Hevari

Hevarit ovat alakulttuurinen ryhmä, jota yhdistää ennen kaikkea metallimusiikin kuunteleminen. 1980-luvulla [1] syntynyt suomen kielen sana "hevari" juontuu termistä "heavy metal", samoin kuten punk-musiikin ympärille muodostuneen alakulttuurin edustajia kutsutaan punkkareiksi. Joskus käytetään myös sanaa "metallisti". Toisinaan nämä käsitteet halutaan erottaa toisistaan esimerkiksi siten, että hevarit kuuntelevat ennen kaikkea vanhaa 1970- ja 1980-lukujen metallimusiikkia, kun taas metallistit pitävät enemmän uudemmasta metallista. Näin ei kuitenkaan aina ole, ja hevari onkin yleisin nimike.

Pirunsarvi-käsimerkki

Historiaa

Hevarit alkoivat muodostua omaksi alakulttuurikseen 1970-luvulla, mutta vasta 1980-luvulla metallifanit ja -muusikot erottuivat selkeästi rokkareista ja punkkareista.

1980-luvun lopulla metallin siirryttyä valtavirtaan hevarit alkoivat jakautua erillisiin ryhmiin suosimansa metallityylin mukaan. Pienin eroin jakautuneista ryhmistä muotoutui 1990-luvulla muutama pääryhmä, kuten perinteiset "old school" -hevarit ja raskaamman metallimusiikin kuuntelijat. Myöhemmin vaikutteita musiikkiin ja elämäntapoihin otettiin muistakin ryhmistä, kuten goottikulttuurista.

Ulkoasu

Hevareiden ulkoasu vaihtelee tietyn metallin alagenren omistautumisen mukaan: toiset pukeutuvat pillifarkkuihin ja nahkatakkeihin, toiset maastohousuihin ja maihinnoususaappaisiin. Osalla hevareista on pitkät hiukset, tosin tietyissä piireissä on yleistä pitää pää kaljuna. Yleistä on myös musta vaatetus, ketjut, bändipaidat, maastohousut, renksuhousut, lävistykset, tatuoinnit, niittirannekkeet ja -vyöt sekä muut nahka-asusteet ja -vaatteet, pitkät takit ja farkkutakit, maastokuvioisia asusteita esim: housut, paita tai takki jne, farkut ja maiharit. Varsinkin thrash metal kulttuurissa yleistä on thrash-liivi (puhekielessä rässiliivi), joka on yleensä hihaton farkkuliivi johon on ommeltu erilaisia bändien kangasmerkkejä. Tosin on huomattavaa, että kaikki metallimusiikin kuuntelijat eivät pukeudu valtavirrasta poikkeavasti, eivätkä näin ollen koe vaatetuksen olevan yhteydessä itse musiikkiin.

Elämäntapa

Hevarit yleistetään usein virheellisesti saatananpalvontaan ja paheelliseen elämään. Hevareiden elämäntapa ja aatteellinen tausta ei ole yhtenäinen, ja se vaihtelee yleensä hevarikulttuurin sisäisten genrejen mukaan. Erityisesti black metal -genreen kuuluu olennaisena osana nihilismi, joka kärjistyy esimerkiksi kristinuskonvastaisuuteen. Poliittinen kanta jää usein metallimusiikissa korostamatta, tosin jotkut black metal-bändit ovat leimautuneet äärioikeistollisiksi ja sitä kautta vaikuttaneet yleisiin ennakkoluuloihin.

Yhteiskunnallinen tausta

1980-luvulla suomalaiset nuorisokulttuurin tutkijat määrittelivät hevarit "koviskulttuuriksi", joka vetosi ennen kaikkea työväenluokkaisissa perheissä kasvaneisiin, koulunkäyntiin heikosti motivoituneisiin poikiin. Populaarikulttuurissa hevarit saatettiin jopa leimata väkivaltaisiksi tai hieman tyhmiksi. Hevareita on kuitenkin päätynyt hyvin monenlaisiin ammatteihin, eivätkä akateemisen koulutuksen omaavat tai esimerkiksi tutkijoina työskentelevät aikuiset hevarit ole harvinaisia. Stereotypia väkivaltaisista hevareista on ristiriidassa muun muassa sen kanssa, että Tuska-festivaalin ei ole raportoitu aiheuttaneen järjestyshäiriöitä.

Käsityksiä hevareista

Yleisradion kiistelty MOT-ajankohtaisohjelma teki vuonna 2001 dokumentin, jossa vierailtiin Tuska-festivaaleilla ja väitettiin metallimusiikin olevan yhteydessä uusnatsismiin ja saatananpalvontaan. Monet hevarit närkästyivät dokumentista ohjelman liiallisen paheiden yleistämisen ja virheellisten tietojen esittämisen takia. .[2]

Lähteet
  1. Jari Ehrnrooth: Hevirock ja hevarit : Myytit, tyyli, alakulttuuri. Joensuun yliopisto, 1988.
  2. http://www.noise.fi/kolumnit/?id=2

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.