Hevoshoidonneuvoja

Hevoshoidonneuvoja oli vuosina 1893–1917 maanviljelyshallituksen alaisuudessa toiminut suomalainen valtion viranomainen, joka vastasi hevoskasvatuksen johtamisesta ja valvonnasta.[1][2]

Valtion hevosjalostustoimintaa oli harjoitettu 1830-luvulta alkaen ruununorijärjestelmällä. Valtion toimenpiteet hevoskasvatukseen vakinaistettiin vuoden 1893 asetuksella, jolloin perustettiin hevoshoidonneuvojan virka johtamaan maan hevosjalostusta. Hevoshoidonneuvojan tehtäviin kuului valvoa ravikilpailuita, hevoskasvatusta sekä ostaa kruunuoriita, valvoa niiden hoitoa ja siitostoimintaa. Hevoshoidonneuvoja myös myönsi varoja hevosalan järjestöille ja valvoi niiden toimintaa, sekä antoi lausuntoja ja ehdotuksia. Myöhemmin tehtäviin lisättiin kantakirjan pitäminen suomenhevosista.[1][2]

Hevoshoidonneuvojan alaisuudessa oli 1-3 apulaisneuvojaa. Pätevyysvaatimuksena tehtävään oli eläinlääkärin tai agronomin tutkinto. Hevoshoidonneuvojan virka lakkautettiin vuonna 1917 ja sen tehtävät siirrettiin maataloushallituksen kotieläinhoito-osastolle.[1][2]