmin listan kärkisijalle kahdeksi peräkkäiseksi viikoksi.[16] Kappale pysyi listalla 16 viikkoa,[16] ja Australian Recording Industry Association myönsi sille tuplaplatinalevyn.[20] Vuonna 2003 "Hey Ya!" sijoittui Australian vuoden singlelistalla 61:nneksi.[21] Seuraavana vuonna sen sijoitus samaisella listalla oli 15:s,[22] ja urbaanien singlejen listalla se oli vuonna 2004 viides.[23] Uuden-Seelannin singlelistalla kappale pysyi 23 viikkoa ja sijoittui parhaimmillaan toiseksi.[16]

Laulun sanat ”Shake it like a Polaroid picture” (suom. Heiluta sitä kuin pikakameran kuvaa) ja kappaleen menestys piristivät pikakameroita myyneen Polaroid-yhtiön imagoa. Koska nykyinen Polaroid-kuva on päällystetty kirkkaalla läpinäkyvällä muovikalvolla, kuvan heiluttamisella ei ole vaikutusta kuvan kehittymisen kannalta. Kuvan voimakas ravisteleminen saattaa itse asiassa vääristää kuvaa aiheuttamalla kuvan ennenaikaisen terävöitymisen ja luomalla epätarkkuuksia lopulliseen kuvaan.[24] Tästä huolimatta Polaroid päätti hyötyä kappaleen viittauksesta palkkaamalla Ryan Bergerin Euro RSCG -markkinointitoimistosta. Polaroid kustansi OutKastille juhlia, joissa Euro RSCG jakeli Polaroid-kameroita.[25] OutKast solmi yhtiön kanssa sopimuksen, jossa se sopi pitelevänsä Polaroid-kameroita joidenkin esiintymisiensä aikana. Polaroid ei julkaise myyntilukujaan, mutta yhtiön julkisuuskuva ja fyysisten paperikuvien suosio, jotka olivat digitaalikameroiden markkinoille ilmestymisen johdosta laskusuunnassa, saivat vahvistusta kappaleen myötä.[26]

Bryan Barberin ohjaama kappaleen musiikkivideo pohjautuu The Beatlesin historialliseen esiintymiseen The Ed Sullivan Show’ssa 9. helmikuuta 1964, tosin musiikkivideon esiintyminen sijoittuu Lontooseen.[27] Videon alku ja loppu linkittyvät ”The Way You Moven” kanssa niin, että videot voidaan katsoa peräkkäin kummin päin tahansa. ”The Way You Move/Hey Ya!” -musiikkivideo julkaistiin ne yhdistävän osion kera OutKast: The Videos -DVD:llä.[28] "Hey Ya!:n" musiikkivideolla André 3000 näyttelee The Love Below -yhtyeen kahdeksaa jäsentä: kosketinsoittaja Benjamin Andrea, basisti Possum Jenkinsiä, vokalisti Ice Cold 3000:ia, rumpali Dookie Blasingamea, The Love Haters -taustalaulajatrioa ja kitaristi Johnny Vulturea.[27][4] Video alkaa yhtyeen managerin Antwanin (Big Boi), Ice Cold 3000:n ja Dookie Blasingamen keskustelulla lämpiössä. Samaan aikaan ohjelman esittelijä (Ryan Phillippe) yrittää hillitä kirkuvaa naisjoukkoa, joka on suorana ja mustavalkotekniikalla lähetettävän show’n yleisö. Yhtye esiintyy, ja naisyleisö kirkuu villinä. Turvamiehet kantavat yhden naisista pois tämän rynnättyä lavalle, ja yksi yleisön naisista pyörtyy. Kotonaan vastaanottimen ääressä olevaa, musiikin tahdissa tanssivaa perhettä näytetään. Kun André 3000 neuvoo "heiluttamaan sitä kuin pikakameran kuvaa", alkavat jotkut naisista ottaa kuvia ja heiluttaa niitä. Ice Cold 3000 tanssii lavalla naiskatsojan kanssa, ja video loppuu yhtyeen ystävien katsoessa ja kommentoidessa esitystä.

Musiikkivideo kuvattiin kahdessa päivässä elokuussa 2003 Universal-studioilla Los Angelesissa. Videon esiintyjäkunta koostui yli sadasta naishenkilöstä. Jokainen André 3000:n esiintymisen kohta kuvattiin useita kertoja eri kuvakulmista, ja hän esitti kappaleen kuvausten aikana 23 kertaa.[27] Koska "Hey Ya!":n julkaiseminen singlenä oli viime hetken päätös, ei André 3000 ehtinyt tehdä koreografiaa videota varten, ja kaikki videon tanssiosuudet olivat improvisoituja.[29] Ice Cold 3000:n osuudet kuvattiin ensin roolin fyysisen vaativuuden vuoksi. Johnny Vulturen osuudet kuvattiin taasen viimeisenä, jolloin aikaisemmissa otoksissa väsynyt André pääsi istumaan tuolilla.[27]

"Hey Ya!":n musiikkivideosta tuli menestys. Video debytoi MTV:n Total Request Live -listaohjelmassa 6. syyskuuta 2003 sijalla kymmenen.[30] Se oli 19 päivänä listan kärkisijalla.[31] Viimeisen esiintymisensä listalla kappale teki kahdeksannella sijalla 24. marraskuuta, ja se oli ohjelmassa 50 päivää.[32] Vuoden 2004 MTV Video Music Awards -gaalassa video voitti yhteensä neljä palkintoa kategorioista Video of the Year, Best Hip-Hop Video, Best Special Effects ja Best Art Direction. Se oli ehdolla myös Best Direction -kategoriassa, mutta hävisi Jay-Z:n 99 Problemsille.[33] "Hey Ya!" oli ehdolla vuoden 2004 Grammy-gaalassa Best Short Form Music Video -kategoriassa, mutta hävisi Johnny Cashin cover-versiolle Nine Inch Nailsin kappaleesta Hurt.[19] Kanadassa video sijoittui MuchMusicin Countdown-listan kärkisijalle neljän viikon ajan,[34] ja se voitti vuoden 2004 MuchMusic Video Awards -gaalassa Best International Group -kategorian.[35] Vuonna 2006 Stylus Magazine -verkkolehti sijoitti videon "Top 100 Music Videos of All Time" -listauksessaan sijalle 72 vertaillen André 3000:n tanssimista James Brownin esiintymisiin 1970-luvun alkupuoliskolla.[36]