Hevoshuijari

On kesä 1916 Karjalankannaksella. Komisarius Birger Virenius pyrkii naimisiin rikkaan Paasion perheen tyttären Helenan kanssa. Kuvioon kuuluu myös Birgerin mustankipeä rakastajatar Verotška. Inkeriläinen sotamies Tepa taasen halajaa ravintola Biljardin kaunista emäntää Sannia, kilpakosijana on poliisi Korppi. Elokuvan nimihenkilö Kusmin salakuljettaa hevosia Venäjän rajan yli Suomeen santarmipäällikkö Baškirjoffin hiljaisella avustuksella. Kun Helena ei lämpene Birgerille, tämä alkaa kiristää tyttöä tiedoillaan Kusminista. Tosiasiassa Kusmin on Helenan opiskelutoveri Kuisma, joka on ollut Saksassa jääkärinä Helenan veljen Eskon kanssa. Birgerin juonittelu johtaa siihen, että Helena kyseenalaistaa Kuisman luotettavuuden. Kuisma voittaa kuitenkin Sannin isän kalastaja Mertalan luottamuksen. Birger saa lopulta aikaan Kuisman pidätyksen käyttämällä Verotškaa houkuttimena. Mertala vakuuttaa Helenalle Kuisman olevan heidän puolellaan tsaarin valtaa edustavaa Birgeriä vastaan. Kuisma ja Helena ehtivät tunnustaa rakkautensa toisilleen ennen Kuisman vangitsemista. Verotška laskelmoi, että Kuisman auttaminen vapauteen olisi hänen lemmensuunnitelmiensa mukaista. Pakoyritys kuitenkin epäonnistuu ja Kuisma joutuu Špalernajan vankilaan.

Siirrytään maaliskuuhun 1917. Helena tulee tapaamaan Kuismaa Špalernajaan. Birger on antanut Helenalle listan suomalaisista aktivisteista, ja valehdellut että sen perusteella Kuisma olisi pian vapaa. Birgerin ja Helenan välit tuhoutuvat lopullisesti, kun mies alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti hotellissa. Kuisma tuomitaan kuolemaan, mutta maaliskuun vallankumous johtaa kaikkien poliittisten vankien vapauttamiseen. Suomalaisvangit kokoontuvat Kuisman johdolla Pietarin Suomen asemalle, jonne myös Birger saapuu aseineen. Syntyneessä kahakassa Birger haavoittuu. Verotška hoitaa Birgeriä Paasion huvilalla, kunnes ilmenee, että huvilan taloudenhoitaja Hessu odottaa Birgerin siittämää lasta. Verotška surmaa sekä Birgerin että itsensä. Kuisma ja Helena ovat lähistöllä ja näkevät tilanteen seuraukset. Helenan äiti on antanut myöntymyksensä Kuisman ja Helenan avioliitolle. Myös Tepan ja Sannin onni kukoistaa. Ikkunasta kantautuvat Vapauslaulun sävelet.

Hevoshuijari kuvattiin kesällä 1943 Helsingissä. Studioina olivat SF-studiot 1 ja 2.[1]

Kriitikot moittivat Hevoshuijarin juonta huonosti rakennetuksi. Kauppalehti: "Hevoshuijari alkaa operettina, heilahtaa farssiksi, hipoo seuraavassa silmänräpäyksessä traagillisen draaman piiriä ja ryöpsäyttää lopuksi pahaa-aavistamattoman katsojan eteen ylenmääräisen annoksen isänmaallista paatosta, joka kuitenkin tässä yhteydessä tuntuu melkoisen profanisoidulta." Uusi Suomi antoi kiitosta teoksen laulu- ja tanssikohtauksille. Helsingin Sanomat piti kokonaisuutta melko miellyttävänä. Näyttelijäsuorituksia aikalaiskriitikot pitivät epätasaisina; Wagerin kehitys näyttelijänä pantiin merkille.[2]

Hevoshuijarin pohjana ollut Sam Sihvon näytelmä oli yksi kolmesta, joiden filmausoikeudet Erkki Karu hankki SF:lle yhtiön toiminnan alussa 1934. Kaksi muuta olivat Minna Canthin Roinilan talossa (1935) ja Agapetuksen Syntipukki (1935). Näytelmän kantaesitys oli Lappeenrannan Teatterissa toukokuussa 1925. Jääkärivänrikki Sihvo kuului tunnettuun sotilassukuun. Hän kirjoitti myös laulunäytelmän Jääkärin morsian, josta tehtiin kaksi filmatisointia 1930-luvulla. Jatkosodan jälkeen Hevoshuijari poistettiin levityksestä, sillä sen sisältö ei sopinut muuttuneeseen poliittiseen tilanteeseen. Elokuvasta on säilynyt pelastekopio, jonka ääni on kuitenkin osin tuhoutunut.

Hevoshuijarin kaupallinen menestys jäi vuoden 1943 keskitason alapuolelle huolimatta Wagerin mukanaolosta.[3] Hän oli niittänyt menestystä saman vuoden alussa elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Kahdeksantoistavuotias Kyllikki Forssell oli debytoinut valkokankailla helmikuussa 1943 elokuvassa Tyttö astuu elämään.[4]

• Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
• Elonet Hevoshuijari