Hervörin saaga

Hervörin saaga tai Hervörin ja kuningas Heiðrekrin saaga (isl. Hervarar saga ok Heiðreks konungs) on keskiaikainen islantilainen saaga, joka luetaan niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Saaga on kirjoitettu vuoden 1250 tietämillä, ja sen katsotaan olevan yksi vanhimmista muinaissaagoista. Hervörin saagan kirjoittajaa ei tiedetä. Saaga kertoo neljän eri sukupolven sotureista – Angantýristä, tämän tyttärestä Hervöristä, Hervörin pojasta kuningas Heiðrekristä sekä tämän kahdesta pojasta, Angantýristä ja Hlöðristä – sekä sukupolvelta toiselle periytyvästä Tyrfingr-miekasta, joka antaa aina voiton käyttäjälleen, mutta joka on jonkun miehen surma, joka kerta kun se vedetään huotrastaan. Saaga sisältää useita edda-mittaisia runoja, joista esimerkiksi Hunnien taistelulauluna tunnettu Hlöðskvida ('Hlöðrin laulu') edustaa todennäköisesti vanhimpia sankarirunouden kerrostumia. On katsottu, että osa saagan pohjana olleesta tarinaperinteestä on voinut juontua jopa kansainvaellusten ajalta saakka.[1] Hervörin saagaa ei ole suomennettu.

Saagan käsikirjoitukset ja versiot

Hervörin saaga on säilynyt kolmena eri versiona, joista yleisesti puhutaan R-, U- ja H-versiona. R-version pääkäsikirjoitus on 1400-luvun alkupuolelta peräisin oleva GkS 2845 4to[2]. U-versiona tunnettu teksti on säilynyt lähinnä myöhemmissä paperikopioissa[3]. H-version pääkäsikirjoitus on Hauksbók-nimellä tunnettu käsikirjoitus, joka on laadittu 1300-luvun alussa[4]. Versiot eroavat toisistaan jonkin verran sisällöltään, minkä lisäksi ne sisältävät myös vaihtelevan määrän runoutta.[5]

Siitä, mikä versioista on lähinnä alkuperäistä, on keskusteltu paljon, ja useita, myös keskenään ristiriitaisia näkemyksiä on esitetty. On pidetty mahdollisena, että H ja R ovat jäljitettävissä yhteen ja samaan, nyt jo kadonneeseen versioon, ja U-versiota on vastaavasti pidetty myöhempänä versiona. Toiset taas ovat pitäneet H-versiota lyhennelmänä ja versioista nuorimpana. R-version katsotaan kuitenkin olevan lähimpänä saagan alkuperäistä tekstiä.[6]

Hervörin saaga suurvalta-ajan Ruotsissa

Suuri osa saagan tapahtumista erityisesti saagan alkupuolella sijoittuu Ruotsin alueelle tai sen vaikutuspiiriin historian saatossa kuuluneille alueille (esimerkiksi Aldeigjuborg eli Vanha-Laatokka (Staraja Ladoga)), minkä jälkeen näkökulma laajentuu mutta pysyttelee yhä pitkälti itäskandinaavisella vaikutusalueella länsiskandinaavisen sijaan, esimerkiksi Garðaríki eli Kiovan Rus. Saagasta kiinnostuttiinkin sen vuoksi suurvalta-ajan Ruotsissa lähteenä, joka voisi kertoa jotain Ruotsin muinaisesta menneisyydestä, josta muutoin ei ollut saatavilla kirjallisia lähteitä, ja toimia suurvaltaideologian rakennusaineena. Erityisen kiinnostavaksi Ruotsin näkökulmasta saagan teki vain sen U-versiossa esiintyvä kuninkaiden sukukupuu, jossa kuningas Heiðrekrin poika Angantýr esitetään 1100-luvulla hallinneen Ruotsin kuninkaan Ingi II Hallsteinninpojan (isl. Ingi Hallsteinsson) esi-isänä. Jotkut nykytutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että sukupuu pohjautuisi jollekin islantilaiselle 1100-luvulta peräisin olevalle tekstille.[7]

Ruotsalaiset eivät kuitenkaan enää ymmärtäneet muinaissaagojen kieltä, muinaisislantia, minkä vuoksi merkittävinä pidettyjä tekstejä alettiin kääntää ruotsiksi, joskus myös latinaksi. Hervörin saagan käännös ilmestyi Olof Vereliuksen kääntämänä nimellä Hervarar saga på Gammal Götska ("Hervörin saaga vanhalla göötinkielellä") vuonna 1672 (Uppsala). Ruotsalaisten 1600-luvun tutkijoiden näkökulmaa Ruotsin muinaiseen menneisyyteen vääristi kuitenkin lähdekritiikin puute ja sen myötä myös Hervörin saagan vääristynyt historiakäsitys: saagan keskiaikainen islantilainen laatija ei ollut kiinnittänyt huomiota saagassa esiintyvien tapahtumien kronologiseen järjestykseen, minkä seurauksena viikinkiaikaiset tapahtumat edeltävät siinä kansainvaellusaikaan sijoitettuja tapahtumia.[8]

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. Pritsak 1993; Busch 2004 [2002], s. 57; Simek & Hermann Pálsson 2007, s. 178–179, 183–184.
  2. GkS 2845 4to
  3. esimerkiksi Uppsala R:715 (Arkistoitu – Internet Archive) ja AM 203 fol (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. AM 544 4to (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Pritsak 1993; Busch 2004 [2002], s. 57, 59; Malone 1925, 769–773; Hall 2005, 2–3.
  6. Pritsak 1993.
  7. Pritsak 1993; Busch 2004 [2002], s. 57–58; Kanerva 2015, s. 246–247, 249–251.
  8. Pritsak 1993; Busch 2004 [2002], s. 57; Kanerva 2015, s. 246, 249–251.

    Käännökset ja editiot

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.